Tippurista ei polvi parane!

Muistanette Tippuri-teinin? tuon yonten tahallaan tippuriin tartuttaneen harkkarimme, joka palveli uskollisesti mediaprojektimme kehittämisvaiheessa ja paljasti mun asiakkaille keskeneräisen Pringles-pillun tston ikkunalaudalla? Tippuriteini järkkäs myös aikoinaan ne surullisen kuuluisat Kaalibileet, joista meikä näkee edelleen painajaisia… 😉 Jos ette kuitenkaan muista, suosittelen lukemaan vanhoja entryjä! Oli nääs sellaista aikaa sen naikkosen kanssa!

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Kun Tippuriteini sai ”yhdyskuntapalvelunsa” loppuun, Yontelle tuli hätä. Kuka nyt tekis harkkarin hommat, ku meikällä menee kaikki aika aasiakkuuksien hoidossa ja herra itte on vaan osapäivähommissa aiemman burnouttinsa hoidon vuoksi. Jossain mielenhäiriössä Yontte meni sit lupaamaan erään asiakkaamme tyttärelle ns. kesätyöpäivän. Duuni alkaa elokuussa ja mimmi ois meillä duunissa syksyyn, ehkä jouluun. Luulin että saisin taas jonkun teinin valvottavaks, mutta ei. Tyttö sattuu olemaan 38-vuotias juristi ja KTM, joka sairastui vakavaan masennukseen vuosia sitten ja yrittää nyt palailla työelämään perustettuaan perheen ja toivuttuaan masennuksesta jossain määrin!  Jaa, mistä mä tiedän? No, koska mun pöydällä ootti aamulla työsopimus sekä Yonten printtaama CV, jossa oli nää em. asiat mainittuna. Ja muija siis aloittaa meillä 1.8. Jepjep.

Mitähän seuraavaks? Ei mulla ole aikaa  kaitsea mitään hulluja työpäivän mittaan, enkä kaipaa ny mitään dramatiikkaa duuniin, ku just päästiin Tippurista eroon. Okei, okei, hyvin se hoiti hommansa lopulta ja ilman Tippuria Mediapastori ei ois ikinä edennyt siihen vaiheeseen, missä se on nyt. What next? Nyt alkaa tää uusi ”erilainen” Yontte kyllä koetella mun kärsivällisyyttä.

Ehkä lenkki ja Roosterin mättöburger tekee hyvää. Sit vähäks aikaa istuu iltaa yhden lapsuusfrendin kanssa ja sit treffeille. Ei ole golfmuija!

Morooo…

”Oletko ollut hiljattain anaaliyhdynnässä?”

Noilla sukkiksilla voit tunkee vaikka kaksi sormea kiitos!

Piimänni tohtorilla. Voitte itse päätellä, kumpi on mun repla ja kumpi lääkäritädin, jolla oli muuten violetit kuviosukkikset!!! Uu mama!!!!! Työnnä vaan se sormi pyllyyn, Yontte on kertonut sen olevan TOSI ihanaa…

Onko ruoka-aineallergioita?

Ei. Keppana tosin alkaa nykyään pierettää.
Oletko ollut ulkomailla lähiaikoina?
EN. Lasketaanko Koski (HL) ulkomaaksi? Entä Helsinki?

Oletko syönyt huonosti kypsennettyä kanaa?
EN, en syö mitään lasten lihoja. Punaista vaan.

Oletko syönyt jotain epäilyttävää muuta lihaa?

En. Siis tarkoittaako tää nyt niinkun, että se epäilyttävä juttu on pitänyt pitänyt nielaista?

Onko perheelläsi ollut samoja oireita?
Jaa Yontella ja Eerikillä? EI. Kai. Tai en tiedä. Yontte on hysteerikko ja Eerikistä ei tiedä, koska se on Ruotsista. Sillä voi olla mitä vaan outouksia.

Oletko ollut anaaliyhdynnässä viime aikoina?

En tietääkseni (heh heh…;) No hyi saatana. EN, EN IKINÄ. Miksi sä tuollaista kysyt? Claes-Erik on mun kämppis, ei mikään hoito.

Oletko syönyt jotain epäsopivaa tai huonosti sulavaa?
Joo, kaalia kaikissa muodoissa. Ja juonut kaalidrinkkejä. Ja oli mulla keräkaali housuissakin. Mutta tästä on kohta viikko, vaikka jatkot olikin pitkät ja kaalipainotteiset.

Ahaa, alkoiko tämä kipu välittömästi kaalin syönnin jälkeen?

Jaa, Kaalibileiden? No ei. Ilmastointiongelmat kyllä, mutta kipu tuli perästä. Sananmukaisesti.

Asia ei minulle tavallaan kuuluisi, mutta mikä saa nuooren miehen, joka nauttii pääosin punaista lihaa, syömään kaalia kilokaupalla? Ja juomaankin?

Tippuri.

—

Jep jep. Nyt sit ootellaan, että pääsee antaa pökälenäytteitä. Sit ultrataan maha, ettei oo tullut puntilta tyrä. Vitut tää mikään tyrä ole. BTW: Kysyin muuten lekurilta, voiko Tippuri tarttua kaalien välityksellä, siis missään muodossa: EI. Mutta se voi aiheuttaa oireilua alamahaan, mutta KOROSTAN että mua sattuu koko sixpäkkiin. Enemmän kahteen ylimmäiseen oluseen. No niin, nyt on meikän vuoro mennä paskoon purkkiin. Moro.

PASKA viikko

Ei jumalauta että ihminen voikin saada riesakseen tällaisen vatsatautisetin mitä meikä. Kuten ootte ehkä huomannut, P-Man on viettänyt pääasiassa pöntöllä, joko töissä tai kotona, viimeiset päivät. aivan järkyttävää, missä kunnossa pakki on Kaalibileiden jäljiltä.

Oon yrittänyt katsoa Tippuriteiniä sillä silmällä duunissa, josko tyttö todella ois laittanu mun kaalidrinksuihin jotain sinne kuulumatonta. Voisko toinen suuttua niin jostain, että myrkyttäis toisen viinat? Toisaalta kun ton mimmin touhui on seurannut, en epäile enää mitään. Kaikki mahdotontakin on mahdollista. Ku meitsi oli kotona laattaamassa alkuviikolla, muidu oli itsenäisesti askarrellut Pringlestoosan loppuun. Yontte on tyytyväinen, koska Tippiksen ehkä pitäis keskittyä Mediapastorin puhtaaksikirjoitiseen, eikä itsetyydytysvälineiden rakentamiseen. Siis pelkästään!  Hauskohan tommosia läppiä on kehitellä piristään päivää, mutta kohtuus kaikessa. Tippiksella menee aina hiukka yli (tai sit ali) noi sen energian säätelyt. Mimmi itse väittää saavansa flown mut meikän mielestä kyseessä on enemmän kyvyttömyys tunnistaa elämän realiteetteja. Tai sit ihan vaan huono tapa, josta voi mun mielestä oppia eroon. Kaikesta voi!! Tupakasta, piereskelystä, negatiivisista ajatustavoista, lapsuudesta jääneistä peloista, rasistisuudesta, itseinhosta, laiskuudesta jne. Se on sit vaan luonteen heikkoutta tia motivaation puutetta, jossei pääse asettamiinsa tavoitteisiin. Mä olen ainakin päässyt, vaikka joskus se on vienyt saatanasti energiaa ja aikaa!

Eilen illalla soiteltiin viel työjutuista, ja Tippis oli kyllä oikeesti tosi pahoillaan mun (perseen) puolesta. Sain saman vinkin ku Niiskiksen mummolta: juo perunajauhovettä! Mä join ja laattasin välittömästi tiskipöydälle. Semmosta helvetin tyhjän mahan sisältöä, jokadunkkas mun mielest vieläkin kaalille… Sit koitin sitä tyttöjen kehumaa perseviagraa, Imodiumia, mut EI auttanut. Sama ku ois karkkia syönyt. Meni vaan pahemmaks.

Lopulta sit alennuin kokeileen Tippurin toista vinkkiä, eli kuumaan ammeeseen sellaiseen semimakaavaan asentoon ja sit painellaan käsillä kevyesti tosta lantion kohdasta. Samalla piti väännellä jalkoja jotenkin. Oli oppinut tekniikan jossain ulkomailla, missä oli käynyt jossain sidekudosJoogassa, vai olikohan se pehmytkudos. No kuitenkin. Istuin altaassa aamuyöhön asti perse tulessa miettien elämää, syntyjä syviä. Juliaa ja meidän eroo pääasiassa. vähän ehkä Seijaakin, pitkästä aikaa. Oon jotenkin jo unohtanut Seijan, mikä on vaan tervettä poikien mielestä. ;) Mut funtsin kyllä Tiinaakin. Niin ja golfmuijaa ja tulevaa avecreissua. Oikein pelästyin ajatuksiani, koska sain päähän sellaisen härön ajatuksen, että golfmuija on oikeestaan aika saatanan seksikäs nainen. Ja se et muija on yli viiskybänen VARATTU (mutta onneton) monen lapsen äiti ei jotenki sopinu tohon seksikkyysskenaarioon ollenkaan.Miltäköhän sitä tuntuis paneskella oman mutsinsa ikäistä naista? Hmm… Täytyy kysy Yontelta, kannattaako tähän kelkkaan edes harkita lähtevänsä. Mikä siinä muka ois niin erikoista verrattuna alle kolmekybäsiin. Ehkä otan asiasta selvää reissulla.

Nyt mä lähden ottaan ensin selvää, mikä mun perseessä ja suolisossa vaivaa. Koska jossen saa röörei kuntoon, ei ole mitään reissua mihkään. Adios ja moro kaikille! Pitäkää peukkuja, niin se sisätautilekurikin varmaan tekee…

Kiljuhanhi vai kaalibileet?

Tässä sitä ollaan. Kahden tulen välissä. Itkevä hysteerinen nainen linnoittautuneena meidän rokuvessaan ja Tippurin kaalibileet aivan hetken päästä alkamassa. Oikeestaan oonki kolmen tulen välissä, koska äijät painostaa lähteen pirskeisiin. Mä en o ollenkaan varma mitä täs kannattais tehdä. Julia vetäs hirveet separit melkein samantien ku päästiin sisään Testokseen ja mun boksiin  Siitä lähtien se onkin vaan itkenyt ja raivonnut ”kuinka elämä voikaa olla epäreilua ja paskaa”, tuossa suurin anti mitä oon saanut neitokaisesta irti. Oli kuulemma itkenyt koko junamatkan tänne, ja olotilaa tuskin auttoi, et mimmi oli antanut erään trelaisen naistenmiehen/pikkupoliitikon juottaa itsensä pieneen sievään. En oikein tienny, oisko pitäny olla mustasukkainen vai tuntee lähinnä ylpeyttä, ku olin Juliaa vastassa assalla ja mimmi pompsahti ulos junasta tän naissankarin tiukassa käsikynkässä, totaalisen kaasussa. Naissankari kantoi mimmin kamoja ja yritti pitää toisella kädellä pystyssä.

Kun tää koominen kaksikko pääs mun luokse, Julia ilmoitti sankarille tylysti että ”kiitos juomista ja kyseenalaisesta matkaseurastaa, tässä on mun aviomies Piimänni. Piimänni, tässä on… No kyllähän sä tiedät kuka tää herra on… ” Sit tuli syvä hiljaisuus, meikä kätteli ukkoo, otin siltä Julian kamat ja vaihdettiin nainen roikkumaan mun käsipuoleen. Ja ukko kehtas viel sanoa meikälle et ”mulla on nainen vailla vertoja. Pidä huolta tsybystä, ettei se karkaa sulta maailmalle. Vaikuttaa sellaiselta leidilta, ettet saa sitä enää takas häkkiin”. MITÄ VITTUA!?! Mihin helvetin häkkiin? Mitähän se neiti oli selittänyt kaiffikselle?

Päästiin Yonten kyydillä himaan, kiepatiin tosin Alkon kautta, mikäli kuitenkin tulis mentyy kaalibileisiin, mikä näyttää nyt erittäin varmalta.  Juliasta tosin ei ole leipomaan piirakoita. Hyvä jos sais tossa kunnossa uunin itte päälle. Mikään ei ole pahempaa ku hysteerinen, käninen nainen, jolla huolia ja murheita. Täytyy vissiin tarjoo viel pari paukkuu, et naikkonen sammuu, ja saa tilanteen.rauhoitettua lähtemäl kaalibileiisiin. Saa kortsukohtalon setviminen siirtyä suosiolla huomiselle. Ei tästä muuten tuu mitään. Toivotonta yrittää puhuu ton kans yhtään mistään. Hyvät lukijat, pysykää sinkkuna. Tää seurustelevan elämä on pelkkää katastrofia toisensa perään. 😉

Moro!

Tippuritekstarit

Noh, avaudunpas nyt sit Tippiksestä yleisön pyynnöstä myös omalta osaltani… kuten P-man entryssään jo ehti mainita, Tippis alkoi vaan ihan puskista pommittaa mua häröillä tekstareilla. Eikä ollu meinaa iha vaan vähän häröö…

Viesti nro 1:

”Kauan odotin tunnetta tätä, tunnetta huumaavaa. Eräänä päivänä huomasin sut – tunsin, että olin rakastunut mieheen aitoon, ihanaan. – ******”

._________. EI JUMALAUTA, kuka kirjottaa noin ja mitä tollaseen voi ees vastata??!!!??!?! Ja ennen kaikkea, mistä vitusta se oli saanu mun numeron?! P & Y, kiitos tästä… mun numero on meinaa salainen. 😡

Onneks mulla ei ollu sen numeroo kännyssä, nii pystyin vetään ”tietämättömänä” vastaukseks perus ”Tais tulla väärään numeroon.”

Eipä aikaakaan kun Tippis naputteli viestin nro 2:

”Ei tullut väärään numeroon. Me nähtiin *****:n toimistolla viime viikon tiistaina ja mä tunsin jotain ja oon ihan varma, että säkin tunsit. Oot siitä lähtien pyöriny mun mielessä. Voitaisiinko me nähdä joku päivä?”

-.- Ei näin… ei todellakaan näin. Tässä vaiheessa syöksyin P-manin huoneeseen ja selostin tilanteen kehittymisen. Olin melko varma et se vaan repee paskaseen nauruun, mut EI. Jostain syystä se valahti suht kalpeeks… selvis ainakin kuka oli antanu mun numeron eteenpäin. 😉

Noh, P-manin kans pohdittiin, et mitä kylmää mut kuitenkin suht korrektia vois vastata vetoomatta tippuriepisodeihin ja muihin… päädyttiin lopulta tälläseen hymiöttömän karsittuun versioon:

”Tuli vähän puun takaa tää, enkä ees oikein tiedä mistä sä puhut. Ei taida olla hyvä idea mistään päin katottuna, joten parempi unohtaa koko juttu.”

Huh, vähän puistattaa vieläkin. Melkein jo pystyin eilen kuvitteleen tippurin leviämisen tekstarin välityksellä *hrrrr* varsinaisia virusviestejä…. Tippis ei sit enää vastannut tohon, mut tänään se yritti soittaa kesken luennon… en sit iha vastannu, enkä kyl todella soittanut takasinkaan. Ei pysty antaa kyl mitään narua, tommoset muijat on vaan pelottavia, eikä niitä saa helposti karistettuakaan. Enkä edelleenkää halua tippuria tai tommosta hullua ämmää kontolleni. Joku roti taas tähän elämään…

Kotiutuminen etelään

Huhhuijaa, bäk in Manse. Mä en ole jaksanut kirjoittaa, koska viime viikko meni ihan hulluissa merkeissä. Ensinnäkin työtä piisasi ihan hulluna. Vedin parhaimpana päivänä putkeen ensin kaski luentoa, sit ravitsemus- ja taukojumppasession, sit taas kaks luentoa ja illalla vielä sama ravitsemus- ja jumppasetti. Päivälle tuli pituutta 12 h ja hyvä kun ehdin syödä mitään niiden settien välissä. Joskus tuntuu kornilta kertoa ihmisille terveellisistä elintavoista ja stressin laukaisemisesta kun ite sinnittelee koko päivän banaaneilla ja pähkinöillä ja käy ihan vitunmoisilla ylikierroksilla.

Täälä oli kyselty tosta Tippuriteini-asiasta. P-man laittoikin linkit noihin mun aikaisempiin vuodatuksiin, mutta kerrotaan ny vielä pähkinänkuoressa miten tää meni. Eli siis, tapasin kyseisen tsubun syksyllä haalaribileissä. Päädyttiin naiskenteleen ja pakko sanoa edelleenkin, että se seksi oli ihan mieletöntä. Me pantiin eka mun autossa kun se sano et se ei oo koskaan pannu tosi hienossa kaarassa. Sit hississä matkalla meidän kämppään ja sit koko yö meillä. Aluksi haikalin muija perään ihan vaan siksi et se oli niin hyvä sängyssä. No jonkin aikaa sen jälkeen mun piliä alkoi vihloa. Mä luulin saaneeni virtsarakontulehduksen. Mulle on tullut se pari kertaa ennenkin kun en oo tajunnu käyttää syksyllä juoksulenkeillä tarpeeks paksuja housuja. Kävin kusitesteissä ja multa otettiin varmuudeksi myös sukupuolitautikokeet. Ja paljastui, et mulla oli tippuri. Mä aloin sit jäljittää tätä taudintartuttajaa, ja aloin epäillä tätä pikkumuijaa kun en ollu ehtinyt paneen paljon muita tässä syksyllä. Sain pienellä kieroilulla sen yhteystiedot selville. Ja sit kun sain ämmän kiinni se paljasti tartuttaneensa mut tahalteen, koska mä olen kuulemma niin etova tyyppi ja edustan kaikkea mitä se halveksii.

Uhkasin vetää sen käräjille, koska huomasin Aamulehdestä, et tahalteen sukupuolitaudin tartuttanut tyyppi oli saanut tuomion teostaan. Tän muidun äiti kävi ihan hysteeriseks ja lopulta me sovittiin sellanen diili, et muija tulee mulle ilmaseksi töihin kun mulla on kamalasti hommia nyt vuodenvaihteessa. Eli sen pituinen se. Mä tiedän et oon ollu varmaan liiankin kiltti sille kun sovittiin et se saa ostaa firman piikkiin työkengät ja sil on liukuva työaika. Mut se muija on vaan niin raskas. Te ymmärtäisitte jos tapaisitte sen. Siis niitä tyyppejä, joiden kanssa ei voi rennosti jutustella kun ne tarttuu joka saatanan sanaan ja alkaa vääntää jotain ympäristö-feministis-vasemmistolaista saagaansa.

Sitä paitsi, mulla on nyt niin hyvä mieli etten halua tehdä elämästäni turhan kinkkistä. Tapasin nimittäin aika mehevän misun siellä pohjoisessa. Se on helsinkiläinen malli, sanotaan nyt sitä vaikka Miiaksi. Ne kuvas mallipoppoon kans jotain vaate tms. mainoksia. Hitto se on hyvännäköinen. Tosi pitkä, valehtelematta 180 cm. Ristiverinen, jäänsiniset intensiiviset silmät, täyteläiset huulet, gasellinsääret, upee sporttinen ja siro varsi. Ylitin itseni ja aloin flirtata sitä ihan fiksusti. En kutsunut enkä ängennyt yömyssylle. Tanssittiin parina iltana baarissa hitaita ja juotiin rommitoteja ja käytiin juoksulenkillä 🙂 Se opiskelee oikiksessa. Liian hyvää ollakseen totta. Eurooppalaisen tason mimmi ja vielä tuleva juristi. Mulla on kauhee fiksaatio noihin bisnesnaisiin, kuten Leena Mörttiseen, Helena Karihtalaan jne. Ja siniverisiin. Ja tää nainen on kaikkee sitä yhdessä paketissa. Se on henkisesti kuninkaallinen. Olkoon päivän pimu ihanainen prinsessa Madeleine, joka on päiväunieni vakikamaa:)

Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Tippuriteinin piinaviikot!

Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…

Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.

Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉

Luuttua perkele.

Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?

En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.

Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.

Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉

Flunssainen farmari

Kuume alkaa olla laskusuunnassa, mutta olo on vielä ontto ja unirytmi ihan sekaisin. Eikä tää kaamos auta asiaa yhtään. Tylsäksi käy kun ei ole vielä iskussa, mutta tulee kohta makuuhaavoja tästä makaamisesta. Onneksi mä olen keksinyt itselleni peintä viihdykettä, nimittäin naamakirjan Farmville-pelin. Pelaan sitä siis yksityisessä naamakirjassani. Ihmettelin pitkään, että mitä vitun sorsa- ja kurpitsapostauksia kaverit lähettelee mun seinälle. Olisikohan ollut uutisissa pari viikkoa sitten juttua siirtolapuutarhoista ja siitä, että ihmiset joil ei ole omaa pihaa tai palstaa, ovat kiinnostuneet Farmvillestä.

Peli on yllättävän addiktoiva. Olen nyt tasolla 9 ja huomaan miettiväni, ovatko palstat tasaisissa riveissä, missä järjestyksessä mun kannattaisi viljellä, istuttaisinko koko pläntin täyteen samaa tavaraa. Aluksi vedin sinne kaikki mansikat, soijapavut ja kurpitsat sekaisin. Mutta sit huomasin, että on paljon kivemman näköistä, jos palstalla on vain yhtä ja samaa kasvia. Nyt mä alan varmaan keskittyä artisokkiin. Tossa pelissä toimii paljolti verkostoitumisen logiikka, joka mua on pitkään kiinnostanut ja josta olen luennoillakin puhunut. Smile and they will smile you back. Niinku lannota kaverin siemeniä ja se lahjottaa sulle kanan, jonka voit myydä tai ottaa tilallesi munimaan 😉

Olen viritellyt taas peliä iranilaiseen tsubuuni nyt kun kkulli on parantunut. Sovittiin eilen tekstareilla, että kun olen parantunut, tehdään jotain kivaa. Mitäköhän se vois olla 😀 Jos mä pelaisin sen kaa Farmvillee ja vähä lannottaisin sen vakoo…

Nyt se naapurin räkäperhe mesoo tuolla rappukäytävässä. Se mutsi on ällöttävä hurmosmamma. just tollanen hirviö, jonka on pakko päästää räkäpaiseensa tarhaan levittään tauteja heti kun on eka kuumeeton päivä. Mä kerran murisin sille yhelle mukulalle kun se mutsi ei huomannut. Kakru alkoi itkeä kuin vietävä mutta kun ei se natiainen mitään puhua osaa vielä, niin se mutsi ihmetteli että mikäs meidän Aatueemeliadalmiinalle tuli. Buaahhhhaahhhhhaaaaah!

Ai niin, se tippuriteini aloittaa yhdyskuntapalveluksensa viikon lopulla. Ehkä mussa on vielä bakteereja jäljellä ja voin tartuttaa sen vuorostani.

This is MADNESS!

Nyt on varmaa käyny kaikille jo selväks mikä tääl hämpis on homman nimi. Possukaranteeni… eijjjjumalauta oo totta. Mut on… päikkäreiltäkin herättyäni aattelin, et kaikki on jo normalisoitunu, mut paskanvitut. Kaikki venttiilit ja muut ilmastointikanavat on jo tukevasti jesarin peitossa. Täl hetkel Jontte on suht paniikis, kun tajus P-manin karanneen. Hokee vaan, ettei oo nilkillä takas tulemista. J ravaa nyt ees taas ja yrittää kehittää jotain patenttia myös oviin ja ikkunoihin. Näin meillä… pahoittelen täs vaihees kielenkäyttööni, mut nyt ei vaan pysty sensuroimaan mitään. On tää vaan niin ihmisperseen syvimmästä sopukasta ettei oo hyvä tosikaan…

Noh, leikitään nyt hetki sit ihan toden teolla kotia ja hengataan tääl. Ekaa kertaa tuntuu Testos pieneltä ja ahtaalta. Jos tääl useempi päivä hengataan Jonten kans kahestaan, nii kai me aletaan kohta puukkohippasille. Tai mä ainakin alan.

Eniten mua vituttaa se maanantain työhaastattelu, jonne siis TODELLAKIN oon menossa, meen sit vaikka mutsille karanteenin loppuajaks tai Huhtiin P-manin perässä, jos tää hulluus vaan jatkuu. Ja kenen oikeudella Jontte meni nakkaan Mitsun leskelle??? ARGH!!! Kai mun pitää soittaa mutsi hakeen se sieltä, ettei mee liian härskiks tää touhu.

Komppaan P-mania siinä, et ny on eka kerta kun saa laskee kymmeneen, ettei ala pakkaa omia nyssyköitä ja vaan lähe meneen lopullisesti. Mut nyt ku faijan rahahanat on kii, eikä duunista vielä oo varmuutta, nii ei paljo parane tehdä hätiköityi päätöksii… Sitä paitsi oon ihan poikki, monta yötä vaan koodannu koulujuttuja, nii en jaksa paljo laittaa vastaankaa atm. Kattellaa mikä fiilis huomenna.

Ja nii, luulin et se P3-suojainten löytyminen keittiöstä olis ollu viimenen pisara, mut ehei. Nyt se äijä yrittää kiristää viel siivoon koko vitun Testoksen. Saa sit itekin kyl osallistua, en tod oo yksin kuuraamassa. Mun mielestä tää on naurettavuuden huippu… silloin tippurituskan ollessa pahimmillaan me vaan yritettiin tukee Jonttee, eikä vaadittu mitään ylimäärästä erityismegahygieniaa esim vessas, vaik se olis voinu ihan hyvin tarttuu pytynkin kautta. Ja nyt kauhee itkupotkuraivari aikuiselta mieheltä jonkun nuhan takia. Joku roti tähä hommaan, jookosta!?

Sen vaan sanon, et harmittais jossei vituttais… ovela paskiainen kun meni mainitseen, et saan tän ja pari seuraavaa kuukautta asua ilmaseks, jos käyttäydyn. Ei oo köyhällä opiskelijalla varaa kieltäytyä ainakaa toistaseks ja taas sen rahoissa se ei tunnu missään. Nyt meen siis kuuraan keittiöö ja toivon, et J tulee järkiinsä ennemmin tai myöhemmin… toivottavasti ennemmin. ._____.

Nauttikaa vapaudesta, te taivaan linnut. Morot…

P.S. P-man, how could you leave me like this?!?!??!