Turvallisuusviikko – Episode 2 out now! 112 auttaa jatkossa myös tekstarilla!

Yleinen hätänumero (Alk. 29.7.1991)

Jo eskarista asti on painotettu, kuinka hädän ja epätoivon hetkellä soitetaan reippaasti yksykskakkoseen (112), mikäli mahdollista. Meitsille opetettiin vielä vanha numero, mutta muutaman vuoden takomisen jälkeen muistin  käyttää tätä nykyisin käytössä olevaa 112:ta.

Muutaman kerran junnuna oon ollut tuonne yhteydessä. Kerran piloillani, mikä on TOSI typerää, ja kerran hälytin ambulanssin hakemaan sydänkohtauksen saaneen naapurin rouvan. Pilapuhelu johti messevään saarnaan kotona. Soittivat nääs hätäkeskuksesta takaisin ja faija sattui vastaan puhelimeen. Ripeä ambulanssitilaaminen taas pelasti Aune-tädin hengen. Hyvä mä!

#1 Milloin ja miksi hätäkeskukseen (112) voi soittaa?

– Hätänumero 112 on auki 24/7, eli sinne voi soittaa milloin tahansa.

Sairaanhoitoa

– Hätänumeroon 112 tulee soittaa aina kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön ollessa uhattuna tai vaarassa tai jos on syytä edes epäillä näin olevan.

Poliisin apua

– Hätänumeroon tulee soittaa myös silloin, jos haluaa ilmoittaa poliisille havaitsemastaan meneillä olevasta rikoksesta.

– Jos epäilyttää, onko kyseessä hätätilanne vai ei, on aina parempi soittaa hätänumeroon 112 kuin olla soittamatta.

Palokunta

– Hätäkeskuksen kautta saa apua pelastuslaitokselta, poliisilta ja nykyään myös terveys- sosiaalitoimen hätätilanteissa.

Sosiaaliapua

– Yleisimpiin maailmassa käytössä oleviin hätänumeroihin voidaan soittaa kännykällä, vaikka näppäinlukitus olisi päällä, puhelimessa ei olisi SIM-korttia, taikka puhelin on lukittunut esimerkiksi liian monen väärän PIN-koodin syötöstä.

– Myrkytystietokeskuksen numero on (09) 471 977 tai (09) 4711. Meripelastukselle on Suomessa omat hälytyskeskuksensa ja erillinen hätänumero 0204 1000.

Toimi, älä ihmettele.

#2Mitä sinne luuriin sanotaan?

a. Kerro, mitä on tapahtunut. Onko kyseessä siis sairastilanne, tulipalo, ryöstö, murto, raiskausyritys, rattijuoppoidiootti jne.

b. Kerro mahdollisimman tarkka osoite (katu, paikkakunta)! Josset tiedä kadunnimeä, puhelu voidaan kyllä paikallistaakin. Aina auttaa, kun katselet, onko lähellä katuviittoja tai muita merkkejä; mainostauluja, joissa lukee jotain etäisyyksiä; tuttuja rakennuksia, yrityksiä esim. huoltamoa, kiskaa jne.; järveä, sorakuoppaa tm. maamerkkiä!

c. Vastaa kysymyksiin rauhallisesti ja lyhyesti. Älä ala sössöttää mitään turhaa ja epäolennaista, vaan pysy skarppina. Kylmetä tunteet ja yritä antaa järkeviä ja selkeitä vastauksia. Mitä paremmin tän hanskaat, sitä nopeaamin saat apua.

d. Toimi annettujen ohjeiden mukaisesti. Kun sinulle neuvotaan, että älä koske potilaaseen, joka on lentänyt autosta pää edellä pusikkoon, mutta pyydetään laittamaan hänelle oma takkisi lämpösuojaksi, tee niinkuin neuvottu. Tyypiltähän voi olla kaularanka murtunut ja jos  päätät omin neuvoin alkaa häntä siirteleen, siinä voi henki lähteä. Eli, noudata annettuja ohjeita.

e. Lopeta puhelu vasta saatuasi luvan. Hätäkeskus pyytää yleensä lisätietoja ja myös paikallistaa puhelun. Pidä linja siis auki, kunnes toisin sanotaan. Soitto hätäkeskukseen on turha, josset tiedä sijaintiasi ja sinua ei pystytä paikallistamaan, kun lyöt luurin kiinni liian nopeasti.

f. Opasta auttajat paikalle. Jos tila on vaikkapa kauppakeskus, kerrostalo, tiuhaan kansoitettu pientaloalue tms., mene auttajia vastaan. Esimerkiksi Kampin kokoisessa kauppakeskuksessa voi mennä viisikin minuuttia, että auttajat löytää vaikkapa johonkin tiettyyn kaffilaan tuupertuneen immeisen. Näin käy, jos ohjeet paikalle on puutteelliset.

Hätätekstaripalvelua valmistellaan!

#3 Saako keskukseen yhteyttä muuten kuin  soittamalla?

Vanha tietotekniikka on jarruttanut hätätekstiviestipalvelun käyttöönottoa. Laatupäällikkö Ari Ekstrand Hätäkeskuslaitokselta kertoo, että tekstiviestipalvelu saadaan koko kansan käyttöön aikaisintaan 2012, jolloin Hätäkeskuslaitos uusii tietojärjestelmänsä. Tähän asti tekstaripalvelua voi käyttää vain kuurot, joille on jo jaettu muilta salasssa pidettävä hätätekstiviestin vastaanottonumero. Tämä viesti lähetetään alueelliseen hätäkeskukseen, eikä sitä voi lähettää valtakunnalliseen yleiseen hätänumeroon.

MIETTEITÄ TEKSTARIPALVELUSTA

Itselleni heräsi kysymys, miksi numero on vain kuuroille? Entäs mykät ja muut puhe/äänihäiriöiset? Entä aivovammaiset, joilla on korva- ja näköhäiriöitä? Entä ne ihmiset, jotka ovat tappajaansa piilossa kaapeissa ja sängyn alla ja joiden on pakko olla hiljaa? Tätä jälkimmäistä skenaariota olen miettinyt erityisen monesti. Satuin näet kerran lapsuudessani (about 14-vuotiaana) oleen himas, kun murtomiehet kantoi viihde-elektroniikkaa ulos kaksin käsin.

Muutama äijä tuli sisään takaovesta, koska avain oli piilotettu typerästi kynnysmaton alle. Mutsin kuningasidea. Meikä teki läksyi omassa huoneessa yläkerrassa, ku tää tapahtu. Luulin, että sisko oli tullut partsin kautta himaan unohdettuaan avaimet aamulla. Ja pah. Murtomiehet ei tienny meikän olevan yläkerrassa, kaikki heitä kiinnostava tavara alhaalla. Oli muuten perkeleen pelottava hetki, ku tajusin, että kohta lähtee kaikki hifi-kama ja ei pystynyt tekeen mitään.

Kova jäbä ku olin, aattelin ekana marssia alakertaan ja toivoa, että kaverit lähtis haneen mut nähtyään. En kuitenkaan uskaltanut. Olin kuullut pollari-tv:stä, että murtomiehet voi olla aseistautuneita. Sit aattelin, että otan tyyoeistä valokuvan huomaamattomasti, mutta eipä onnistunut sekään suunnitelma.  Sen verran järki juoksi, että tiesin mun kamerassa olevan automaattisalaman, joka välähtää jo pienessäkin hämärässä, halusi tai ei.  Viimeisenä tuli mieleen soittaa hätäkeskukseen, mutta se oli suht hankalaa, kun yläkerrassa ei ollut lankapuhelinta. Tuolloin olisi kaivattu kännykkä ja tekstipalvelua.

Kuinka helppo ois ollut laittaa vaan viesti: ”Murto NYT paikassa X, meikä on kotona. Kaksi miestä kantaa Saloraa ja VHS:ii just ulos. Apua, osoite Murtomiestenkatu 2 B 1, Hollola!” Tästä episodista oppineena meille hommattiin joidenkin vuosien jälkeen murtohälyt. Eikä ole sen jälkeen käynyt kutsumattomia vieraita. Kirjoitan tästä kodin suojaamisesta ens viikolla enemmän.

HAASTEITA  KÄYTTÖÖNOTOSSA

Kyllähän toi tekstiviestipalvelun aloittaminen on iso haaste. Tämän takia palvelua vaatisi alussa rekisteröitymisen ja se olisi käytössä 2012 ensin vain kuulovammaisille, kertoo Hätälaitoskeskuksen tietohallintovastaava Jukka Aaltonen Ilkassa. Hyvä tehdä ensin pilotti ja testata, miten palvelu toimii. Tosin kuulovammaiset ovat taas täysin erilainen käyttäjäryhmä kuin terveet ihmiset. Perusteltu syy palvelun oikeaan käyttöön on olemassa, ja en usko vammautuneiden pilailevan heitä oikeasti hyödyttävällä palvelulla. Mutta miten on sitten tavan kansalaisten laita?

MITEN LEVITTÄÄ SANAA UUDESTA PALVELUSTA?

Näin maallikkona luulen suurimman haasteen olevan tästä uudesta palvelusta tiedottaminen ja käytönopastus. Suomessa on pilvin pimein niitä ihmisiä, jotka edelleen soittaa vanhaan hätänumeroon. Herranjestas sentään, muutoksesta on vuosikausia. Lisäks suomalaisista kännykkäomistajista suuri osa on keski-ikäisiä tai seniorikansalaisia, jotka eivät halua/osaa/voi käyttää tekstiviestiä edes arkisessa viestinnässään.

Viestin saaminen koko kansan tietoisuuteen on suht mittava markkinointiponnistus. Niinkuin jo aiemmin valtion hankkeissa on nähty, tää perinteinen mentaliteetti ”ilmoitellaan uutisissa, alueellisissa lehdissä ja bussiaikataulun kulmassa, kyllä se siitä”, ei ole toiminut aiemminkaan. Hätäviestipalvelu on kuin mikä tahansa kuluttajatuotteen palvelulanseeraus ja vaatii mun mielest ammatti-ihmiset. Tästä päästään taas tähän perinteiseen ajattelumalliin ”ei meillä ole varaa”. Vastapallona heitän, onko valtiolla varaa hassata miljoonia uusiin tietojärjestelmiin, jotka mahdollistaa hätätekstiviestipalveun ja sitten jättää markkinointi ja tiedottaminen oman onnensa nojaan ja palvelu jää kokonaan käyttämättä?

PIKKUHÄTÄ, ISO HÄTÄ VAI MEGAVAARA?

Miten viestiä kaikille kansalaisille, MITÄ niihin viesteihin pitää kirjoittaa ja millaisella suomenkielellä? Etenkin nuoret tykkää käyttää paljon lyhenteitä ja tekstarislangia. Tai entäs jos viestissä onkin englantia, ranskaa tai venäjää? Kuka sen tulkkaa ja missä ajassa? Entä miten eri viestit asetetaan keskenään tärkeysjärjestykseen? Kumpi on pahempi tilanne: ”Päänsärky, kaaduin, vasemmasta silmästä meni näkö” vai ”Jalat ei kanna, sydän hakkaa, minulla on vaikea diabetes”?

VÄÄRINKÄYTTÖ

Luulisi tuon tekstarimahdollisuuden lisäävän myös pilailun määrää, sekä laskevan yhteydenottokynnystä liiaksikin. Pilaviestien lisäksi hätäkeskus saattaa jostain kumman syystä ruuhkaantua esim. la-su-välisenä yönä, kun baarit sulkeutuvat. Uskoisin ihmisten lähettävän entistä merkityksettömin perustuin viestejä, tyyliin: ”Käsirysy Tampellan esplanadilla, kaksi miestä kiinni toisissaan”. Onko tässä sitten kyse henkeä uhkaavasta vaarasta vai kahden Duudson-henkisen nuoren pohojalaisen aamuyön painiskabasta, sitä on vaikea sanoa kylmiltään.

Kertaus on opintojen äiti.  Koska 112:een tulee soitettua onneksi niin harvoin nää asiat tuppaa unohtumaa. Toivottavasti tää virkisti muistias. 🙂