Pettämispohdiskelua

Morjensta pöytään. Nyt on stadin reissu takana, mutta en ole vielä ihan varma, jäikö käteen muuta kun sekavia tunteita.  Miia oli jopa ottanut töistä vapaata et saatais olla kunnolla kahdestaan ja jutella asioista. Söimme hyvin ja kävelimme Hakaniemen- ja Töölön rannassa pitkät lenkit. Miia valotti mustasukkaisuutensa taustaa. Se seukkas erään juorulehdissäkin joskus vilahdelleen pikkujulkkiksen kans joskus vuonna kivi ja nakki ennen kun mies oli tuota vähäistä julkkisuraansa saanut ees käyntiin ja Miiakin mallihommien sijaan oli vielä jossain Ärrän kassalla töissä. Siitä on siis kauan koska Miia alotti mallityöt lukiossa. Aika teinejä siis olivat tosin se mies Miia pari vuotta vanhempi. Mies oli todella ärskisti pettänyt Miiaa. Kaikkein karseinta oli se et ne olivat jopa kihloissa ja Miia bunkkaili paljon sen miehen luona. Mies urheili puoliammattimaisesti ja perusteli pitkiä poissaolojaan treeneillä ja leireillä. Miian hälärit alko soida siinä vaiheessa kun miehen taskuista alko tipahdella Lontoon Top Shopin kassakuitteja. Niinkun et miten sä oot voinut samaan aikaan käydä Top Shopissa ja olla Jyväskylässä leirillä… koko kuvio paljastu siinä vaiheessa kun Miian työvuoro peruuntui kerran ja hän palasi miehen kämpille ja siellä mies oli sohvalla nussimassa jotain toista muijaa.
Pettämiskuvio oli jatkunut pitkään ja ollu poikkeuksellisen härski. Ja Miia puhui, et se on vieläkin vähän vainoharhainen, vaikka ei itsekään haluaisi olla sellainen. Mutta mä en tiedä onks mulla nyt voimia olla naisen kans, jonka kaa on näin vaikeeta. Tilanne on siis auki.

Tuli mieleni tossa naisten kiekkoa katsellessani, että hitto kun kissatappelut on kyllä kuumia, muijat veti oikein kunnolla lärviin! Ja samalla syntyi ihan kuningasidea. Mulla on kohta synttärit, ja aion ihan saletisti järkätä tyttömutapainia meidän molskilla! Pitää selvittää nyt, mistä sais tilattua pari bikinikissaa pyöriin tohon. Ehkä jostain promofirmasta voisi saada? Siis sellasesta ”halvahkosta” jotka kauppaa näitä viinanmyyjiä ja tissikissoja automessuille. Hah nyt löyty taroitus noidenkin lafkojen olemassa ololle!

Ja vittu ny se Ruotti sit tasotti, SAATANA! Miesten kohdalla mulla ei oo mitään odotuksia, sellasia selitteleviä paskahousuja kaikki.

Uhhuh saas nähä mitä jaksaa tehä vkl.Sain kutsun johonki hiusalan gaalaan, joku Glam-gaala Pakkahuoneella.Pitäsköhän raahata arsensa kissanristiäisiin. Jos sieltä löytäisi rennomman tyttöystävän.

Masentaa toi Alexander McQueenin kuolemakin:(

AAARGGGHHH VITTU NE VOITTI JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vuoden vaihteen realityt syyniin

Ihan ekana, mulla on äärettömän hyvä syy seurata realitysarjoja, koska olen P-manin kanssa kehittänyt Mediapastori-konseptia, johon sisältyy mm. tosi tv-uraa suunnittelevien/sen jo luoneen ihmisten sparrausta ja mediauran tavoitteellista kehittämistä. Ja katseltuani kolmea uutta realityä voin kyllä sanoa että pastorille piisaa työnsarkaa tässä maassa:
1. Suurin pudottaja. Eipä anna eka jakso kovin ruusuista kuvaa näiden läskien yhteistyötaidoista. Miten nämä tyypit tämän skaban jälkeen kauppaavat itseään töihin kuluneilla fraaseilla ”sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja hyvin ihmisten kanssa toimeen tuleva”. Ensinnäkin se ukko, oliko nyt Seppo vai Esko, joka kaverinsa kanssa vain väänsi ruokia kysymättä yhtään, haluavatko muut osallistua, onko heillä ruokaideoita jne. Ja miten tämä mököttävä kapinoijapariskunta reagoi kahden äijän sooloiluun? Alkaa mielenosoituksellisesti vääntää yksinään jotain vitun fetasalaattia sen sijaan että reilusti sanoisivat että hei, voidaanko pitää pieni palaveri liittyen ruokailuun, meitäkin kiinnostaisi ruuanlaitto, voidaanko jakaa kokkailuvuoroja ja ideoida ruokia yhdessä. Voi morjens miten tyhmiä ”aikuisia” ihmisiä…

2. Satuhäät. Ykkösjakso teinipari meni naimisiin tunnettuaan kolme kuukautta. Jos mun lapseni tekisi noin, en todellakaan suostuisi maksamaan pentujen häitä. Opetelkoot vitun ipanat tienaamaan ja maksamaan itse laskunsa. Miten toi muija voi muka kuvitella luovansa uraa mallina, jos se antaa itsestään avoimesti kuvan laiskana ja lapsellisena unohtelijana, joka soittaa heti äidille kun kivi menee kenkään.

3. Martina ja Esko vauvakuumetta. Olen todellakin kiinnostunut siitä, kuka näitä tyyppejä palkkaa hommiin ja mistä he repivät rahaa niin paljon, että voivat asua kaivopuistossa ja viettää yönsä Klaus K:ssa. Esko vaikutti ihan ok:lta, mutta Martinasta valitettavasti huokuu vain kylmyys ja kypsymättömyys, jälkimmäistä aina selitellään naisen temperamentilla. Tämä pari vedonnee mediaan aikansa, mutta mitään kestojulkkiksia, sellaisia, joista kansa oikeasti olisi kiinnostunut, ei voi kehittyä. Ne julkkikset, jotka ovat pysytelleet parrasvaloissa vuosikymmenet, ovat aina jollain tavalla sympaattisia ja maanläheisiä. Nykäsessä kiinnostaa tavismaiset laukomiset ja monella valitettavan tuttu ja surullinen ongelma, alkoholismi. Jari Sillanpää on aina hyväkäytöksinen ja hymyilevä. Frederik kutsuu itseään häpeilemättä junttidiskon kuninkaaksi. Mitä samaistumispintaa tarjoavat nirppanokkaiset tyypit, jotka eivät ole erityisen hauskoja ja joissa ei ole mitään inhimillistä säröä?

Ah, tänään kävi ikävä juttu. Olin hakemassa Stokkan herkusta oliiveja ja chorizoa iltapalaksi, kun törmäsin entiseen deittiini iranilaiseen tsubuun. Meillä meni sukset ristiin siks että a.) sillä oli ihan hirveen karvanen toosa ja b.) se suuttu kun haukuin Ason BB-voittoa jota tyyppi ei tod. ansainnut ja sit tän iranilaisen rättipääkaverit alko lähettään mun henk.koht. naamakirjaan kamalii törkyviestejä. Kohtaaminen olisi ollut viileän aikuismainen, ellei misu olisi sortunut naurettavaan temppuun. Se talloi mun varpaalle! Sillä oli vielä Loboutinit jalassa kun sil oli sellanen tapa et mentiin mihin tahansa niin se vaihtoi aina sisätiloissa korkkarit jalkaan. Vitun ämmä. Kyllä mää tiän et sun diplomaattifaijas nekin kengät on maksanut ja sää et oo muuta kuin huonoitsetuntonen karvanen eukko! Mullapas sattuu oleen oikeesti vitun hyvännäkönen malli nyt kierroksessa joka ei oo samanlainen karvalompsa ja joka osaa vittu käyttäytyä ja käy töissä!

Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!

Hiiop!

Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…

Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂

Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀

Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.

Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.

Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD

Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉

Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:

Oletko tarvittaessa valmis…

a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?

b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?

c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?

d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?

e) … johonkin vielä pahempaan?

Häläri!

*****

Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:

–

Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!

–

Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂