Arbetsintervju med homopetteri

Tsau!

Ei kyselty meikäläiseltä kulu- ja käyttökatteen eroja, ei… oliskin kyselty, ne olis kuitenkin ollu jotenkin sepustettavissa. Mulla oli siis eilen se työhaastattelu kaksikielisen toimittajan duuniin, mitä varten sunnuntaina karkasin Jonten sikalenssua Testoksesta P-manin luo Huhtiin… Nyt köllitäänkin P-manin kans Ipassa Jonten piikkiin, kerta ei sen tauti tunnu viel hellittävän…

Mut takas aiheeseen. Ei menny ihan putkeen se haastattelu sit. Eikä tällä kertaa syynä ollu ees sunnuntaiset kaljottelut. Siinä työpaikkailmotuksessahan ei tosiaan lukenu millasia toimittajan hommia olis tiedossa… kyse olikin loppupeleis jostain suomalaisruotsalaisen muotitoimittajan duunista. Ei tsiisus… voin kertoa, et oli pokassa pitelemistä kyl moneen otteeseen ku tiedusteltiin mun olematonta muotitietämystä. Vittu mä tiedä mistään muusta paitsi skeitti-, snoukka- ja surffitrendeistä… xD vissiin ei ihan natsaa jos pitäis kirjotella jostai naisten kuumimmasta hotista ja viel asiaa kahella kielellä… osaan sanoo ainoostaan mikä näyttää mun silmään hyvältä, mut jos pitäis arvioida jotain vaatematskuja ja niiden koostumuksia, niin voinyjjjumalauta. En ala.

Noh, enhän mä fiksuna poikana tietenkää paljastanu missään vaihees haastista etten haltsaa muotialaa, vaan yritin improta minkä kerkesin… Mua haastatteli semmonen hieman hintahtava mies, joka kyl vaikutti tietävän alasta kaiken. Homot on yleisesti ihan ookoo, mut tää kyseinen tapitti ja flirttaili(!!) vähän turhan innokkaasti ollakseen potentiaalinen työnantaja/työkaveri/whatever.

Enhän mä tätä ennen kovin mones työhaastattelus oo ollut, kerta faijan kautta oon enemmistön duuneistani saanu… se oli ennen se. En tarkkaan siis tiedä millasia kyssäreitä niiden pitäis kysellä tai sanoa, mut oon aika varma ettei ainakaa ehdotella mihkään viihteelle lähtöö. Kai se innostu kun kuuli mun asuvan kahen jätkän kans kommuunis. Jumalauta ei se ja puolikas ruotsalaisuus tee homoo!! Joku roti tähän maailman touhuun. Tätäkö haastattelua varten pakenin yhtä nuhaa? Voihan sanonko mikä….

No joo, kyseli se sit lopulta niitä ihan perus järkeenkäypiäkin kyssäreitä, kuten ”miksi juuri sinut tulisi valita tähän työhön?” ja ”miten koet kielellisen lahjakkuutesi pelaavan eduksemme, mikäli sinut valitaan?” ym. diipadaapaa… jätin sit mainitsematta ansioituneen urani tääl ristipissarina. 😀

Se haastattelu kesti kaikkiaan abt tunnin. Oli yllättävän piinallinen tunti se… ei maininnut P-man sunnuntaisessa preppauksessaan, et vastassa voi olla homo, joka yrittää iskee kesken haastattelun. Tarviin viel tänäänki erän nalleja tähän ahistukseeni, onneks ei oo huomenna ku pari tuntii koulua. ;____;

This is MADNESS!

Nyt on varmaa käyny kaikille jo selväks mikä tääl hämpis on homman nimi. Possukaranteeni… eijjjjumalauta oo totta. Mut on… päikkäreiltäkin herättyäni aattelin, et kaikki on jo normalisoitunu, mut paskanvitut. Kaikki venttiilit ja muut ilmastointikanavat on jo tukevasti jesarin peitossa. Täl hetkel Jontte on suht paniikis, kun tajus P-manin karanneen. Hokee vaan, ettei oo nilkillä takas tulemista. J ravaa nyt ees taas ja yrittää kehittää jotain patenttia myös oviin ja ikkunoihin. Näin meillä… pahoittelen täs vaihees kielenkäyttööni, mut nyt ei vaan pysty sensuroimaan mitään. On tää vaan niin ihmisperseen syvimmästä sopukasta ettei oo hyvä tosikaan…

Noh, leikitään nyt hetki sit ihan toden teolla kotia ja hengataan tääl. Ekaa kertaa tuntuu Testos pieneltä ja ahtaalta. Jos tääl useempi päivä hengataan Jonten kans kahestaan, nii kai me aletaan kohta puukkohippasille. Tai mä ainakin alan.

Eniten mua vituttaa se maanantain työhaastattelu, jonne siis TODELLAKIN oon menossa, meen sit vaikka mutsille karanteenin loppuajaks tai Huhtiin P-manin perässä, jos tää hulluus vaan jatkuu. Ja kenen oikeudella Jontte meni nakkaan Mitsun leskelle??? ARGH!!! Kai mun pitää soittaa mutsi hakeen se sieltä, ettei mee liian härskiks tää touhu.

Komppaan P-mania siinä, et ny on eka kerta kun saa laskee kymmeneen, ettei ala pakkaa omia nyssyköitä ja vaan lähe meneen lopullisesti. Mut nyt ku faijan rahahanat on kii, eikä duunista vielä oo varmuutta, nii ei paljo parane tehdä hätiköityi päätöksii… Sitä paitsi oon ihan poikki, monta yötä vaan koodannu koulujuttuja, nii en jaksa paljo laittaa vastaankaa atm. Kattellaa mikä fiilis huomenna.

Ja nii, luulin et se P3-suojainten löytyminen keittiöstä olis ollu viimenen pisara, mut ehei. Nyt se äijä yrittää kiristää viel siivoon koko vitun Testoksen. Saa sit itekin kyl osallistua, en tod oo yksin kuuraamassa. Mun mielestä tää on naurettavuuden huippu… silloin tippurituskan ollessa pahimmillaan me vaan yritettiin tukee Jonttee, eikä vaadittu mitään ylimäärästä erityismegahygieniaa esim vessas, vaik se olis voinu ihan hyvin tarttuu pytynkin kautta. Ja nyt kauhee itkupotkuraivari aikuiselta mieheltä jonkun nuhan takia. Joku roti tähä hommaan, jookosta!?

Sen vaan sanon, et harmittais jossei vituttais… ovela paskiainen kun meni mainitseen, et saan tän ja pari seuraavaa kuukautta asua ilmaseks, jos käyttäydyn. Ei oo köyhällä opiskelijalla varaa kieltäytyä ainakaa toistaseks ja taas sen rahoissa se ei tunnu missään. Nyt meen siis kuuraan keittiöö ja toivon, et J tulee järkiinsä ennemmin tai myöhemmin… toivottavasti ennemmin. ._____.

Nauttikaa vapaudesta, te taivaan linnut. Morot…

P.S. P-man, how could you leave me like this?!?!??!

Maanantaimestaus

Huhhuh. Olipas päivä. Tänään nimittäin oli tapaaminen läskilyllerön kanssa. Sen piti olla jo aikaisemmin, mutta muijalle tuli hänen asianajajansa mukaan ”peruuttamaton este”. Hah, olis pitäny kattoo oliko saksalaiset makkarat silloin Lidlissä tarjouksessa, kai se eukko oli ylensyönyt itsensä eikä mahtunut himastaan ulos.

Otin mukaan oman asianajajani, joka siis on hyvä kaverini ja auttaa frendipohjalta, siis ei laskuta, ellei keissi veny ihan tolkuttoman pitkäksi. Tavattiin oikein virallisesti vastapuolen asianajajan byroossa. Tsekkasin heti toimistokalusteiden pintamateriaalit, halpaa paskaa. Siis ei edes Vepsäläistasoa, vaan jotain lastulevystä väännettyä wannabe-Vepsäläistä.  Ja sillä asianajajalla oli Dressmanin huonosti istuva kauluspaita, joita sai ainakin vielä pari viikkoo sit Kuninkaankadun myymälästä puoli-ilmaiseksi poistomyynnissä. Niin siis tää muidu oli vielä vaihtanut asianajajaa, kai. Mulle soitteli aluksi samasta byroosta nainen, mutta tämän miehen kanssa pallero nyt sit tapasi mut. Pallo oli laittautunut varmaan omasta mielestään oikein vimpan päälle. Se oli tunkenut lihansa tietenkin ihan liian pieneen vintage-mekkoon, jossa oli tummansinisellä pohjalla valkoisia täpliä, pienet puhvihihat ja napitus kaulaan asti. Ja koko komeuden kruunasi sen ohimolla vinossa keikkunut pillerihattu. Se muija näytti valtavalta täytekakulta, jonka päälle kerma ei ole riittänyt.

Joristiin siinä sit tunnin verran ja äijä lateli faktaa pöytään syrjinnästä työnhaussa, asiallisista ja asiattomista kysymyksistä. Sanoin siihen, et eihän niihin tarvii vastata. Kaverini tökkäs mua pöydän alla ja pakotin itseni oleen loppuajan hiljaa. Vittu sen ämmän ilme, se oli kuin hiiren imaissut kollikissanmötkäle, muikisteli siinä vaan repeemispisteessä olleessa makkarankuoressaan. Loppusaldoksi pärähti 5000 euroa. Meinasin paskoa housuihini, mutta onneksi frendi tuli tässä vaiheessa apuun. Se hiillosti Dressmann-ukkoa, esitti vastaavien tapausten korvaussummia ja paukutti argumenttia pöytään. Lopulta summa putosi 3500 euroon. On siinä sille ämmälle vuoden opintotuet.

Tuli ihan mieleen kaiken maailman Henna Kalinaiset, Martina Aitolehdet ja A-M bergit tosta muijasta -siis ei ulkoisesti missään nimessä. Mut tiedättekö sellanen naistyyppi, joka hyökkää heti kimppuun kun on rahaa tiedossa. Se Kalinaisen ja Kurhisen vikinä jostain täysin naurettavasta Petri Nygårdin videostakin on niin uskomatonta. Mut sen lisäksi et tollaset ihmiset on ahneita, ne haluu pitää julkisuusmyllyn pyörimässä.

Vittu mä vielä jonain päivänä postitan tolle läskimuijalle kauniisen pakettiin kiedotun pötkön koiranpaskaa ja oksennusta, onhan mulla nyt sen yhteystiedotkin.

Nyt on pakko verää pari äijäsnapsia, siis vodkaa tulisilla chorizo-viipaleilla. Pari suolasta oliivia kyytipojaks ja Megan Foxin kuvat pyörimään ja aijai 🙂

 

Puput piinapenkissä

Nautiskelin äsken luumutomaateilla, punaisella pestolla, mozzarellalla, kesäkurpitsalla ja paprikalla täytetyn omeletin. Nyt kelpaa painua yöpuulle. En saa syödä aamulla mitään, koska menen kusitesteihin. Soittelin lekurille, epäilee virtsatietulehdusta, mutta ottavat jotain satiaistestejäkin varmuuden vuoksi. Ärsyttää kun tollaisen turhan takia joutuu olemaan monta tuntia syömättä ja juomatta. Ja vittu jos mul on se sama lääkäri joka työnsi sormensa mun arseen…

Kerrotaanpas vähän eilisestä. Haastattelussa kävi viisi harjoitteluun hakevaa. Kaksi kundia, kolme mirkkua. Jätkät olivat ihan vitun pellejä. Toinen oli olevinaan kamalan hauska, en tykännyt yhtään. Puhui päälle ja kotkotti kamalaa tekonaurua. Oli olevinaan kovakin tyylikuningas. Hah, mä tunnistin heti huonosti istuvan Dressmanin paidan, jonka kauluksesta näki et se oli just otettu paketista. Toinen jätkä oli ihan vitun inva, vastasi kysymyksiin maksimissaan kolmella lauseella.

Misut olivat pettymyksiä myös: kaksi ylipainoista löllöä ja yksi kamala horahtava idiootti.  Molemmat läskit olivat kertoneet CV:ssään harrastavansa liikuntaa, toinen jopa tanssia. Mä laitoin muijat koville ja aloin tenttaan liikuntaharrastuksista. Toinen myönsi käyvänsä tanssivansa ”ehkä kerran kuukaudessa mut se on mulle kuitenkin sydämessä tosi tärkeetä”. Toinen yritti vastailla todella ylimalkaisesti. Sanoin sille, että kuinka sä voit väittää olevasi a.) liikunnallinen ja b.) tehokas, täsmällinen ja hyvä tekemään päätöksiä, jos sä valehtelet harrastavasi liikuntaa etkä edes osaa valehdella kunnolla. Ja lyllerö vastas siihen että ”miul on ainakin hyvä mielikuvitus”. Mä sanoin sille, että mulla ei ole niin hyvä mielikuvitus, että näkisin sut työskentelemässä tässä firmassa. Siinä vaiheessa muijalla väpätti alahuuli kuin epileptisellä. Toisen läskin torppasin sanomalla sille suoraan, että miten sä voit edustaa hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystä, jos tupakointi, ylensyönti ja passiivisuus näkyvät susta metrien päähän. Pallero alkoi suhista, että hän vie jutun jollekin tasa-arvovaltuutetulle. Vastasin, että siinä sulle on tekemistä, koita saada keissi hyväksiluetuksi opintoihisi.

Kolmas eukko oli ihan omaa luokkaansa.  Se oli ensinnäkin pukeutunut ihan vitun karmeisiin 90-luvun lumppumuotia henkiviin kuteisiin: lohenpunainen pörröinen villapaita, pelkät mustat sukkahousut jalassa, muoviset strippari-korkkarit ja päässä huivi, joka sai sen muistuttaan jotain 50-luvun siivoojaa. Se oli olevinaan niin bisnesnaista että. Muijan koulutus oli siis joku kauppis, se opiskelee vaik on jo 31. Ja työkokemus jotain vitun nappikauppaa puhelinmyyntifirmassa jonka se yritti saada kuulostaan ydinfysiikkaan verrattavalta hommalta.

Pahinta oli se, että muija yritti tehä Sharon Stonet. Sillä oli alkkarit, mutta se levitteli jalkojaan aika härskiin sävyyn ja tuijotti mua ilmeellä, joka oli varmaan sen mielestä tosi kuuma. Ja nuoleskeli vielä huuliaankin. Vitun tyly ja tyhmä ämmä.  Hahhhahh, kysyin vikana kysymyksenä että millaisessa tilanteessa voisit kuvitella antautuvasi mulle tällä pöydällä. Ja se sano, että vaikka just tällä. Se oli niitti ämmän arkkuun! En tod. pane sen näköstä kulahtanutta muinaismuistoo. Sanoin naiselle jääkylmästi, että hän on käsittänyt itsensä työhaastattelussa myymisen todella väärällä tavalla. Ja että etsin harjoittelijaa, joka on sen tasoinen, että hän voi edustaa yritystäni, joka tarjoaa laadukkaita eksklusiivi-palveluita, eikä itseään heti ensimmäisessä käänteessä tyrkyttävässä naisessa ole mitään eksklusiivia.

Ämmä sai pienet separit. On riittänyt naurua tälle päivälle, soitin heti Robinille ja se lupas tarjota mulle pullon Mummia tästä setistä! Se tosin harmittaa, että mä tajusin tarvitsevani sen harjoittelijan. On yksi case, jonka olin kokonan unohtanut ja se ylityöllistää mut.