Lisää mallipohdiskelua

Jee, huomenna tulee taas tän hetken lempisarjani Suomen Huippumalli Haussa. Bongasin Elleistä keskustelun aiheesta tyttöjen laihuus. Aloin tossa miettiä että miksi näissä malliohjelmissa niin vähän näytetään sitä, miten nuo tytöt syövät ja liikkuvat. Ihan senkin takia että kun osa malleista on oikeesti sellasia läpipaskoja niinku exäni Miia. Ei sen tarvinnut mitään hiilareita miettiä. Se söi kauheen vähän kasviksia kun ei kuulemma tykännyt niistäeli pääosin pastalla ja lihalla. Liikku se ihan ok:sti, mutta ei mitenkään himona. Oli vaan niin helvetin hyvät geenit.  Mun mielestä on aika epäilyttävää, jos alalle hakeutuu naisia, jotka joutuvat ponnistelemaan kohtuuttoman paljon pysyäkseen samoissa luikkumitoissa, joiden eteen jonkun toisen ei tarvitse tehdä mitään. Esim.tän vuoden porukasta joku tyttö on joutunut laihduttaan 7kg. Mun mielestä tuolloin mallimammojen ei pitäisi antaa imiselle mahdollisuutta, koska mitävittua se ihminen voittaa siinä et joutuu oleen koko ajan pienell laihiksella? Ottaisi mieluummin jonkun luonnostaan luisevan.

Uhhuh, peruin huomiselta yhen asiakastapaamisen. Hitto ku otti koville. Mää en vaan osaa kieltäytyä mistään. Ja toinen asia on se, että aikaisemmin mulle on aina tullut kauhee tarve selitellä kieltäytymisiäni.Nyt vaan soitin ja sanoin että huominen ei sovikaan.Päässä huusi että sano sille et tuli vahingossa tuplabuukkaus tai että oot sairastunut tai jotain ja sain oikein purra huulta etten alkanut heittää mitään tarinaa. Mä pelkään vaan niin kauheesti sitä, että se ei oo tarpeeks hyvä syy olla tekemättä asioita että mä vaan en jaksa.

Nyt on edessä toinenkin visaisa juttu. Äiti soitti eilen ja pyysi aika isoo palvelusta. Hippisiskoni on tulossa toukokuussa Suomeen kesätöihin (töihin härreguud!) ja äiti kysyi voisinko taas majoittaa sitä pari viikkoa kun sen kesäkämpän vuokrasoppari alkaa vasta toukokuun puolivälissä mut ne työt täällä Tampereella alkaa jo kuun alussa. Eikä sisko voi käydä töissä porukoilta käsin kun se on jotain siivoushommaa joka alkaa viiden kuuden maissa joka aamu eikä niin aikaisi kulje sieltä landelta bussia. Mun sietokyky ja mielenhallinta on tän asian suhteen nyt kovasti koetuksella….

Onkohan täämuija luonnostaan näin laiha.Onneks sil on sentään selkee lantion ja vyötärön ero.

Matkaoppaat Analiassa

Morons tyypit!

Pahoittelen Testoksen viimeaikaista hiljaisuutta, mut P-man on näemmä antanut parhaan ystävänsä, eli kalunsa viedä ja taitaa nytkin olla panemas… no ei oo väärin se. 😉 Yontesta en oo ihan varma mis se on… ainakin viime yön se tais olla toimistolla, siel oli kait joku pienimuotoinen hässäkkä Tippiksen kanssa taas vaihteeks, saa ite selventää. Omaa hiljaisuuttani selittäisin tunnollisella koulunkäynnillä, työskentelyllä ja Jennalla. Jenna on meinaan ollut nyt tääl Testoksessa pari yötä putkeen, nii ei oo voinu kauheesti kirjotella. Nyt se on suihkus ja sit lupas viel laittaa vähän ruokaa, joten mul on hetki aikaa naputella. Nopee postaus siis!!

Katteltiin eilen se Neloselta alkanut Matkaoppaat, joka siis kertoo Deturin suomalaisista matkaoppaista ja heidän arjestaan Turkin Alanyassa… Vaikuttais ihan viihdyttävältä pläjäykseltä. En oo ihan varma onko se tarkoitettu läpäks vai ei. Ainakin mua se huvittaa liikaa ollakseen vakavasti otettava dokumentaarinen reality. Ihan hauskoja ja erilaisia persoonia siinä on, mut jotenkin toi kohde eli Analia vähän ahistaa. Kuka sinne oikeesti haluaa? Mä en oo ikinä ihan täysin käsittänyt noita pakettimatkoja. Tai siis voi nekin olla ok, jos siel kuitenkin pelaa sit oman mielensä mukaan, eikä istu kaikkia päiviä hotlan uima-altaalla ja käy joka saatanan opastilaisuudessa. Matkakohteena Turkista mul on lähinnä negatiivisia mielikuvia yhden käynnin perusteella, mut kai suomalaiset matkustaa sinne aina vaan just siks, että siel puhutaan SUOMEA ja siellä on SUOMALAISET baarit SUOMALAISINE pitäjineen, ruokineen ja karaokeineen. Siisös.

Okei, kertakäynti missä tahansa on kokemuksen vuoks ihan jees, mutta kun ne samat naamat käy siel varmaan kolme kertaa vuodessa niin, että jo matkaoppaatkin tuntee nimeltä. x) Kertokaa mulle mikä siinä saman mestan pakettimatkailussa on se juttu?! Ja miks ei voi valita sit ees Kreikkaa, Italiaa tai Espanjaa, jos on pakko valita joku yks ja sama?? Tosin ei sillä, että jotku Kanarian kohteet olis yhtään sen parempi vaihtoehto. Meidän perhe matkusteli faijan duunin takia paljon joskus ysärillä ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin (aina porukoiden eroon asti). Tuli kyl veivattua läpi Euroopasta ja vähän kauempaakin sekä kaupunki että rantalomakohteet aika perinpohjaisesti, joten ne on nähty. Mut osa on oikeesti sellasia, joihin voisin palata uudestaan vaikka sit joskus oman perheen kans, tai miks ei ihan frendiporukalla tai Jennankin kans! Mut Turkki ja esim Bulgaria ei kyl kuulu siihen listaan.

Eikös ulkomaanmatkailussa kuitenkin yks tärkee pointti oo tutustua vieraisiin kulttuureihin?? Siihen ei kuitenkaan mitkään Frederik-baarit kauheesti tarjoo mahdollisuutta. Tosin pilotin perusteella täytyy sanoo, ettei ruotsalaiset turistit yhtään sen paremmin vedä. Eli meikä on kusessa kansallisuutensa puolesta, päätin sit käyttää kumpaa passia tahansa. 😀

Matkaoppaat – Terhi

No juu, kukin taaplaa tyylillään ja lyylillään… eihän sitä tiiä vaiks Matkaoppaat viel muuttais mun mielikuvaa Turkista. 😉 … vähän epäilen kyl. No mut nyt mua vähän huudellaan tuolta keittiöstä. Pitää vissiin mennä jelppaan kasvismättöjen laitos. Tehään jotain couscous-salaattisettiä. Jenna on kuitenkin lihansyöjä, niin ei haltsaa näit vihreempii safkoi ihan niin hienosti…. vielä. Oho. Lukasin tekstin läpi ja totesin, et ei tullu naputeltua ainakaan tekstin alkupäässä ihan niin vahvaa erpaslangia mitä yleensä… ehkä täl hetkel työn alla oleva digiboksimanuaali on taas jättäny jälkensä ja pakottaa meitsin kirjoitteleen LÄHES kirjakieltä. No ei nyt onneks sentään. Mut ees vähän normimpaa puhekieltä. Jesh!

Palataan astialle ja viimestään telkun ääreen Neloselle klo 19:00 Matkaoppaiden pariin, mors!

Teemaviikko: Parhaat runkkauskikat vol1

Kassit on täynnä. En ole nähnyt Miiaa yli viikkoon, ja olo on sen mukainen. Kun yhdistetään tähän se, että olen ollut viime aikoina vähän alakuloinen, katson oikeudekseni pyhittää tämän postaukseni limaisille äijäjutuille, joten älkää herkät immet vaivautuko.
P-man heitti idean teemaviikosta, jonka aiheena olisivat parhaat runkkauskikat. Kaikillehan lienee tuttu American Pien piirakannussimiskohtaus. Ja kyllä vain, me miehet olemme kovin ihastuneita piliimme ja haluamme etsiä mitä eksoottisempia keinoja sen hyväilyyn. Peniksemme haluavat astua sinne, minne kukaan muu ei ole koskaan uskaltautunut. Nautinnon nimissä valloitamme valtikallamme niin Pringles-purkit, imurinletkut kuin sohvatyynyjen välitkin.

1. Pringles-pillu . Kyllä. Luit ihan oikein. Täältä löydät tarkat ohjeet halvan kullinkaverin väsäämiseen. Perusidea siis on se, että Pringles-purkista ja kortsuista voidaan pienellä sorminäppäryydellä rakentaa oikein mukava lemmenkolo, jonka puritusvoimaa voi säädellä mieltymystensä mukaan.

2. Patjapiilo. Yksinkertaisimmillaan tämä onnistuu hinkkaamalla kahden sohvatyynyn välistä koloa. Jos jaksaa vähän panostaa hommaan, saa vielä mukavamman ja hygieenisemmän lelun eli panopatjan.Napataan joku käytössä mukavan pehmeäksi virttynyt patja. Jos patja on tarpeeksi paksu, siihen voi tehdä viillon. Viiltoon sujautetaan vaseliinilla täytetty pieni muovipussi (pakastepussit on huonoja, sulkija hiertää) tai sitten patjan voi taittaa kahtia ja asettaa vaseliinipussin taitoksen väliin.

3. Imuvoimaa. Sitä löytyy imurista. Oikeasti. Vehjettään ei kannata työntää imuriin, vaan imurin suuttimella voi kevyesti hieroa hepin vartta edes takaisin. Mukavaa esileikkiä.

4. Askarteluliman monet mahdollisuudet. Tiedättekö sitä pilailulimaa, värikästä tahmean pemeää mömmöä, joka oli kova hitti 80-luvulla.Kun liman lämmittää huolellisesti käsissään, saa isosta limaköntsästä oikein mukavan taskutoosan. Myös iso muovailuvahakimpale käy, jos tykkää jäntevämmästäpuristuksesta.

5. Värisevät kodinkoneet. Nämä eivät ole vain naisten ilo,mutta miesten kannattaa koittaa erilaista lähestymistapaa. Sähköhammasharjan toinen puoli, siis ei se harjapuoli vaan sen selkämys, tarjoaa mukavia vibrahetkiä, kun sitä liuúttelee edestakaisin vartta pitkin. Pesukoneen päälläistuminen ei anna mulle samanlaisia kiksejä kuin joillekkin tuntemilleni naisille,mutta kannattaa kokeilla tässäkin tapauksessa varren hieroskelua pesukoneen väriseviä seinämiä pitkin. Jos pesukoneesi on kylppärissä, tämä kantsii tehdä suihkun jälkeen kun pesukone on mukavasti lämmennyt ja höyrystynyt pinnoiltaan suihkun aikana.Kylmä kosketus on ikävä.

Eli siitä vain tytöt ja poijaat mielikuvitus laukkaamaan jos kainalosta ei löydy omaa kultaa! Vinkit tänne jakoon, kommentteja!

Kai tästäkin joku tulee jotain jurpottaan, mutta tää aikuisen miehen elämä on niin pirun ankeeta ja kiireistä välillä. Elämän tarkotus tuntuu olevan se, et saako ens kuun lainanlyhennykset maksuun, missä kuosissa rahastot on ja mitä venkoilua mikin itsetietoinen trendikäs citymimmi nyt tälläkertaa vetää. Mä oon tainnu olla aika hullun ankara itelleni siitä asti kun laitoin oman firman pystyyn ja työpäivät alko järjestäen venyyn 12 -tuntisiks. Kaikki sanoo mua itsekkääks, mutta kun mää mietin asiaa tarkemmin, en koe olevani kovinkaan itsekäs niissä tärkeissä asioissa, joissa ihmisen pitäis olla.Mä oon itsekäs siinä mielessä, että haluan ison rahakasan ja mieleiseni hyvännäköisen naisen. Mutta sit kun oon niitä naisia saanut, oon antanut niiden kohdella itteeni usein vähintään yhtä sikamaisesti kun mää kohtelen niitä. Kumpi tässä olikaan eka sikamainen, kuka kostaa? Ja työ-vapaa-aika-akselilla oon liian epäitsekäs. Mun täytyis pitää kunnon lomia ja uskaltaa delegoida muillekin hommia. Nyt aion pitääkunnon talviloman eka kertaa moneen vuoteen.

Mulla on ollut tänään semmonen itsetunnon nostatus päivä. Kattelin vkl:nä Magnolian ja Tom Cruise esitti siinä tosi machoa elämäntapavalmentajaa (minä!). Vedin tänään himassa omaksi ilokseni sellaisen Jonten voimauttavan soidintanssin. Möyhösin alasti kokovartalopeilin edessä, vedin ”helikopteria”, möhkin ja röhkin sikamaisen miehekkäästi ja huusin että VITTU MITEN HYVÄNNÄKÖSTÄ LIHAA! Cheer up mates!

Tippuri ja täytekakku

Tänään oli taas aivan järkyttävä päivä duunissa. Otin kunnolla yhteen Tippuriteinin kanssa. Mä harvoin menetän malttini ja korotan ääntäni, mutta tänään oli sit sellainen päivä. Jotenki edelleen on krapula siitä lauantaisesta tabuttelusta, kättä särkee koko ajan ja muutenki rassaa toi ämmä. Välil tuntuu, että Tippuri ärsyttää meitä tahallaan. Toisinaan mietin, et se valitsi harjoittelun käräjöinnin sijaan vaan siksi, että vois vittuilla Yontelle, ja samal mullekin, entistä enemmän. En tiedä, jotenkin toivoton olo.Ton muijan kans on niin turhauttavaa vääntää päivästä toiseen samasta asiasta, vaatteista. Eikös työvaatteet ole kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu? Tai siis pitäis olla!

Mä käskin Tippurin heittää pinkit karvanopat vittuun (tai siis mihin vaan, missä asiakkaat ei niitä näe) tai muijall ei ois enää töihin tulemista. Tivasin ja tivasin, miksi mimmi haluaa tehdä tästä joka päivä vaikeaa, kun meillä kaikilla ois ni paljon mukavampaa, jos ees piirun verran kunnioitettais toimiamme ja asiakkaitamme? Yritin vääntää rautalangasta, ettei oo kovin paljon vaadittu, et mimmi jättäis ne helvetin balleriinat, matonkuteista virkkaamansa ponchot, revityt neuleet, boikottikangasmerkit/kassit/säärystimet/leggarit whatever sekä kaikki muutkin epämääräiset trendivetimet himaan ja pukeutuis (sekä käyttäytyis) niinkuin asiakkaiden edessä kuuluu. Ei Nestle-kritiikkiä, ei avautumista Shellin ikivanhoista törkeyksistä, eikä etenkään tätä suomalaisten sikatilojen kohtalosta paasaamista. Näistä on kuultu riittävästi tässä toimistossa, piste.

Yritin kertoo mun intohimosta vaatteiden tuunaukseen ja kysyin, mitä Tippuri tykkäis, jos mä ilmestyisin sen lopullisen ”palkan”maksajan, eli meidän asiakkaiden, eteen jossain vitunaikaisissa AC/DC-läpyttimissä, faijan vanhassa kiiltävässä ja myös somasti revityssä lentopallopaidassa sekä housuissa, joiden haaroista paistais kivarit ja pakarat kilpaa, kun kumartuu. Yritin saada muijan ymmärtään, että se on pukeutumisjutuissa aivan vitun pelottava, joku skitso, todellinen friikki. Noooh, Tippurin vastaus oli, yllättäen, häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmasta kertova. ”Sähän oisit sit Keanun, Leton ja Jussi69:n kombo, eli alkaisin varmaan vietellä sua”. Hahaa.. Hyvä läppä, jossen tietäis muijalla olleen tippuria. Eli iha toivoton keskustella ton naisen kanssa vaatetuksesta. Se vaan on … Ööö… niin ERIKOINEN!! Mut positiivista hei, yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä: Ei Vulva Roll Onii tähän toimistoon. Se tästä vielä puuttuis. 😉

Lopulta tilanne kärjistyi sit siihen, et Yontelta alkoi palaa käämit ja se lähetti Tippurin himaan puolilta päivin. Äijä pisti kylmän rauhallisesti meilillä työohjeet sille perään ja käski tulla takas iltapäivällä. Hyvä ratkaisu. Ei tollaista keuhkoojaa jaksa kukaan kattella, ku muija kävi ni kierroksilla. Nooh, iltapäivästä neiti tuli katuvana takas ja pyysi nteeks, niinku aina. Jollain tavalla oli jopa hellyttävää, että kaiken ton jälkeen muija oli askarrellut työhommien ohessa meille yllärin, lepyttääkseen. Oli löytänyt netistä ohjeet ja vääntäny suurin piirtein ao. kakun, ekoaineksista tietty. Mitä tähän nyt voi enää sanoa? Muuta ku että rauha maassa, taas vaihteeks. Moro.

Työpäivä #?, omassa sängyssä

Erittäinkin hyvää huomenta koko maailma,

Joops, niinkus kellosta näkyypi, aattelin rykästä lauantaiaamun ratoksi hiukkasen rästiduuneja pois alta. Kello on piirua yli kasi ja meikä on pirtee ku pirtupullon juonut peipponen. Mediapastori pitäis saada saarnaamaan, seurakunta on nääs kuumana. Melki yhtä kuumana ku Leena. Ja kohta varmaan Yontteki, josse hommat solju ku kusi lautaa myöte.

Meni tuo alkuvuosi tosiaan pelkäks kutemiseks Julian kans ja ny on hiukkasen kurottavaa työhommissa. Yontte vanhana panomiehenä onneks ymmärtää, ettei kassit pullollaan voi keskittyä mihinkään muuhun ku siihen itteensä. Eiks ymmärräki? 😉 Niin, no NYT sit oon mukamas ollut duunissa jo hyvän tovin. Kotona, Testoksessa siis. Eiliset Nallet antaa mukavaa luontaista vauhtia tähänki hommaan, hahhaa… Toimistolla on edelleen lämmitys paskana, joten siellä jäätyy niin ihmiset ku Tippurit. Eipähän siis tarttenut vääntäytyy sinnekään asti, vaan ihan omasta lämpöisestä futonista voi vääntää duunia. Uuh, lakanoissa on selkeesti ihanaisen Julian hajuveden lemu. Voiko työpäivä paremmin alkaa?

Niin….. Mutta mitä tekee P-Man, päivittää Päivän Pimuja Naamakirjaan, koska haluaa olla nöyrä ja kuuliainen bloggari. Pastori siis vaietkoon hetkeksi. Kohta on sit sun vuoro. Eimen. Reipasta pakkaspäivää tyypit. Älkää paleltuko!

Moro.

Masennus

Mää olen masentunut. Oikeasti.

Mä en ole koskaan ollut masentunut, mitä nyt on vituttanut ihan saatanasti joskus. Viikonloppuna iski sellanen alakulo ja voimattomuus päälle niinku joku aalto. Siks en ole jaksanut tännekkään kirjotella. En oikein tiä mikä mua vaivaa. Juttelin kivan siskon ja äitin kanssa puhelimessa. Ne oli molemmat sitä mieltä, että mä olen tehnyt liikaa töitä sata lasissa ja tässä on nyt kyse jostain uupumisesta.

Viikonloppu Miiankin kanssa meni jotenkin sumussa tän mun olon takia ja pelkään kusseeni homman ihan kympillä. Kun jätkät soitteli ja tekstaili, yritin olla oma rehvakas itteni, mutta nyt en vaan jaksa. Oli meillä ihan kivaa, käytiin syömässä hyvin ja käveltiin keskuspuistossa ja käytiin kattoon juku venäläistaidenäyttely. Tapasin myös sen Miian veljen. Tai se on tarkalleen ottaen velipuoli, mutta veljeks ja siskoks ne toisiaan nimittää.

Kaikkein pahinta on se, että just toi viikonloppu Miian kanssa veti mut maahan. Se tsubu on mua kymmenisen vuotta nuorempi ja sillä on elämä vasta edessä, hieno opiskelupaikka saatanan arvostetussa opinahjossa ja kaikkee. Sillä on kovat suunnitelmat. Välillä se puhuu et perustais oman mallitoimiston Viroon, Latviaan tai Ruotsiin. Toisaalta sitä kiinnostaa myös EU-hommat. Sen veli on 27 sekin on jo ehtinyt vääntää yhden tosi hyvän tutkinnon ja alotti nyt jossain yyberhienossa maisteriohjelmassa. Ja sillä on joku it. tms. duuni jota se tekee kotoa käsin jollekkin ulkomaalaiselle firmalle ja vetää vitusti hilloo.

Aloin miettiä tätä omaa elämääni. Puitteet on tosi hienot. mutta mää oon niin vitun kyllästynyt siihen että aina joudun todistelemaan sitä että munkin päässä ihan oikeesti liikkuu muutakin ku tussu. Aihe josta mulle on täälläki naljailtu on se et mä olen vaan amk-tradenomi. Ja joo joo oon hakenu kauppakorkeeseen ja oikikseenkin mutta en oo päässy. Ja sain mun lopputyöstä arvosanaks vaan kolmosen. Mää oon aina olu tämmönen keskinkertanen työjuhta. Koulua vedin vasemmalla kädellä kun aloittelin samalla tätä firmaa, silloin tein vielä urheilupuolella junnuvalmennusta ja matkustelin ihan omaks huvikseni ihan vitusti. Olen aina aatellut että olisin mä varmaan päässyt oikikseen ja tehnyt hienot lopputyöt jos en olis tehnyt niin paljon töitä. Mutta toi Miia ja sen veli sai mut niin masentuneeks. Ne on sekä päässyt niihin vitun hienoihin kouluihinsa että tehneet hemmetisti töitä ja rahaa siinä sivussa. Eli mä olen vaan koko ajan selitellyt ittelleni kun en ole halunnut myöntää sitä, että mää olen vaan keskinkertanen ihminen.

Tuntuu oudolta kirjottaa tästä kun jo pelkästään tän asian ajatteleminen tuntuu oudolta. Mullahan on aina ollut niin helvetin rautanen itsetunto. En todellakaan tiä mikä mua vaivaa. kai mää kohta itken mitä en yleensä tee paitsi sillon kun mukta vedettiin 4 viisaudenhammasta kerralla vuonna 2003. Niin et Erppa ja P jos ootte ihmetellyt mun poissaolevaa olemusta jota oon yrittänyt peitellä niin tästä se johtuu. Sori jos en jaksa puhua asiasta, kornia, on helponpaa kirjottaa tästä kun taas joku tuhat ihmistä varmaan tän lukee kun tulla puhuun teille kahdenkesken. mutta ne lukijat on kuitenkin vaan nimiä ja nimikerkkejä ja te asutte mun kanssa.

Hyvää joulua kaikesta huolimatta kaikille!

Kotiutuminen etelään

Huhhuijaa, bäk in Manse. Mä en ole jaksanut kirjoittaa, koska viime viikko meni ihan hulluissa merkeissä. Ensinnäkin työtä piisasi ihan hulluna. Vedin parhaimpana päivänä putkeen ensin kaski luentoa, sit ravitsemus- ja taukojumppasession, sit taas kaks luentoa ja illalla vielä sama ravitsemus- ja jumppasetti. Päivälle tuli pituutta 12 h ja hyvä kun ehdin syödä mitään niiden settien välissä. Joskus tuntuu kornilta kertoa ihmisille terveellisistä elintavoista ja stressin laukaisemisesta kun ite sinnittelee koko päivän banaaneilla ja pähkinöillä ja käy ihan vitunmoisilla ylikierroksilla.

Täälä oli kyselty tosta Tippuriteini-asiasta. P-man laittoikin linkit noihin mun aikaisempiin vuodatuksiin, mutta kerrotaan ny vielä pähkinänkuoressa miten tää meni. Eli siis, tapasin kyseisen tsubun syksyllä haalaribileissä. Päädyttiin naiskenteleen ja pakko sanoa edelleenkin, että se seksi oli ihan mieletöntä. Me pantiin eka mun autossa kun se sano et se ei oo koskaan pannu tosi hienossa kaarassa. Sit hississä matkalla meidän kämppään ja sit koko yö meillä. Aluksi haikalin muija perään ihan vaan siksi et se oli niin hyvä sängyssä. No jonkin aikaa sen jälkeen mun piliä alkoi vihloa. Mä luulin saaneeni virtsarakontulehduksen. Mulle on tullut se pari kertaa ennenkin kun en oo tajunnu käyttää syksyllä juoksulenkeillä tarpeeks paksuja housuja. Kävin kusitesteissä ja multa otettiin varmuudeksi myös sukupuolitautikokeet. Ja paljastui, et mulla oli tippuri. Mä aloin sit jäljittää tätä taudintartuttajaa, ja aloin epäillä tätä pikkumuijaa kun en ollu ehtinyt paneen paljon muita tässä syksyllä. Sain pienellä kieroilulla sen yhteystiedot selville. Ja sit kun sain ämmän kiinni se paljasti tartuttaneensa mut tahalteen, koska mä olen kuulemma niin etova tyyppi ja edustan kaikkea mitä se halveksii.

Uhkasin vetää sen käräjille, koska huomasin Aamulehdestä, et tahalteen sukupuolitaudin tartuttanut tyyppi oli saanut tuomion teostaan. Tän muidun äiti kävi ihan hysteeriseks ja lopulta me sovittiin sellanen diili, et muija tulee mulle ilmaseksi töihin kun mulla on kamalasti hommia nyt vuodenvaihteessa. Eli sen pituinen se. Mä tiedän et oon ollu varmaan liiankin kiltti sille kun sovittiin et se saa ostaa firman piikkiin työkengät ja sil on liukuva työaika. Mut se muija on vaan niin raskas. Te ymmärtäisitte jos tapaisitte sen. Siis niitä tyyppejä, joiden kanssa ei voi rennosti jutustella kun ne tarttuu joka saatanan sanaan ja alkaa vääntää jotain ympäristö-feministis-vasemmistolaista saagaansa.

Sitä paitsi, mulla on nyt niin hyvä mieli etten halua tehdä elämästäni turhan kinkkistä. Tapasin nimittäin aika mehevän misun siellä pohjoisessa. Se on helsinkiläinen malli, sanotaan nyt sitä vaikka Miiaksi. Ne kuvas mallipoppoon kans jotain vaate tms. mainoksia. Hitto se on hyvännäköinen. Tosi pitkä, valehtelematta 180 cm. Ristiverinen, jäänsiniset intensiiviset silmät, täyteläiset huulet, gasellinsääret, upee sporttinen ja siro varsi. Ylitin itseni ja aloin flirtata sitä ihan fiksusti. En kutsunut enkä ängennyt yömyssylle. Tanssittiin parina iltana baarissa hitaita ja juotiin rommitoteja ja käytiin juoksulenkillä 🙂 Se opiskelee oikiksessa. Liian hyvää ollakseen totta. Eurooppalaisen tason mimmi ja vielä tuleva juristi. Mulla on kauhee fiksaatio noihin bisnesnaisiin, kuten Leena Mörttiseen, Helena Karihtalaan jne. Ja siniverisiin. Ja tää nainen on kaikkee sitä yhdessä paketissa. Se on henkisesti kuninkaallinen. Olkoon päivän pimu ihanainen prinsessa Madeleine, joka on päiväunieni vakikamaa:)

Sähköhammasharjoja ja kielenhuoltoa

No nyt on potkaistu meikäläisenkin työura käyntiin. Sopparit tuli kirjoteltua ja sain eilen mun ekan toimeksiannonkin… Ei tosin mikään hohdokas, meinaan pitää kääntää jonkun ruotsalaisen sähköhammasharjan ohjekirja suomeksi. Noh, mikäpäs siinä, jos siitä kerran saa rahaa! 😀

Ja nyt jo terävimmät lukijat ovat ehkä havainneet, että SEHÄN KIRJOITTAA TÄÄLLÄ BLOGISSAKIN LÄHES SELKEÄÄ SUOMEA… aivan, ajattelin, että munkin on ehkä nyt tän duunin takia aika kirjoitella myös blogiin vähän selkeämpää kieltä. Ajattelin kyllä edelleen naputella osittain puhekieltä, mutta ehkä en enää muualle kuin kommentteihin sitä pätkittyä Erpa-slangia.

Eli tästä lähin lupaan yrittää kirjoitella myös täällä ihan kokonaisia sanoja, vaikka oonkin sitä mieltä, että se vie osan entryn persoonallisuudesta. No mutta pakko vähän terästäytyä, muuten on ihan kamalan tuskaista ja kestää ikuisuuden tehdä niitä käännöksiä, kun korjailen slangivireitä vielä viidennelläkin oikolukukerralla.  x)

Saas nähdä onnistunko jossain vaiheessa kehittämään sellaisen sopivan mixturen, että teksti on rentoa, mutta pilkkusäännöt kohdillaan ja sanat kokopitkiä… sitä odotellessa pitää lähtee käymään koululla.

Mukavaa päivää tyypeille! 🙂

P.S. P-man, poikkeen teidän toimistolla parin tunnin päästä… Prepare yourself!

Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #5: Tippuri Is Back.

Tippuri on takaisin mesessä. Onneks vain töissä, ei pippelissä. Se on ihmeparantunut sikiksestä, vaikka kuulemma perjantaina oli ollut kuumetta yli 39. Joojoojoo… Mä sain saikkutodistuksen, joka näytti aidolta, niin täytyy sit vissiin uskoa. Sovittiin, et jatkossa sairaspoissaoloista ilmoitetaan soittamalla, ei vajoamalla maan alle tai laittamalla tekstari. Käytiin muutenkin muutama perusjuttu läpi aamun ratoks.

Työvaatteet:
Jontte on elpymään päin ja erittäin hyvällä tuulella (varmaan saanut lappitoosaa) ja suostui siihen, että Tippuri saa hankkia firman piikkiin hyvät työkengät. Yhdellä ehdolla: Mun pitää mennä muijan mukaan vahtimaan, ja paikka on ennalta määrätty. Oisko ollut Fidzi tai Fichi, missä on joku Yonten kaveri auttamassa. Voi vittu, sanon mä. No, huomenna ostoksille sit.

Työajat:
Jatkossa Tippurilla on suht itsenäiset viikot ja liukuma välillä 7-18. Eli muija saa itte sovittaa sen 7,5 tuntia, miten lystää, kunhan asettuu tolle välille. Ja torstaina ei ole tulemista ennen 10, koska meillä on jatkossa aamupalaveri 8-10.

Työtehtävät:
Tippuri jatkaa media-analyysin parissa koko harjoitteluaikansa. Ollaan jo nyt about 3 päivää dediksestä jäljessä, vaikka koitin viikonloppuna kuinka paikkailla. Tänään muuten neiti on siivonnut toimistoa ja täydentänyt safkakaapin tarjontaa. Annoin muijalle vanhan tukkukuitin käteen ja sanoin, että ostaa sen mukaan saman satsin ku ennenkin. Ja mitä kävi…

Auto ja kulukorvaukset:
Maksetaan Tippurille kulukorvaukset oman auton (= äitinsä) käytöstä, koska Yontte ei halua saastuttaa Kiesiään. Mä mietinkin viime viikolla, miks auto piti pesettää sisältä ja ulkoa tätä viikkoo varten, mut se selvis. Äijä on ehtiny kuksasta Tippuria kaarassa. En kyllä tajunnu, oliks tää silloin The Tartuttamishetkellä, vai siis myöhemmin. Iha sama. Nyt ei pitäis itää enää tippurit penkissä.

Omatoimisuus:
Tippuri pyrkii mahdollisimman omatoimiseen suoriutumiseen kaikesta. Eli ei soittele mulle niinkuin eilen kesken linnanjuhlien ja kysele, ”voiko tulla töihin, kun on nyt terve”. Miksei vois, kun niin on sovittu?! Melkein missasin Karpelan tissien sisääntulon eilen, ku tää yks dorkkis häiritsi kesken kaiken.

Ja omatoimisuus koskee myös kaikkea muuta työtä. Tänään tosiaan lähetin muijan Tukkuun hakeen täytettä asiakassafkoihin. Annoin vanhan kuitin käteen ja pyysin tuomaan samanlaisen setin Nekalasta. No, menikö puolta tuntiakaan, ku mimmi soitti, ettei löytäny tukkuun, vaan oli Pirkkalan lentokentällä. Sit neuvottiin kädestä pitäen takas isolle tielle ja siitä Viinikan kautta Nekalaan. Saatanan dorka. Jos sanotaan, että Viinikan liikenneympyrän jälkeen vasemmalle Nekalan kylttien mukaan ja annetaan navi mukaan just in case, niin kuinka voi ajaa 20 kilsaa risteyksen ohi? Mimmi on edelleen ostoksilla, mut katotaan löytääkö takas toimistolle.

Kyllä tää tästä pikkuhiljaa alkaa lutviutua. Mukavaa työpäivää kaikille tyypeille. Meikkis jatkaa kans puurtamista. 🙂

Morooo!

—

Tästä kaikki alkoi:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/