Hapanta huomenta!

Anna väitti kommenteissa, ettei kaalibileitä voi missata mut nähtävästi voi. Ei ollut ehkä paras idea lähtee bilettään vitunmoisen perhedraaman jälkeen. Tai paskat me mikään perhe olla. Kunhan deittaillaan. Julia jäi sit eilen keskenään Testokseen ku me äijien kans paineltiin kaalille Tippurin luokse. Mä en oikeesti enää ihmettele mitään Tippurin tekemisiä eilisen jälkeen. samaa kysyn mäkin kuin Eerikki, miten joku keksiikin järkkää Kaalibileet?!? Toisaalta olihan meilläki Heidi Holmavuo-pirskeet, et ehkä mä jotenkin ymmärrän.;)

Kuten kaalibileistä vissiin kuuluuki, jäi aika paha maku suuhun. Lisäks tuntuu siltä, et persreikää ois hinkattu jollain hiomapaperilla. Paska on lentänyt ku varpusparvi. Ja ei, ei oo Julia ollut rokuvessassa, vaan pahempaa. Muija oli nukkumassa Yonten huoneessa ku tultiin aamulla himaan jatkoilta. Hiukkasen vitutti, ettei voinu pitää kemui täällä mut se ois vähän turhan härskii Julian vuoksi. ”Hei, meillä on jatkot täällä, ei kai haittaa et sä tulit tänne setviin lapsettomuusasiaa mun kanssa KAHDEN”. 😉

Nyt ei pysty rapsaan enempää, koska pitäis lähtee hankkiin ravintoa, jotain muuta ku kaalia! Ja sit niitä henkevii juttui. Pojatki lupas ystävällisesti poistuu takavasemmalle, niin saadaan jutskailtuu rauhassa.Mut hyvät ihmiset, älkää koskaan hävitkö vetoa, jossa on vaihtoehtona joutua kulkemaan keräkaali housuissa Ilveksessä koko saatanan illan ajan. Mulla on kassit aivan saatanan kipeet, ku se muhkula painoi aika huolella. Toisaalta, mieluummin keräkaali housuissa kuin se toinen vaihtoehto, eli että oisin langennut Tippikseen. Meikän mielestä nää oli kyl molemmat vähän heikkoja vaihtoehtoja, mut Yontella ja Eerikillä oli ilmeisen hauskaa. Jossei ois muuten ollut tuttu poke eilen ovella ja Yontte hieman jelpannut sisäänpääsyä euroilla, meidän kaalille haisevalla tilataksillisella ei ois ollut mitään asiaa Ipaa. Oisittepa nähny poken ilmeen, ku vedettiin tietty suoraan oven eteen parkkiin ja ekana ku taksin ovi aukes, kadulle putos kolme vitunmoista KERÄKAALIA! Ja sit seuraavaks pari ukkoo, jolla roikkuu tosiaan vyön alta kaalin repaleet. Sit Tippuri, joka heiluttelee suurieleisesti sitä vitun Kaalimatoaan ja esittelee suureen ääneen lesboKarzun frendille, kuinka tytötkin voi hyödyntää matomatalaa leikeissään. Et semmosta. Oltiin aika näyttävä porukka. 😉

Jatketaan tästä. Nyt joku kaali tahtoo ulos mun aunuksesta. Parempi mennä avaamaan portit. Moro!

Kaalibileet – Rapsku by Erpa

Huhhuijjakkaa mikä olo… kaalibileet. Ei voi muuta sanoo. No sen sanon, et kamalinta paskaa mitä oon alkoholin vuoks kurkustani alas (väliaikaisesti) kulauttanut, on tästä lähin nyt ja aina hapankaalidrinksu. Enempi muistutti kyl jotain smoothiee. Eikä ne shotitkaan sen parempia ollu. En tiiä tarkkaan mitä muuta siinä oli, mut väkevää se oli ja maistui ihan helvetin pahalle. Sai olla kyl viimenen kerta ku meitsi lähtee mihkään Tippiksen luotsaamiin bileisiin. KAALIBILEET. Kelle tulee oikeesti ees mieleen järkätä sellaset??!? … tai no siis kylhän me tiedetään kelle, mut tää oli enempi retorinen kyssäri. 😉

Illan teema oli aika selkeesti näkyvissä ku kaikki mahdolliset syötävät ja juotavat oli jotenki kaaliin liittyviä. Kaalilaatikkoo, kaalipiirakkaa, kaalikääryleitä (kaikki tietty pelkästään vegeversioita) yms… Oon ite kuitenki vege, mut en tod oo nähny ikinä noin paljoo tuoretta kaalia esillä yhtä aikaa, enkä enää ikinä haluakaan nähdä… oli keräkaalia, kukkakaalia, kiinankaalia, lehtikaalia, parsakaalia, kyssäkaalia, ruusukaalia ja mitä lie. Tippis oli kaivanut esille myös teemaan sopivasti jokusen ”kaalimadon” – kyllä, sillä oli niitä useampi. Jotkut oikeesti vielä kosketteli niitä ja leikki niillä. Meille aiheutti lähinnä puistatuksia ku mietittiin missä nekin mato-parat oli käyny ja millasta viruskantaa levittelivät ympäriinsä. Illan parhaat oksurefleksit ilmeni kyl siinä vaiheessa kun siemailtiin kaaliteetä. Olihan se pahaa, mut laatta ei hissannu ylös suinkaan sen pahan maun takia, vaan siinä vaihees ku Tippis ilmoitti desinfioineensa kaalimadot VEDENKEITTIMESSÄ!!!!! … onneks se paljasti sit kuitenkin lopulta, et kaaliteevesi oli keitetty kattilassa. Ja silti edelleen toivon, et se vaan sanoi epähuomiossa väärin ja dildot ei oikeesti oo ollu siel vedenkeittimeSSÄ sisällä. Mut Tippiksen tuntien, ei voi silti olla ihan varma. Huhhuh. Melkein vois käydä testeissä varmuuden vuoks??! Miten selitän Jennalle, et ei en oo pettänyt, mut mul saattaa olla silti tippuri, kun join jotain kuppasta dildoteetä?!!!

Täs vaihees meikäpoika alkoi naukkailla niitä hapankaalisnapseja kaksin käsin, kun aattelin desinfioida vähän sisuskaluja ja mahdollista kuppaa kavereineen. Sen myötä ymmärrettävästi myös muistikuvat taas alkaa hämärtyä illan osalta. Olis kiva jos kerrankin olis joltain kännireissulta ihan koko filmi tallella, eikä epämääräistä leikepöytää, josta pitäis yhdistellä looginen tarina. Tosin meidän tapaukses loogista tarinaa on turha havitella kokoavansa muutenkaan.

Jaa niin… illan epätodellisin ”kohokohta” oli siinä vaiheessa ku KARZU ilmestyi sinne sen lesbosyöjättärensä avecina…. kuinka todennäköistä taas voi olla, et se muija on Tippiksen vanha koulukaveri?!? Syytän paskaa karmaa tästä. Olin siinä vaiheessa jo aika kivassa nousussa, joten aattelin, et nythän mä voinkin täräyttää sille uutiset musta ja Jennasta. Tajusin sentään sen verran, et soitin Jennalle varmistaakseni onko ok. Hyvä et soitin, koska en saanut lupaa kertoo yksin kännissä. Ehkä ihan ymmärrettävää… ainakin näin jälkikäteen 😀

Mut joo, jäi sit keskustelut Karzun kaa melko pintapuoliselle tasolle. Ihan hyvä, mut se oli vähän kiusallista. Täs vaihees bileitä mua alkoi jotenki ahdistaa se tilanne – Tippis, Karzu, Karzun rekkalesbonainen, pieni kämppä, vitusti vieraita ihmisiä, vielä vitummin kaalia ja kaalimatoja ja kaiken kukkuraks pojat vähän väliä jossain häveyksissä. Tiesin jo silloin, et tulee oleen aikamoinen kaalien yö ja aamul PAHA olo. Ei ihmiskroppaa oo tehty kestään niin paljon kaalia ja tippuria yhdelle illalle. .___.

Turpakii-Tiinalle pakko mainita pahoitteluni täs vaihees, etten osaa sanoa tapahtuiko Tippiksen ja P-manin/Yonten välil jotain. Voin olla varma ainoostaan omasta puolestani, ettei tapahtunut ja poikienkaan ostalta ainakaan alkuillasta ei ollut mitään. Mut sit dildoteen ja Karzun myötä meni omat pasmat jokseenkin sekasin ja aloin vetää niitä hapankaalidrinksuja ja shotteja ahkeraan tahtiin, joten leikepöytä on vielä toistaiseksi vajaa. Mun käsittääkseni P-manillakin oli pasmat vähän sekasin, kun Julia soitteli sille vähän väliä -> oli edelleen rokuvessassa ja äijää ahdisti, et se olis siellä vielä krapulapaskankin aikaan. Siinä vasta todellinen tulikaste tuoreelle suhteelle. 😀 Yontelle mulla ei oo mitään pasmat sekaisin -alibia, eli jos joku on haksahtanut ja kiksauttanut, niin se. Saa pojat naputella omat raporttinsa. Mulla olis sellanen muistikuva, et loppuillasta pelattiin kiinankaalilla kaalinpyöritystä. x___x Ja aamuyöstä lähettiin vielä Ilvekseen… siitä ei sit ookaan mitään tarkempaa rapskua itellä. Muistan vaan, et taksissa meillä oli aika monta kaalia mukana ja yritettiin jopa maksaa kyydistä kaalilla. Se ei ihme kyl onnistunu. 😀

Mut näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt käyn tsekkaan onko rokuvessa vapaa! 😉 Rauhallista sunnuntaita tyypeille!

Tippuri töppäilee, yllätys!

Mä en osaa enää ku nauraa. Tippuri oli ostanut viime viikolla firman tukkukortille omat safkansa. ”No ku mä aattelin että se on ok”. Äläpä tyttö aattele sit enää. Jontte antoi kunnon koulutuksen kirjanpitoon liittyen ja selitti miks samalla kuitilla ei voi olla sekä omia että firman ostoksia. Mä lähetin sit plikan tänään uudelleen tukkuun. Olin täysin luottavaisin mielin, koska istuin itte samassa briiffissä kuin Tippis ja mulle ainakin tuli harvinaisen selväks, miksi omia ruokia ei osteta firman korteilla. Tippis ei sit oppinut vissiin mitään, koska tänään se ilmestyi toimistolle syli täynnä kaaleja. Jep kaaleja!!! Oli keräkaalia, lehtikaalia, sinappisysteemeitä ja jotain kukkakaalia. Ajattelin ensimmäiseksi, et Yontte on alkanut kans vegeksi ka pyytänyt mimmiä tuomaan salaattiaineita. Meillä on ens viikolla vanhojen asiakkaiden korruptiokekkerit, niin kaalit ois sopinut ajankohtaan. Mutta EI.

Ne kaalikemut oiskin kuulemma Tippiksellä huomenna ja koska sinne on kutsuttu kaikki firman väki, hän oli uskaltanut ostaa antimet firman kortille. ÖÖÖÖÖ… Ei ehkä ihan mennyt nappiin sit taaskaan. Meikä yritti taas selittää, et firmn käyttöön voi ostaa firman kortilla, mutta omaan käyttöön, vaikkakin olisi paikalla firman väkeä, ei kertakaikkiaan voi hankkia tavaraa. ”Mut ku Yontte sanoi…” Voi tsiisus sentään!!! Kuinka käytännön älytön joku ihminen voikaan olla? Tippis ei yhtään osaa soveltaa saamaansa infoo, vaan sen ajattelu välillä kun 3-vuotiaan tasolla tossa kaikessa mustavalkoisuudessaan.

Päätin taas antaa Tippikselle näpäytyksen ja otin kortin pois, kunnes tajuaa selvällä suomella annettuja ohjeita. Lisäksi takavarikoin muijan kaalikassillisen toimiston lukkokaappiin, hommatkoon uudet kemuihinsa. Muija itki ku pieni lapsi niiden kaaliensa perään, mutta tällä kertaa pysyin tiukkana. kaalit saa vaikka homehtua meidän kaappeihin, mut sitä iloa en Tippikselle suo, että se sais taas armoa, vaikka toimii ihan ku joku ysiluokkalainen TET-harjoittelussa. Siikös eukko vasta suuttuikin kun kutsuin sitä tettiläiseks. Itki ja huusi, että mun kutsu Kaalibileisiin on peruttu. Tosi harmi! 😉

Matkaoppaat Analiassa

Morons tyypit!

Pahoittelen Testoksen viimeaikaista hiljaisuutta, mut P-man on näemmä antanut parhaan ystävänsä, eli kalunsa viedä ja taitaa nytkin olla panemas… no ei oo väärin se. 😉 Yontesta en oo ihan varma mis se on… ainakin viime yön se tais olla toimistolla, siel oli kait joku pienimuotoinen hässäkkä Tippiksen kanssa taas vaihteeks, saa ite selventää. Omaa hiljaisuuttani selittäisin tunnollisella koulunkäynnillä, työskentelyllä ja Jennalla. Jenna on meinaan ollut nyt tääl Testoksessa pari yötä putkeen, nii ei oo voinu kauheesti kirjotella. Nyt se on suihkus ja sit lupas viel laittaa vähän ruokaa, joten mul on hetki aikaa naputella. Nopee postaus siis!!

Katteltiin eilen se Neloselta alkanut Matkaoppaat, joka siis kertoo Deturin suomalaisista matkaoppaista ja heidän arjestaan Turkin Alanyassa… Vaikuttais ihan viihdyttävältä pläjäykseltä. En oo ihan varma onko se tarkoitettu läpäks vai ei. Ainakin mua se huvittaa liikaa ollakseen vakavasti otettava dokumentaarinen reality. Ihan hauskoja ja erilaisia persoonia siinä on, mut jotenkin toi kohde eli Analia vähän ahistaa. Kuka sinne oikeesti haluaa? Mä en oo ikinä ihan täysin käsittänyt noita pakettimatkoja. Tai siis voi nekin olla ok, jos siel kuitenkin pelaa sit oman mielensä mukaan, eikä istu kaikkia päiviä hotlan uima-altaalla ja käy joka saatanan opastilaisuudessa. Matkakohteena Turkista mul on lähinnä negatiivisia mielikuvia yhden käynnin perusteella, mut kai suomalaiset matkustaa sinne aina vaan just siks, että siel puhutaan SUOMEA ja siellä on SUOMALAISET baarit SUOMALAISINE pitäjineen, ruokineen ja karaokeineen. Siisös.

Okei, kertakäynti missä tahansa on kokemuksen vuoks ihan jees, mutta kun ne samat naamat käy siel varmaan kolme kertaa vuodessa niin, että jo matkaoppaatkin tuntee nimeltä. x) Kertokaa mulle mikä siinä saman mestan pakettimatkailussa on se juttu?! Ja miks ei voi valita sit ees Kreikkaa, Italiaa tai Espanjaa, jos on pakko valita joku yks ja sama?? Tosin ei sillä, että jotku Kanarian kohteet olis yhtään sen parempi vaihtoehto. Meidän perhe matkusteli faijan duunin takia paljon joskus ysärillä ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin (aina porukoiden eroon asti). Tuli kyl veivattua läpi Euroopasta ja vähän kauempaakin sekä kaupunki että rantalomakohteet aika perinpohjaisesti, joten ne on nähty. Mut osa on oikeesti sellasia, joihin voisin palata uudestaan vaikka sit joskus oman perheen kans, tai miks ei ihan frendiporukalla tai Jennankin kans! Mut Turkki ja esim Bulgaria ei kyl kuulu siihen listaan.

Eikös ulkomaanmatkailussa kuitenkin yks tärkee pointti oo tutustua vieraisiin kulttuureihin?? Siihen ei kuitenkaan mitkään Frederik-baarit kauheesti tarjoo mahdollisuutta. Tosin pilotin perusteella täytyy sanoo, ettei ruotsalaiset turistit yhtään sen paremmin vedä. Eli meikä on kusessa kansallisuutensa puolesta, päätin sit käyttää kumpaa passia tahansa. 😀

Matkaoppaat – Terhi

No juu, kukin taaplaa tyylillään ja lyylillään… eihän sitä tiiä vaiks Matkaoppaat viel muuttais mun mielikuvaa Turkista. 😉 … vähän epäilen kyl. No mut nyt mua vähän huudellaan tuolta keittiöstä. Pitää vissiin mennä jelppaan kasvismättöjen laitos. Tehään jotain couscous-salaattisettiä. Jenna on kuitenkin lihansyöjä, niin ei haltsaa näit vihreempii safkoi ihan niin hienosti…. vielä. Oho. Lukasin tekstin läpi ja totesin, et ei tullu naputeltua ainakaan tekstin alkupäässä ihan niin vahvaa erpaslangia mitä yleensä… ehkä täl hetkel työn alla oleva digiboksimanuaali on taas jättäny jälkensä ja pakottaa meitsin kirjoitteleen LÄHES kirjakieltä. No ei nyt onneks sentään. Mut ees vähän normimpaa puhekieltä. Jesh!

Palataan astialle ja viimestään telkun ääreen Neloselle klo 19:00 Matkaoppaiden pariin, mors!

Tippuri ja täytekakku

Tänään oli taas aivan järkyttävä päivä duunissa. Otin kunnolla yhteen Tippuriteinin kanssa. Mä harvoin menetän malttini ja korotan ääntäni, mutta tänään oli sit sellainen päivä. Jotenki edelleen on krapula siitä lauantaisesta tabuttelusta, kättä särkee koko ajan ja muutenki rassaa toi ämmä. Välil tuntuu, että Tippuri ärsyttää meitä tahallaan. Toisinaan mietin, et se valitsi harjoittelun käräjöinnin sijaan vaan siksi, että vois vittuilla Yontelle, ja samal mullekin, entistä enemmän. En tiedä, jotenkin toivoton olo.Ton muijan kans on niin turhauttavaa vääntää päivästä toiseen samasta asiasta, vaatteista. Eikös työvaatteet ole kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu? Tai siis pitäis olla!

Mä käskin Tippurin heittää pinkit karvanopat vittuun (tai siis mihin vaan, missä asiakkaat ei niitä näe) tai muijall ei ois enää töihin tulemista. Tivasin ja tivasin, miksi mimmi haluaa tehdä tästä joka päivä vaikeaa, kun meillä kaikilla ois ni paljon mukavampaa, jos ees piirun verran kunnioitettais toimiamme ja asiakkaitamme? Yritin vääntää rautalangasta, ettei oo kovin paljon vaadittu, et mimmi jättäis ne helvetin balleriinat, matonkuteista virkkaamansa ponchot, revityt neuleet, boikottikangasmerkit/kassit/säärystimet/leggarit whatever sekä kaikki muutkin epämääräiset trendivetimet himaan ja pukeutuis (sekä käyttäytyis) niinkuin asiakkaiden edessä kuuluu. Ei Nestle-kritiikkiä, ei avautumista Shellin ikivanhoista törkeyksistä, eikä etenkään tätä suomalaisten sikatilojen kohtalosta paasaamista. Näistä on kuultu riittävästi tässä toimistossa, piste.

Yritin kertoo mun intohimosta vaatteiden tuunaukseen ja kysyin, mitä Tippuri tykkäis, jos mä ilmestyisin sen lopullisen ”palkan”maksajan, eli meidän asiakkaiden, eteen jossain vitunaikaisissa AC/DC-läpyttimissä, faijan vanhassa kiiltävässä ja myös somasti revityssä lentopallopaidassa sekä housuissa, joiden haaroista paistais kivarit ja pakarat kilpaa, kun kumartuu. Yritin saada muijan ymmärtään, että se on pukeutumisjutuissa aivan vitun pelottava, joku skitso, todellinen friikki. Noooh, Tippurin vastaus oli, yllättäen, häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmasta kertova. ”Sähän oisit sit Keanun, Leton ja Jussi69:n kombo, eli alkaisin varmaan vietellä sua”. Hahaa.. Hyvä läppä, jossen tietäis muijalla olleen tippuria. Eli iha toivoton keskustella ton naisen kanssa vaatetuksesta. Se vaan on … Ööö… niin ERIKOINEN!! Mut positiivista hei, yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä: Ei Vulva Roll Onii tähän toimistoon. Se tästä vielä puuttuis. 😉

Lopulta tilanne kärjistyi sit siihen, et Yontelta alkoi palaa käämit ja se lähetti Tippurin himaan puolilta päivin. Äijä pisti kylmän rauhallisesti meilillä työohjeet sille perään ja käski tulla takas iltapäivällä. Hyvä ratkaisu. Ei tollaista keuhkoojaa jaksa kukaan kattella, ku muija kävi ni kierroksilla. Nooh, iltapäivästä neiti tuli katuvana takas ja pyysi nteeks, niinku aina. Jollain tavalla oli jopa hellyttävää, että kaiken ton jälkeen muija oli askarrellut työhommien ohessa meille yllärin, lepyttääkseen. Oli löytänyt netistä ohjeet ja vääntäny suurin piirtein ao. kakun, ekoaineksista tietty. Mitä tähän nyt voi enää sanoa? Muuta ku että rauha maassa, taas vaihteeks. Moro.

Tippuritekstarit

Noh, avaudunpas nyt sit Tippiksestä yleisön pyynnöstä myös omalta osaltani… kuten P-man entryssään jo ehti mainita, Tippis alkoi vaan ihan puskista pommittaa mua häröillä tekstareilla. Eikä ollu meinaa iha vaan vähän häröö…

Viesti nro 1:

”Kauan odotin tunnetta tätä, tunnetta huumaavaa. Eräänä päivänä huomasin sut – tunsin, että olin rakastunut mieheen aitoon, ihanaan. – ******”

._________. EI JUMALAUTA, kuka kirjottaa noin ja mitä tollaseen voi ees vastata??!!!??!?! Ja ennen kaikkea, mistä vitusta se oli saanu mun numeron?! P & Y, kiitos tästä… mun numero on meinaa salainen. 😡

Onneks mulla ei ollu sen numeroo kännyssä, nii pystyin vetään ”tietämättömänä” vastaukseks perus ”Tais tulla väärään numeroon.”

Eipä aikaakaan kun Tippis naputteli viestin nro 2:

”Ei tullut väärään numeroon. Me nähtiin *****:n toimistolla viime viikon tiistaina ja mä tunsin jotain ja oon ihan varma, että säkin tunsit. Oot siitä lähtien pyöriny mun mielessä. Voitaisiinko me nähdä joku päivä?”

-.- Ei näin… ei todellakaan näin. Tässä vaiheessa syöksyin P-manin huoneeseen ja selostin tilanteen kehittymisen. Olin melko varma et se vaan repee paskaseen nauruun, mut EI. Jostain syystä se valahti suht kalpeeks… selvis ainakin kuka oli antanu mun numeron eteenpäin. 😉

Noh, P-manin kans pohdittiin, et mitä kylmää mut kuitenkin suht korrektia vois vastata vetoomatta tippuriepisodeihin ja muihin… päädyttiin lopulta tälläseen hymiöttömän karsittuun versioon:

”Tuli vähän puun takaa tää, enkä ees oikein tiedä mistä sä puhut. Ei taida olla hyvä idea mistään päin katottuna, joten parempi unohtaa koko juttu.”

Huh, vähän puistattaa vieläkin. Melkein jo pystyin eilen kuvitteleen tippurin leviämisen tekstarin välityksellä *hrrrr* varsinaisia virusviestejä…. Tippis ei sit enää vastannut tohon, mut tänään se yritti soittaa kesken luennon… en sit iha vastannu, enkä kyl todella soittanut takasinkaan. Ei pysty antaa kyl mitään narua, tommoset muijat on vaan pelottavia, eikä niitä saa helposti karistettuakaan. Enkä edelleenkää halua tippuria tai tommosta hullua ämmää kontolleni. Joku roti taas tähän elämään…

Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä? 

Työpäivä #1: Tippuriteinin balettitossut ja järjetön paskalohkare pöntössä (ei menny iha nappiin…)

Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉

Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.

Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.

Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.

Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.

Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.

Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!

Tippuriteinin piinaviikot!

Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…

Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.

Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉

Luuttua perkele.

Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?

En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.

Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.

Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉