Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!

Hiiop!

Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…

Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂

Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀

Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.

Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.

Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD

Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉

Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:

Oletko tarvittaessa valmis…

a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?

b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?

c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?

d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?

e) … johonkin vielä pahempaan?

Häläri!

*****

Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:

–

Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!

–

Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂

Zedgee!

Varoitus: tämä on KP eli kännipostaus. Laitan täst eteenpäin näiden hölmöilyviestieni eteen KP. Se olkoon merkkinä niille täydellistä ja kirjoitusvirheetöntä suomenkieltä etsiville, ettei kannata lukea eteenpäin. Sovitaanko niin, että KP on ihan pikkuinen kännipostaus ja SKP on sikakännipostaus, eli kirjoittanut ei ota jälkimmäisestä mitään vastuuta. Ja KrP on sitten krapulapostaus. Sen syntypaikkana on useimmiten tuo jumalainen 12 toiminnon pönttö juken vieressä. Eli KrP voi haiskahtaa hieman vanhalle viinalle. Tai pökäleelle. Soortsi! Huonoo juttuu. Ehkä tää onkin SKP.

Niin joo, itse asiaan

MULLA
ON
TYLSÄÄ.

Mut en lähde ulos tänään, on tullut juotua ihan tarpeeksi näin joutokäynnillä. Tosin ei se himassa oleminen sitä tarkoita, ettenkö pikkuisen ois maistissa. Ostin näet Erkin saapumista varten (ihan joo Erkille ittelleen;) bisukkaa litrakaupalla ja hain Pyynikintorin lihasta eri hyvin riippunutta kylkeä. Pitäisköhän noi hyvin riippuneet lisätä muuten siihen mun tissiluokittelulomakkeeseen? Hmm. Ehkä nasevammin ne ois vaan ”imettimet” tai ”riipparit”.

Perkele, nyt mä jo unohdin, mitä olin oikeesti kirjoittamassa. Ajatus juoksee taas Lasse Virenin vauhdilla… Ei pysshy perässä. Niin joo… Mitäs sitä aikuinen mies muuta tekis lauantaina, kun hengais Paunun päättärillä Bearien kanssa ja sitten kikkailis kotonaan uusia soittareita ja tesktareita kännykkäänsä. Menin ja addiktoiduin taas http://www.zedge.com -sivulle pörrään ja löysin kaikkea kivaa. Tuolla on hillitön läjä ilmasii soittareita, teemoja yms. Ihan paras (ainakin näin pikkutuiskeessa) oli Disco Baby Laugh. Ou jeah, mitä Zedgeltä ei löydä, sitä ei mies tarvitse.

”Neste ja Ja matka jatkuu” … Mun tapauksessa neste on nyt kyllä Karhu… Jos vielä muutaman ottais ennen ku Erkki tekee uuden rundin. Saan sitten Karhusta supermiehen voimat ja lennän E:n kamat sylissä tänne ylös. Ja sit paluureissulla alas uutta satsia hakeen kannan lesken koirineen ulos. Mut yks runo puskee mun miehekkäistä äänihuulista vielä ennen kuin lähden:

”Nyt ei enää pidä verkossa hillua,
vaan mennä nettiin ja etsiä hottia piip”.