Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!

Hiiop!

Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…

Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂

Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀

Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.

Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.

Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD

Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉

Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:

Oletko tarvittaessa valmis…

a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?

b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?

c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?

d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?

e) … johonkin vielä pahempaan?

Häläri!

*****

Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:

–

Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!

–

Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂

Turvallisuusviikko – Episode 1 out now!

Oltiin eilen Mitsun kans iltalenkil ennen puolta yötä ja täytyy sanoo, et Manselan viimeaikaisten tapahtumien valos ei ollu kovinkaan turvallinen fiilis liikuskella. Tosta pehmolelukaverista kun ei suuremmin oo bodyguardiks. Huomasin jossain kohtaa et muutaman isokokosen miehen seurue oli tullu samaa reittiä meidän peräs jo parin korttelin verran. Perjantai-ilta, todnäk niil oli ihan hyvä syy siihen reittivalintaan, mut jotenki ahisti se tilanne ja pääpointtina, et oli turvaton fiilis, vaikka ne sit myöhemmin kääntykin eri suuntaan. Tästä juteltiin P-manin kans, sit ku Mitsun kans oltiin palattu lenkiltä, ja päätettiin pitää blogissa tästä päivästä alkaen turvallisuutta käsittelevä teemaviikko.

Julistan siis Turvallisuusviikon alkaneeksi 17.–23.10.2009 väliseksi ajaksi. Tarkoituksena olis nostaa esille yleisiä turvallisuusasioita mitä meidän mielestä kannattaa ottaa huomioon esim yksin pihalla liikkues, tai miks ei vaikka kotia (ja Jonten tapauksessa perhekalleuksia) suojatessakin. Turvallisuusaiheisia asioita ja mielipiteitä on kuitenkin niin paljon, että uskoisin tästä kehkeytyvän ihan mallikasta keskustelua ja erityyppisiä aiheita eri päiville. 🙂 Pääpointtina oliskin just herättää keskustelua tärkeästä aiheesta ja saada lisättyä yleistä tietoisuutta ja valppautta, eri näkökulmista.

Me kirjotellaan kuitenkin ensisijaisesti nyt manselaisina, mut eiköhän nää oo käännettävissä ihan minne päin Suomea tahansa. Tarkoitus olis lisätä jokaisen jutun loppuun myös aina joku Manselan monista vaaranpaikoista, kuvamateriaalilla varustettuna, jos mahdollista. Kaikkien kommentit, lisäykset, juttuideat ja muut pointit on enemmän ku tervetulleita! 🙂

Mut itse asiaan. Jos ei naisten oo turvallista liikuskella pimeessä yksin, niin eipä tätä nykyä taida miehilläkään olla sen turvallisempaa. Pelot ja uhat on toki naisilla ja miehillä erityyppiset – naiset pelännee eniten raiskatuks tulemista, miehet yleisesti ehkä väkivaltaista ryöstöä tai jopa henkirikosta, ainakin mulla itellä nimenomaan nää kaks päällimmäisenä, jos pitää nimetä. Miten sit suojautua, jos nyt kuitenkin on pakko kävellä yksin pimeessä? …kun eipä varsinaisia aseita oikein oo lupa kanniskella mukana.

#1 Keho aseena

Käsittääkseni Suomen laki on vähä viturallaan. Oikaiskaa jos oon väärässä, mut erinäisiä itsepuolustuslajeiksi lukeutuvia harrastaneet on lain edessä ns. askeleen verran alakynnessä, vaikka oliskin ite uhrin asemassa.

Otetaas esimerkki vaikkapa judoa harrastavasta pienikokoisesta Jaanasta. Eräänä iltana tuntematon mies yrittää raiskata Jaanan pimeässä porttikongissa.

_

1. Jaana vanhana judokana kietaisee raiskari-Karin kunnon junttaan, hajoittaen tukiristisiteen tämän olkapäästä. Nöyryytetty raiskari-Kari nostaa syytteen Jaanaa vastaan ja on kuin onkin lain silmissä uhrin asemassa.

2. Mikäli Jaana ei olisi judoa harrastanut, olisi hänen ollut lupa laittaa Kartsa ojennukseen ns. maallikon ottein, mutta tällöin myös raiskauksen onnistumisprosentti olisi luultavasti varsin korkea.

3. Jos myös raiskari-Kari olisi judoka, tällöin Jaanan teko olisi lain edessä oikeutettu… tämä ”askeleen verran alakynnessä” -mentaliteetti pätee myös siinä tapauksessa, mitä aseistetummaksi skenaario menisi.

4. Jos raiskari-Karilla olisi ollut vaikkapa teräase, olisivat Jaanan trikit olleet ihan ookoo.

5. Mikäli taas Jaanakin tempasisi jonkin sortin moran esille, pätisi taas aiempi asetelma.

6. Jos Kartsalla olisi sen sijaan tuliase Jaanan teräasetta vastaan, pieni moran survaisu kylkeen saatettaisiin sallia hätävarjelun nimissä.

7. Jos taas molemmilla olisi tuliaseet, palattaisiin lähtöpisteeseen jne…

….mielenkiintoista. Voihan olla, et oon itekin käsittänyt joskus jotain väärin, mut näin muistan dojolla kerrottaneen, vaikka eri laji onkin kyseessä.

Mut joo, takas viel vähän tohon kyssäriin, et miten sit pystyis suojeleen itseään jotenkin laillisin keinoin? Varmaankin se ihan ykkösjuttu on pysyä pelikunnossa, eli ei mitään perseitä olalle, jos pitää kävellä pimeel paikasta A, paikkaan B. Tietynlainen terve vainoharhasuus, eli valppaus on aina plussaa. Ite monesti lenkillä mietin, et jos tosta porttikongista hyökkäis joku NYT, nii miten reagoisin. Eka reaktio kandeis olla kaikilla ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta ”JUOKSE!!!!”. Eli vois olla hyvä pitää silmäl mahdollisia pakoreittejä. Ennakointi, valppaus ja terve järki (= esim reittivalinnat) vie jo aika pitkälle, imo. 🙂

Vaaranpaikka #1 @ Manse – Kehräsaari & Kehräsaaren silta

Valoisalla nätti ja kiva, pimeällä pelottava, ahdas ja hyvin epäilyttävä – etenkin se kuja, josta itse Kehräsaari alkaa. Musta tuntuu, että kaikki Mansen stalkkerit asuu ton sillan alla tai vähintäänki jossain välittömäs läheisyydes. Tää varoitus on erityisesti naisille, vaikka saa toi kyllä raavaan miehenki vilkuileen olkansa yli… välttelen meinaan ite tota koko paikkaa pimeellä ku ruttoa.

Monissa viime päivien keskusteluissa ihmiset tuntuvat ihmetelleen sitä Nikon valintaa lähteä Sahasta kohti keskustaa, eikä Ratinanvuolteen siltaa (tai tota Kehräsaaren siltaa) pitkin suuntana Satamakatu ja edelleen Hämeenpuisto. En mä kyllä ihmettele. Tuolla pitäis olla pimeellä liikkumiskielto. Ikävä kyllä tuo mielestäni fiksumpi reittivalinta ei tällä kertaa auttanut. 😦

Tähän linkattu kuva on talvelta ja muutenki vähän huono (ja ainakin viime talvena tosta oli toi lähimpänä näkyvä valo pimeenä), mut voisin käydä kuvaamas täs joku kerta tarkemmin, jos P-man lähtee mun mukaan. Yksin en kalliine kameroineni tonne mee…

Edit: tarkempaa satelliittikuvaa alueesta löytyy TÄÄLTÄ.

_

Häröt ilmiöt

Mä en tajuu miten joudun aina todistaa jotai iha häröjä ilmiöitä. F-kuppi oli ihan oma lukunsa, mut aika jännä oli tääki. Tosin tässä oli jollain tapaa pieni huumorisävytteinen tekijänsä, F-kuppi taas veti hyvinki vakavaks.

No juu, heräsin tos äsken päikkäreilt ku jäi yöunet vähille. En saanu viime yönä oikee nukuttua ja lähin mitsun kans sit joskus pikkutunneil lenkille. Kierrettii hämeenpuistoo alaspäin eteläpuistoo kohti ja sieltä pynden kautta takas kotio. Aamuyön actionit sijottu hämeenpuiston etelä-osion tietämille. HYVIN humalainen mies hoiperteli välil jalkakäytävällä, välil ajotiellä. Se höpisi itekseen ja kiroili iha koko ajan ja yritti saada niitä harvoja öisiä autoilijoita pysähtyy.

Onneks kysees oli se puiston eteläpäädyn mutka, mihi pitää vähä autojenki hidastaa, muute olis voinu käydä huonosti. Yhenki auton se sai melkein pysähtyyn, yritti päästä sisään ja huusi jotai ”jumalauta, kenen autolla sää ajat? minun autoni, jumalauta!!!” ja kaikkee ”on se nyt saatana kumma kun asioista ei voida puhua… vitun mulkut, KUSIPÄÄT!” Niinku vad fan?! 😀 Olikohan tyypiltä mahdollisesti pöllitty auto tai viety kortti lähiaikoina?

Tollasten känniläisten kans saa olla kyl varuillaan, etenki naiset. Tosin helposti voi miehetki joutuu johki käsirysyyn ja ku toiki oli selkeesti agressiivinen. Ei kaiken maailman hulluist voi ikinä tietää jos on esim puukko mukana. Ite oon reenannu pienest asti eri kamppailulajeja mut mitä enempi väkivaltaa ja agressiivisii ihmisii näkee, sitä enempi toivoo ettei ikinäikinäikinä joudu käyttää niit taitoja. Saattaa kuulostaa hassulta, mut niitä asioita opetellaa just siks ettei ikinä alunperinkää joutuis uhkaavaan tilanteeseen. Soitin kytät paikalle kerää sen känniläisen taltee, ettei käy pahemmin kellekään. Kiittelivät kovasti ja sanoivat et toimin ihan oikein! Propsit mulle! 😉