Kotiutuminen etelään

Huhhuijaa, bäk in Manse. Mä en ole jaksanut kirjoittaa, koska viime viikko meni ihan hulluissa merkeissä. Ensinnäkin työtä piisasi ihan hulluna. Vedin parhaimpana päivänä putkeen ensin kaski luentoa, sit ravitsemus- ja taukojumppasession, sit taas kaks luentoa ja illalla vielä sama ravitsemus- ja jumppasetti. Päivälle tuli pituutta 12 h ja hyvä kun ehdin syödä mitään niiden settien välissä. Joskus tuntuu kornilta kertoa ihmisille terveellisistä elintavoista ja stressin laukaisemisesta kun ite sinnittelee koko päivän banaaneilla ja pähkinöillä ja käy ihan vitunmoisilla ylikierroksilla.

Täälä oli kyselty tosta Tippuriteini-asiasta. P-man laittoikin linkit noihin mun aikaisempiin vuodatuksiin, mutta kerrotaan ny vielä pähkinänkuoressa miten tää meni. Eli siis, tapasin kyseisen tsubun syksyllä haalaribileissä. Päädyttiin naiskenteleen ja pakko sanoa edelleenkin, että se seksi oli ihan mieletöntä. Me pantiin eka mun autossa kun se sano et se ei oo koskaan pannu tosi hienossa kaarassa. Sit hississä matkalla meidän kämppään ja sit koko yö meillä. Aluksi haikalin muija perään ihan vaan siksi et se oli niin hyvä sängyssä. No jonkin aikaa sen jälkeen mun piliä alkoi vihloa. Mä luulin saaneeni virtsarakontulehduksen. Mulle on tullut se pari kertaa ennenkin kun en oo tajunnu käyttää syksyllä juoksulenkeillä tarpeeks paksuja housuja. Kävin kusitesteissä ja multa otettiin varmuudeksi myös sukupuolitautikokeet. Ja paljastui, et mulla oli tippuri. Mä aloin sit jäljittää tätä taudintartuttajaa, ja aloin epäillä tätä pikkumuijaa kun en ollu ehtinyt paneen paljon muita tässä syksyllä. Sain pienellä kieroilulla sen yhteystiedot selville. Ja sit kun sain ämmän kiinni se paljasti tartuttaneensa mut tahalteen, koska mä olen kuulemma niin etova tyyppi ja edustan kaikkea mitä se halveksii.

Uhkasin vetää sen käräjille, koska huomasin Aamulehdestä, et tahalteen sukupuolitaudin tartuttanut tyyppi oli saanut tuomion teostaan. Tän muidun äiti kävi ihan hysteeriseks ja lopulta me sovittiin sellanen diili, et muija tulee mulle ilmaseksi töihin kun mulla on kamalasti hommia nyt vuodenvaihteessa. Eli sen pituinen se. Mä tiedän et oon ollu varmaan liiankin kiltti sille kun sovittiin et se saa ostaa firman piikkiin työkengät ja sil on liukuva työaika. Mut se muija on vaan niin raskas. Te ymmärtäisitte jos tapaisitte sen. Siis niitä tyyppejä, joiden kanssa ei voi rennosti jutustella kun ne tarttuu joka saatanan sanaan ja alkaa vääntää jotain ympäristö-feministis-vasemmistolaista saagaansa.

Sitä paitsi, mulla on nyt niin hyvä mieli etten halua tehdä elämästäni turhan kinkkistä. Tapasin nimittäin aika mehevän misun siellä pohjoisessa. Se on helsinkiläinen malli, sanotaan nyt sitä vaikka Miiaksi. Ne kuvas mallipoppoon kans jotain vaate tms. mainoksia. Hitto se on hyvännäköinen. Tosi pitkä, valehtelematta 180 cm. Ristiverinen, jäänsiniset intensiiviset silmät, täyteläiset huulet, gasellinsääret, upee sporttinen ja siro varsi. Ylitin itseni ja aloin flirtata sitä ihan fiksusti. En kutsunut enkä ängennyt yömyssylle. Tanssittiin parina iltana baarissa hitaita ja juotiin rommitoteja ja käytiin juoksulenkillä 🙂 Se opiskelee oikiksessa. Liian hyvää ollakseen totta. Eurooppalaisen tason mimmi ja vielä tuleva juristi. Mulla on kauhee fiksaatio noihin bisnesnaisiin, kuten Leena Mörttiseen, Helena Karihtalaan jne. Ja siniverisiin. Ja tää nainen on kaikkee sitä yhdessä paketissa. Se on henkisesti kuninkaallinen. Olkoon päivän pimu ihanainen prinsessa Madeleine, joka on päiväunieni vakikamaa:)

Tyrmistynyt tyrninlitkijä

Vittu mä teen kohta jonkun perheintervention. Kai sellasen voi tehdä. Tyyliin Mä tungen pussin siskon päähän samalla kun Erppa ja P-man pitää sitä jaloista kii ja sit heitetään se kivi sylissä Tammerkoskeen.

Ämmä on penkonut mun huonetta ja mm. lukenut karvakirjaani ja hipelöinyt erinäisiä lelujani. Ja vittu se oli mennyt kaataan viemäriin mun yhden Tom Fordin hajusteen! Lässytti jostain Fordin tekemästä paskasta jssain vinkuintiassa. Kun saatana ei kiinnosta mistä se haju mun boteliin tulee, kiinnostaa tasan se et kyseinen tuoksu makso jotain 70 euroo!

Soitin mutsille. Mut emmä voinu sille puhuu tästä. Oli nimittäin käynyt niin, että äiti oli loukannut itsensä ratsastustunnilla ja sen nilkka on muljahtanut pahasti. Se oli aika itkuisena ja huonona. Olin soittelevinani vain kuulumisia, en halunnut rasittaa sitä enempää. Mutta jotain tolla muijalle pitää tehdä.  Se ajaa meidät kaikki hulluksi. Se vaan ei sovi tänne. Se on vitun ärsyttävä, ei kunnioita muiden elämäntapoja ja on saatanan laiska. Toi sen patjakasa on täynnä jotain ällöttäviä tuoksuöljypulloja, huiveja ja lippuja ja lappuja. Aikooko toi ämmä kompostoitua tänne. Ja kun ei sen kanssa voi puhua. Mä huudan ja huudan, yritän saada sen osallistuun keskusteluun et puhuttais asiat halki. Mut se vaan pyöräyttää ittensä johonki vitun meditaatiosolmuun ja on hiljaa.

Siemailen tässä raivotessani tyrnismoothieta. Aika happamia nää tyrnit, jouduin laittaan niin paljon sokeria et ei tullu kauheen terveellistä. Kai se Postinkin mainostama hunaja olisi ollut parempi vaihtoehto. Tähän tuli siis:

Noin 1 desi tyrnimarjoja

Desi maitoa

Desi maustamatonta jogurttia

Tavallista ja vaniljasokeria

Mutta toisaalta ihan kiva vähän ärhäkämpi maku. Banaanismoothiee en voi sietää, mä vihaan banaaneja. Imelää paskaa. Ja se ääni mikä tulee kun joku nassuttaa ja lussuttaa banaania, hyi hitto! Mistä tulikin mieleeni että armas siskoni kuuluu näihin syödessään yököttävästi maiskutteleviin ihmisiin.

P-manin tavoin mäkin pidän maanantaina haastatteluita. Firmaan olis tunkemassa liuta harjottelijoita. Ajattelin ottaa jonkun sähäkän pakkauksen järjesteleen mun papereita pariks kuukaudeks. Koulutuksia on taas paljon tulossa kun pikkujoulukausi alkaa. Saisinkohan mäkin kruunattua joulukauteni kuumalla seksillä toimiston lasipöydällä jonkun 20 ja risat mirkun kanssa, grrrrr…..

Kasseja vihloo, ei olis pitänyt juosta kesähousuissa eilen. On tainnut alapää saada kylmää. Nyt viskipaukku ja tunnin päästä lähden treffeille yhden varman pakkauksen kanssa. Ei kiinnosta, mutta pildee tarviin nyt.

Ruoka. keho ja mieli

Olen yrittänyt viettää aikaa mahdollisimman paljon toimistolla. Kotona jököttää takkuinen, haiseva kasa, jonka ympärillä kärpäset pörräävät.  Sisko.  Ne vitun linssit likoo siinä ämpärissä taas. Heti kun se oli saanut tuhottua jääkaapista sinne jemmaamansa haisevan ruskean keitoksi kutsumansa mössön, se alkoi valmistaa uutta satsia. Se motkottaa jääkaapin pekoneista ja makkaroista. Sanoin et ne on suurimmaks osaks P-manin. Sit se alkoi motkottaa siitä, että käytän hissiä, koska se kuluttaa sähköä ja lapset Afrikassa kuolee. Yritän purra hammasta. Mä en tiedä mitä se duunaa täällä päivisin kun olen töissä. Villi arvaus: ei mitään. Se on rakentanut jonkun vitun pesän patjalleen suitsukkeista ja huivikasoista ja on aina jossain ihme venyttelyasennossa kun tuun himaan. Koskakohan sen toi itsesnä etsiminen loppuu ja se valaistuis ja älyäis hakee vaikka töitä tai mikä parempaa, painua niin pitkälle missä pippuri kasvaa. Tai soijapapu.

On tosta kasasta jotain hyötyäkin. Se oli kaivanut jostain uuden Aviisin. En yleensä lue sitä, mutta nyt vilkaisin espressokupillisen lomassa. Lehdessä oli äärettömän mielenkiintoinen juttu Olli Postista, joka sairastui nuorena MS-tautiin. Tyypillä oli pyörätuolituomio, mutta 19-vuotiaana miekkonen laittoi ruokavalionsa täysin uusiksi. Ei mitään keinotekoisia eineksiä, lisäaineilla ryyditettyjä, ravinneköyhiä ja käsiteltyjä ruokia. Lopputulos: miehen asta ja jopa MS-tauti paranivat. Valokuvissa poseeraa äärimmäisen timmi ja lihaksikas nuorukainen, joka vetelee jotain 3300metriä Cooperissa.

Juttuun oli laitettu myös Postin blogin osoite, löytyy täältä. Olen jo jonkin verran lueskellut ja nostan tuolle kaverille kyllä hattua! Hän on vieläpä työllistänyt itsensä ja antaa ravintoneuvontaa ja konsultoi. Pitäisiköhän viritellä Postin suuntaan jotain yhteistyötä… vedän itsekin jonkin verran ravitsemuskoulutuksia osana suurempia koulutuspaketteja.  Olen usein ajatellut, että pitäisi opiskella vaikka ihan tutkinto tuolta puolelta ja keskustelen ravitsemuksesta aina mielelläni, varsinkin jos keskustelukaverilla on asiasta omakohtaisia kokemuksia ja mielenkiintoisia teorioita perinteisen lautasmalli-jauhamisen sijaan.

Toinen tsekkaamisen arvoinen asiantuntija on Paula Heinonen, joka vetää ohjelmaa Groovella ja on kirjoittanut ravitsemuksesta. Heinosen kirjan luettuani aloin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin saantiin ja ruuan emäksisyyteen ja voin sanoa, että olen piristynyt ja energisoitunut sen jälkeen todella huomattavasti.

Satokauden herkkuja

Voi jumalauta, lenssu iski. Ei kuitenkaan ole possuflunssan oireita ainakaan vielä. Olen tässä vetänyt lonkkaa pari päivää ja käynyt toimistollakin vain muodon vuoksi istuskelemassa ja litkimässä teetä.  Kävin lekurissa ja siellä oli odotushuone täynnä meitä niiskuneniä. Mutta voi vittu, osa oli taas näitä elämäntapaläskejä jotka kuormittaa muutenkin liitoksissaan natisevaa terveydenhuoltoa vain siksi, että eivät idiootit osaa pitää peruskunnostaan huolta. Olisi tehnyt mieli sanoa yhdellekin taikinaa muistuttavalla parikymppisella jannulle, että käy lenkillä raittiissa ulkoilmassa, pelaa vähemmän tietokoneella, lopeta röökaaminen ja ylensyönti. Osa näistä rapakuntoisista tumpeloista on kroonisesti flunssassa, koska niiden vastustuskyky on ihan itseaiheutetusti olematon.

Mäen ole syönyt mitään muuta kuin keittoa. Tomaatti-vuohenjuustokeittoa,parsakeittoa, kana-sitruunaruohokeittoa, vihanneskeittoa, lohikeittoa. Mä niin haaveilen Saludin hevosenlihapihvistä. Olen suunnitellut tässä pökköpäisenä muutamia reseptejä, joita pitäisi testailla kunhan kunto tästä kohenee.  Pastanjauhantaa-blogissa on pari oikein oivallista sieniohjetta. Mä rakastan etenkin kanttarellejä. Tuo sienibolognese vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta:

oliiviöljyä
valkosipulia maun mukaan (esim. kaksi kynttä)
iso sipuli pilkottuna (tai useampi uuden sadon pikkusipuli)
kaksi porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
vajaa puoli kiloa jauhelihaa
tomaattimurskaa (itse laitoin kaksi 400 gramman tölkkiä)
pari desiä punaviiniä
(loraus lihalientä)
vajaan litran verran kanttarelleja
pilputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Resepti Pastanjauhantaa)

Mietin, miltä se maistuisi, jos tuunaisin reseptiä vähän ja lisäisin siihen munakoisoa. Munakoiso ja sienet maistuvat ainakin mun suussani hyvältä combolta.  Toinen syksyinen hyvä pastakastike on hyvin yksinkertainen bolognese, joka maustetaan pääosin punaviinillä ja aniksella. Sienet sopinevat tämänkin yhdistelmän kanssa. Raijasin itälomalta kasan mausteita, mm. tähtianista, chiliä, currynlehtiä ja säilöttyä sitruunaruohoa. Pitää testata, onko tähtianis liian ärtsyä vai voisiko sitä käyttää tohon pastakastikkeeseeni.

Loistavia reseptejä löytyy myöskin blogista Otetaan ensin puoli kiloa voita. Mä diggaan toden teolla kasviksista, joita vedän nyt yllin kyllin simpelin välimerelliseen tapaan valmistettuna. Pitää perehtyä tarkasti tohonkin blogiin, kirjoittaja on keksinyt hyviä tapoja hyödyntää ainakin kesäkurpitsaa ja bataattia. Hokasin josnkun aikaa sitten, että bataatti muodostaa aika kivan kontrastin sini- ja valkohomejuuston kanssa. Voisin soveltaa tuota bataattitornien reseptiä kokeilemalla erilaisia juustotäytteitä.Ja paahto rapeksi P-manin grillissä. Mmmmm…

Olo on heti parempi kun ajattelee hyvää safkaa!

Diabetes, dimagit ja donnat

Päivän hyvä työ tehty. Laitoin muutaman sataeuroisen lahjoituksena diabetesliitolle. Asia koskettaa sillä tavalla omakohtaisesti, että 18-vee serkkupoikani sairastaa synnynnäinstä diabetestä. Olen auttanut junioria ruokavalio- ja liikuntajutuissa ja olen tsempannut häntä aktiivisessa elämässä. Juniori pelaa hyvällä tasolla tennistä ja fudista ja haaveilee työstä liikunnan ja nuorisotyön parissa. Diabetekseen kannattaa tutustua vaikkapa tämän julkaisun kautta, visuaalinen ilme on miellyttävä eikä lehdessä ole jälkeäkään siitä ankeasta terveyslehdykäsmäisyydestä. Inspistä lukee polleana vaikka Cafe Engelissä kuohkean lattelasillisen ääressä.

http://www.diabetes.fi/inspis/

Tänään otin töissä iisisti. Istuimme eilen herrain kanssa aika myöhään saludin terassilla. Nautimme tarjouksessa ollutta cavaa joka oli ihan juotavaa, harmitonta ja raikasta kesäiltajuomaa. Mutta periaatteessa olen vannoutunut shamppanjamies. Telineessä on nytkin pari pulloa suosikkiani, Piper  Heidsieckiä ja Charles Heidsieckiä. Piper oli mm. Marilyn Monroen lemppishamppanja. En yhtään ihmettele. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa, paahteinen ja suorastaan kiimainen. Ei liikaa happamuutta ja kuplia, kuivuus on kuin auringossa kypsyneen kaunottaren hiemna kuumoittava iho. Piper Heidsieckiä pääsee siemailemaan esim. Tampereella Tabun shamppanjatastingissä. Suosittelen. Oma kulta kainaloon Tabun Loungeen ja aikaa toisille ja laatujuomille:)

Kävin lenkillä heti kun päätin laittaa duunin ohelta pillit pussiin. Kävin vain heittämässä aamulla sen luennon, tulin toimistolle vaihtamaan lenkkivaatteet ja parkkeerasin Audin Koukkuniemen vieraspaikalle. Siitä hölköttelin kevyelle lenkille Kaupin metsiin. Tosin alhainen verenpaineeni ei oikein tykkää kuumalla säällä juoksemisesta, samoin kuin ei saunomisestakaan. No tuli ainakin hiottua ja se oli mulle pääasia. Kyllä taas vitutti katsella niitä Conversen tennareissaan lyllertäviä vitivalkoisia rokkimuijia ja huonokuntoisia parikymppisiä jätkiä, jotka rööki huulessa löntystivät Rauhaniemen ja Kaupin uimarannalle mäyräkoira kainalossa ja sipsipussi toisessa. Noin se elintapadiabetes hankitaan.  Ärsyttää. Tollaset ihmiset saisi laittaa teoistaan vastuuseen. Noi on just niitä joilla sairaspoissaoloja on vuodessa parikymmentä kun koko ajan jotain paikkaa kivistää, kolottaa ja flunssakin vaivaa koko ajan.  Mun teki niin mieli siellä luennolla päästää tänään sisäinen piruni irti. Sanoa niille ämmille ja parille äijänrahjukselle ihan suoraan että vittuako te tätä lunetoa kuuntelette. Koska olette viimeksi hikoilleet. Ei se koiran kusettaminen ole lenkkeilyä. Onko ihan joka päivä pakko syödä pullaa.

Mutta man does what man´s gotta do ja vedin luennon maireana loppuun enkä sanonut mitään siitä että kahvipöydässä tarjottiin munavoilla ryyditettyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita ja munkkeja.

Hyviä blogeja kaikille kunnostaan, ulkonästään ja terveydestään kiinnostuneille ovat esim. nämä:

Erittäin inspiroiva nuori manselaismimmi, josta moni keskivartaloponttooni voisi ottaa oppia:

http://hayrake.blogspot.com/

Täällä on todella mielenkiintoista tietoa esim. siitä, miten ruokavalion emäksisyys ja happamuus vaikuttavat kehoon. Olen tosi kiinnostunut näistä jutuista, koska uskon, että meille tuputettu viljaa ja puuroa mainostava ruokaympyrä on suunniteltu ihan liikaa maataloustuotannon tarpeisiin:

http://ravinto.blogspot.com/

Kiistellyn, vihatun ja rakastetun ”väärinajattelijan” blogi

http://sundqvist.blogspot.com/

Ja lopuksi vielä kaikille vähän ajattelemisen aihetta, ketkä näistä ihmisistä ovat oikeasti viehättäviä, terveen ja elämäniloisen oloisia? Ajattelemisen aihetta kaikille ”kauneus tulee sisältä, sen läskikerroksen alta” -lässyttäjille:

Kehnoa lounastarjontaa

Eipä paljon huvita istua töissä tällaisena päivänä. Nappasin ompun kainaloon ja tein hommia Tuomiokirkon puistossa ja siitä soljuin sujuvasti Stockan herkkuun hakemaan lounastarpeita. Joskus kyllä vituttaa tämän kaupungin tuppukylämäisyys. Miksi Tampereen Stockalta ei saa takeaway-sushia? helsingissä laadukkaita valmisruokia on Delissä hyllykaupalla ja oriental-safkoille on oma valmishyllyssä jossa on tarjolla niin nigrejä kuin makejakin. En jaksanut raahautua Marusekiin ja Katupojassa oli liian täyttä. Tyydyin Caesar-salaattiin jonka kastike on Stockan muista puutteista huolimatta kaupungin aatelia.

Nyt pitäisi suunnitella parin päivän päästä koittavaa koulutuspäivää. Vedän hoikkuusluentoni jollekin sosiaalitanttaporukalle. Ei paljon motivoi kun arvon leidit lyllertävät heti performanssin jälkeen pullakahveille ja pasteijoille.  Minä voin myöntää häpeilemättä, että ylipaino on aika vastenmielistä. Tähän pääfirmaan haki viime kesänä duuniin joku merkonomiplikka. Ihan pätevä kisuli, mutta oi ja voi. Millainen käyntikortti tällaiselle firmalle on nainen, jonka pohkeet ovat kuin ranskanleivät ja keskivartalo on ollut havaittavissa viimeksi joskus millenniumina.  Sanoin mimmille ensin kierrelleen, että kiitos mutta ei kiitos. Tsyby otti kuitenkin vielä nokialaisen kätöseen ja soitteli minulle tivaten tarkempia syitä. Yritin sivuuttaa tilanteen smoothisti, mutta siinä vaiheessa kun ylimielinen ja ylipainoinen tättähäärä vain marmatti luurissa, että hän olisi ollut täysin pätevä ja laadi daa, en voinut enää pidätellä itseäni.  Sanoin mammalle ihan suoraan, että et pysty ulkoisella olemuksellasi allekirjoittamaan niitä arvoja, joiden nimissä tämä organisaatio toimii. Daami kiljui haastavansa mut oikeuteen syrjinnästä. No eipä ole kannetta näkynyt ja tuosta on jo yli vuosi 🙂

Joskus tekisi mieli luovuttaa. Tulee sellainen fiilis, että ketä varten mä tätä hommaa teen ja ajattelen aivoni solmuun kun ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Ei välitetä yhtään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Eikä toistenkaan hyvinvoinnista. Mä käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, treenaan ja syön hyvin paitsi itseni, ihan muidenkin takia. En nimittäin voisi vakavissaan odottaa, että joku vaatimusteni tasoinen daami haluaisi kallistaa päänsä rasvaisen hylkeen viereen. Enkä halua todellakaan köyriä mitään hyljettä itsekään.

Kohta kotiin. Ajelen usein Satakunnankadun kautta, koska sillä reitillä voin ohittaa Clasun jonka pihalla pörrää pitkäsäärisiä lukioneitoja 🙂 Harmi, että tytöt ovat nyt lähteneet kesälaitumille.

Rotuteinejä...