Teemaviikko: naisten raivostuttavat muotiblogit ja markkinointipohdiskelua

Näkyy P-man aloittaneen taas teemaviikon, joten runttaampa otsikon alle asiaa itseäni todella paljon hämmästyttävästä ja ärsyttävästä naisten jutusta. Nimittäin luokattoman huonoista, turhista ja tylsistä muotiblogeista. Lueskelen noita ihan siksi, että haluan bongailla kotikutoisia kuvia nuorista kireistä misuista. Mutta aika usein luku- ja katselukokemukset herättävät ärsytystä ja raivoa.

VARSAPOSEERAUS

Kertokaa nyt joku, miksi helvetissä noret naiset eivät osaa enää seistä notkean ryhdikkäästi ja kissamaisesti. Vatsa sisään, bosat ulos ja pylly hyllylle. Nykyään muidut poseeraavat Nicole Richie -tyyliin klommoiset hontelot polvet sisäänpäin käännettyinä. Kaipa tolla varsaposeerauksella tavoitellaan jotakin muka luonnollista, muka välinpitämätöntä ja muka eteeristä tyyliä, mutta näky on lähinnä IHAN VITUN ÄRSYTTÄVÄ!

HENNESIN TUSINARYTKYT JA LAATIKKOKAAVUT

On kiva lukea kunnon muotiblogeja. Esim. Vesa Silverin blogissa on oikeasti fiksua pohdintaa trendeistä. Hän esittelee tulevia huippumallistoja ja pukeutuu itsekin todella persoonallisesti. Valitettavasti suuri osa muotibloggaajista esittelee sivuillaan Hennesin, Vero Modan, Elloksen ja Josefssonin alelumppuja. Heidän tyylinsä on persoonallinen, jos persoonallisuus sattuu olemaan muodissa. Legginsit, kasarikorkkarit ja ylisuuret tunikat meni jo! Hitto kun joku mimmi poseerais ihan valkoisessa laadukkaassa kauluspaidassa ja kapeissa tummissa farkuissa ja tähän kokonaisuuteen olisi yhdistetty joku juju. Ja se mikä nyppii myös, on se että ne suomalaiset muotibloggaajat, jotka esittelevät vähän kalliimpia vaatteita, ovat näitä vitun graafikoita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin mustia ja harmaita geometrisiä kaapuja.

VAIN POSITIIVINEN PALAUTE KELPAA

Olen kommentoinut ihan suoraan monien bloggaajien asuja ja tyylejä. Jos mielipiteeni ei ole sattunut olemaan se, mitä arvon blogibööna haluaa kuulla, sitä ei julkaista. Tietenkin on ihan eri asia, jos kommentit ovat suoranaista haukkumista, solvausta ja kiroilua. Mutta tajuatteko naiset hyvät, että kun laitatte itsestänne poseerauskuvia nettiin, te otatte samalla sen riskin, että kaikki eivät teistä pidä. Jos et kestä kritiikkiä, kannattaisi ehkä miettiä kahdesti, onko julkisen kuvilla höystetyn blogin pitäminen sittenkään se kirkkain älynväläys.

NAME DROPPING

Monelle bloggaajalle tuntuu olevan jopa vaatteita tärkeämpää sirotella blogiinsa kuvia ja mainintoja tutuista julkkiksista, niin isoista kuin pienemmistäkin. Blogista menee mielenkiinto, jos Nelliinat, Hannat ja Jennit, Stellat ja Mintut vain kehuvat toisiaan, kertovat mitä ovat keskenään tehneet ja postailevat kuvia toisistaan. Lukijalle tulee ulkopuolinen olo. Tulee sellainen fiilis, että mitä ideaa mun on lukea tätä, kun kyseessä on näköjään jonkun tiukasti rajatun jengin inside-juttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten toiseen -mutta ei yhtään vähemmän hämmentävään ja ärsyttävään aiheeseen. Kirjoittelinkin jo tuosta Henna Kalinaisen blogista ja samoin teki P-mankin. Tutkiskelin myös Hennan siipan Antti Kurhisen nettisivuja ja ei voi muuta sanoa kuin että ei hyvää päivää sentään…. ensinnäkin, Antti taitaa tehdä blogissaan maailmanennätyksen siinä, kuinka monta kertaa sanaa ”ennenäkemätön” voi käyttää. Toisekseen, jos Henna ja Antti ovat itse väsänneet tämän ”tasoiset” sivut Kotisivukoneella, miten he kehtaavat mainostaa sivujaan tyylikkäiksi ja Antti jopa lupaa, että hänen sivujensa kautta yritykset voivat saada parhaan kilpailuedun Suomen markkinoilla. Antti kertoo sivuillaan myös sen, että hän on ollut töissä Suomen Tattipakastamo Oy:ssä ja hänen lemmikkinsä on venäjänkääpiöhamsteri…. ja kuten kaikki solariumilla, silikonilla, rakenteilla, jatkoilla ja pidennyksillä höystetyt turhat julkkikset, hekin mainostavat itseään ykköstason malleina sekä markkinointi- ja PR-osaajina. Ei vittu!

Naurettiin P-manin kaa silmät vedessä kun katseltiin noita sivuja. Mulla kun on kokemusta ihan oikeasta, kunnon yrittäjyydestä ja P-man on ihan ykkösjätkä mitä tulee markkinointiin ja promotyöhön. Mä en keksi roskalehtien lisäksi mitään firmaa, joka ottaisi sen hirvittävän riskin, että menettäisi maineensa ostettuaan näkyvyyttä näiden sankareiden sivuilta. Ja kukaan itseään kunnioittava yrittäjä ei ottaisi noita ihmisiä promo-, myynti- tai markkinointihommiin. Mä olen jonkin verran käyttänyt promoottoreita messuilla, kun en jaksa enkä ehdi siellä aina itse heilua. Valitsen henkilöt seuraavian kriteerien perusteella:

1.) Henkilö ei saa olla b-luokan pikkujulkkis. Ja vaikka hänen saavuttamansa julkisuus olisi hyvääkin, se voi olla haitaksi firmalleni, koska palkkaan henkilön promoamaan mua ja mun palveluitani enkä halua, että ihmiset tulevat kojulle vain pällistelemään jotain ex-missiä.

2.) Kielitaidon on oltava kohdallaan. Englannin pitää sujua todella hyvin, ja ruotsi ja saksa ovat isoa plussaa. Lasken kielitaidoksi myös suomenkielen. En todellakaan palkkaa tyyppiä, jonka ässä sihisee ja suhisee ja joka honottaa ja kurnuttaa stadilaisittain.

3.) Ulkoasun pitää olla siisti ja neutraali. Ei lävistyksiä, ei paljastavia vaatteita, ei liikaa meikkiä. Paras on sellainen puhdas ja raikas, huoliteltu ja klassinen look.

4.) Kaupallinen/terveys/liikunta/psykologinen koulutus ovat plussaa. Jos henkilö opiskelee vaikka markkinointia ja psykologiaa, tiedän että voin huoletta jättää hänet kahdeksaksi tunniksi edustamaan urheilu- ja hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystäni. Samaa en voi odottaa kynsitaiteilijalta tai brassiwaxingiin erikoistuneelta kosmetologilta.

Nyt pitää mennä. Mulla on nimittäin treffit iranilaisen kanssa! Hän itse taipui vihdoista viimein pyytämään mua syömään. Mä yritin eka miettiä tekosyitä kun haluaisin kauheesti päästä pukille, mut lerssi ei oo vielä terve. Mutta onneksi neitokainen kertoi, että joutuu jatkamaan iltaa klo 22 maissa sukulaistensa luo, hänen isukkinsa on käymässä Suomessa ja niil on jotkut isot kinkerit. Ei tule kiusausta:)

 

Syysmies

Nyt haluan piiiitkästä aikaa olla ihan vain turhamainen ja puhua vaatteista. Luen usein Vesa Silverin muotiblogia, koska se on mielestäni yksi harvoista ja varteenotettavista suomalaisista miesten tyyliblogeista. Ja tyyliblogeista yleensäkin, koska olen niin kyllästynyt katselemaan henkkamaukan alekrääsässä maailmannaisen elkein poseeraavia honteloita teinityttöjä. Nättejä ovat, mutta huvittavia. Silmänilo on eri asia kuin oikea tyylikuninkuus.

Vesa on linkannut tosi mageita kuvia herrainpukimista. Just tälläinen inspiroi minuakin tänä syksynä, tweediä, hyvin mutta persoonallisesti leikattuja ja istuvia pukuja, yllättäviä materiaaleja. Leikittelen jopa ajatuksella wet-look -takista tai käärmeenahkarotsista, mustasta ja kiiltävästä. Ja ne hemmetin kalossit mä haluun. Ja hienon kävelykepin!
Alexander McQueen is my true queen….

Jadesoturin hyökkäys

Huh huh, olipa yö. Pakko myöntää mut ne bileet oli tosi hauskat, vaikka epäilinkin aluksi konseptia.  Kämppä vaan on mitä on taas…meinasin jo hetken että tilaan tänne siivoojan. Mutta vittu sikshän mä osittain toin noi kaks natiaista tähän kämppään et säästän siivouskuluissa kun saan siihen apua ja voin laittaa nekin rahat johonkin hedonistisempaan hemmotteluun. Tänään ei kyllä jaksa. Mun ruho on kipeä viinasta, laulusta ja….naisesta!!!!!

Eilinen oli kyllä mimmilabyrintin suhteen aika kimurantti ilta. Eka mun polvella kiehnäsi joku bileisiimme eksynyt mirri. Tosin ei kauheen viehättävä tapaus, pakko sanoa. Sellainen, jota olisin pannut vuonna 2002. Siis matalalantioiset farkut joissa jotain ihme kulutuksia ja glittereitä, joku Shakira-henkinen kimalletoppi, teräväkärkiset korkkarit ja kaksivärinen tukka. Sellanen ku Christina Aguileralla oli vähän vajaat 10 vuotta sitten, alta tumma ja päältä ihan valkoisen blondi. Kaipa se nainen on jonkun mielestä seksikkyyden ruumiillistuma, mutta mulle tulee noista muijista mieleen vain Big Brother -kilpailijat. Siihen ohjelmaan osallistuu aina jotain peräkylän jengiä, joka näyttää jämähtäneen tyylillisesti 2000-luvun alkuun ja henkisesti esikouluikään.

Ilta jatkui Hämeensiltaan. Pakko kertoa tässä vaiheessa, että olin tekstaillut iranilaisen kanssa illalla. Kissa-hiiri-geimiä, vaihdettiin vaan kuulumisia et minne kumpikin on menossa, mutta ei kutsuttu toisiamme samaan paikkaan eikä ehdotettu mitään. Lähellä kyllä oli kun se lähetti mulle kuvan itsestään. Vittu. Se oli liikkeellä ihanan ruskettuneena hyvin lyhyessä ja tyylikkäässä hennosti kullanvärisessä minihameessa. Paksut ruskeat hiukset valtoimenaan kiharoilla, täydellinen meikki. Vain isot korvarenkaat, ei muita helyjä ja kiluttimia.  Ja ihan saletisti tosi mageat korkkarit vaikka sitä ei kuvasta nähnyt. Jumalauta se on varmaan Tampereen hyvännäköisin nainen.

Mutta eipä ollut valittamista siinä mitä yön aikana tapahtui. Jostain syystä Hämeensiltaan oli eksynyt myös toinen porukka, pari-kolmekymppisiä naisia. Iskin silmäni saman tien punapäiseen gaselliin. Kuin Nicole Kidman nuorena! Pitkä, iho kuin kermaa ja persikoita, upea kuparinpunainen pitkän pitkä tukka. Tyttö oli yhtä säärtä ja pitkää hoikkaa luustoa sen unelmanpehmeän ihonsa ja tykkitissiensä alla. Se oli pukeutunut vihreään toppiin joka korosti upeasti sen värejä.

Sain jonkin aikaa taivutella sitä, mutta muutaman Singapore Slingin jälkeen homma oli selvä. Mut sitten huomasin, että Iranin ihanaiselta oli tullut viesti. Ja se oli selvä pyyntö. Tai niin selvä kuin sellaiselta naiselta vain voi tulla. Tyyliin ”Lovessa on tylsää, entä siellä. Meillä oli aika hauskaa viimeksi”. Se olisi halunnut mut viihdyttämään itseään! Siinä oli melkoinen dilemma kun mulla oli lähes sylissäni se punapääkauris. Mietin asiaa hetken. Kumpi, kuumaksi todettu etelän hedelmä, jonka ainoa miinuspuoli on se hirveä karvoitus, vaiko houkutteleva riski? Mietin asiaa myös siltä kantilta, että jos pääsisin testaamaan jadeleluni, kumpi olisi miellyttävämpää, upottaa se siihen pehkoon vai mahdollisesti jopa posliiniin. Tietenkin jälkimmäinen vaihtoehto voitto. Ja ajattelin et punainen hius/pimppikarva olisi aika kiva mauste mun kirjaani.

En kyllä katunut vaikka en Iranin viestiin vastannutkaan. Hitto mikä yö. Ja se vaaleanvihreä jadelelu sointui vielä täydellisesti sen punapään väritykseen. Sillä oli poslari kuten arvelinkin. Hiusten nappaamisen kans meinasi tulla ongelma kun se nukkui niin huonosti. Mutta sain sen sillä tekosyyllä et sanoin et ”sun hiuksiin on jääny jotain kii” ja nappasin pari suortuvaa. Pitäisi löytää nyt se vitun kirja jostain.

Tänään olen vain maannut autuas hymy huulillani kattoterassilla arskaamassa. En halua ajatella huomista siivousta, en salikäyntiä, en viinan ja suolan keräämää turvotusta. Ah tätä elämää!

Hot:

Ja not:

Ruma asenne rumentaa

Vittu kun meni hermo luettuani tän lässytyksen:  http://keskustelu.suomi24.fi/node/8323423

Mä uskon siihen, että ajatukset näkyvät ulospäin. Sitäpaitsi tuokin valittaja voisi varmasti tehdä aika paljon perusjuttuja ulkonäölleen jos ei ole siihen tyytyväinen. Meikit, kampaajat, hiuslisäkkeet, solariumit, stylistit ja kuntosali on keksitty. Joku joskus vihastui kun sanoin, että suomalaisnaisten pitäisi kaunistua. Tiedänhän mä että ei Halosesta saa Karpelaa tahdon voimalla, mutta väittäisin, että vähän vaivaa näkemällä ja itseensä panostamalla kuka vain voi saada itsestään ihan ok:n ja perussiistin näköisen.  Ajatelkaa jos tämä itsesäälissä piehtaroiva tyyppikin käyttäisi tuon saman energian siihen, että suoristaisi niin henkistä kuin fyysistäkin ryhtiään, menisi vaikka terapeutille puhumaan noista tuntemuksistaan ja alkaisi järjestelmällisesti panostaa itseensä. Mutta ei, itken ja vingun täällä Suomi 24:n keskustelupalstalla.

Vastaani kävelee päivittäin niin monia naisia ja miehiä, jotka hukkaavat elinvoimansa

-yleisnegatiivisella asenteella

-liikkumattomuudella

-huonolla ruokavaliolla

-virikkeiden ja harrastusten puutteella

-tupakoinnilla, viinalla ja huumeilla

-huonosti istuvilla vaatteilla

-hoitamattomalla iholla

-huonoilla hoitamattomilla hampailla

-pintamuotikamaluuksien perässä juoksemisella

-maantienvärisellä/mustaksi värjätyllä/kotiblondatulla tukalla

-olemattomalla tai huonosti tehdyllä meikillä

Asia on mulle ajankohtainen, koska valmistelen juuri syksyksi luentopakettia liittyen sisäiseen energiaan ulkoisen voiman moottorina.  Ihmisille, jotka haluavat muutosta, en voi muuta sanoa kuin että muuttukaa älkääkä vain jauhako siitä muutoksesta koko ajan.

Tässä muutamia inspiroivia esimerkkejä muodonmuutoksesta:

Enkeleitä ja demoneita

Mun kiihotuskäyräni laski pakkaselle, kun törmäsin tänään Enkeliini porraskäytävässä. Tai siis entiseen enkeliin, nykyään vaan naapurin lesken sukulaiseen, sen enempää mehustelematta. Tyylikkäästä ja seksikkäästä vosusta ei ollut enää tietoakaan, vaan rapussa seisoi tavallisen näköinen lyyli. Tai ennemminkin voidaan puhua rupsahtaneesta ja tyylittömästä typystä. Niin se ulkokuori pettää. Armoton totuus iski vasten feissii, kun näin ex-söpöliinin naturellina. Meikittömänä valtavissa silmäpusseissaan couperosa-ihossaan ja tuulipuvussaan postaillut leskin tyttärentytär oli kuin kuka tahansa B-luokan mimmi yliopistolta. Mistään mallitypystä ei voinu puhua enää samassa lauseessa. Natural-look on joillekin julma.

Luulin jo hetken kohdanneeni jotain todella erityistä, mutta joutsenesta kuoriutuikin ruma ankanpoikanen ja meikäpoikaa ei semmoset tipuset kiinnosta. Joo, joo, joku alkaa ny taas ruikuttaa, et ”sielukkuus” ja ”sydän” on The Juttu, mutta entäs jos nekään ei sytyttänyt? Päinvastoin. Nainen oli kaikinpuolin luotaantyöntävä. Toivoin todella jälkikäteen, että meidän keskustelut ois jäänyt pelkkään tervehtimiseen, mut muijapas oli varsinainen hölöttävä takiainen. Jubailtiin käytävässä väkinäisistä aiheista (koirista ja leskestä) about 20 minsaa ja se riitti osoittamaan, että tydy oli paitsi ruma ja tylsä myös tyhmä.

Niin, ja tosiaan aivan hirvee papupata. Väkisinpuhuja, tikusta-asiaa-tyyppi, ihmiskonekivääri, holottaja. Ihminen, joka puhuu toisen päälle, on jotain NIIN rasittavaa. Samoin kuin sellainen tyyppi, joka puhuu, vaikkei sillä ole oikeesti mitään mielipidettä tai tietoa koko asiasta. Silloin kannattais vaan olla hhiljaa tai liuta pois. Ihan sama, mitä aloin sepustaan typylle, se käesti mun puheen päälle. Eikä sekään vielä vituttanut riittävästi, vaan kaikista eniten ärsytti se, kuinka muikki leikki fiksumpaa ja sivistyneempää, mitä todellisuudessa oli. Kun esittelin sille innoissani ostamaani Obama Barackin kirjaa, neiti kysyi vakavalla naamalla, onks kirjoittaja joku koristähti. Just. Tummaihoinen = koriksenpelaaja. Näinhän se meneekin, joo, joo…

Taivas, se kimitys, mikä siitä lähti. Jotain iha kamalaa. Mun Enkelistä kuoriutui vinkuva demoni. Mitään kukaan voi ees puhua noin korkeelta? Piipittävä kotkotus sattui oikein korviin. Aattelin mielessäni, että toivottavasti toi muidu ei oo semmosessa ammatissa, missä tarvittais uskottavuutta. Tuolla ujelluksella sitä ei saa keneltäkään. Vaikea kuvailla jonku ääntä, mutta parhaiten osuu kombo pullasorsan kaakatus, ali- ja epävireinen viulu ja äänihuuliongelmainen jodlaaja. Ei se ollut ihminen enää.

Mikä helvetti siinä on, että ihmiset näyttää täydessä tällingissä iha joltain muulta, mitä ne sit oikeesti on? Ja niin monet naiset on hottiksia, kun ne pysyy alapään availussa. Yläpään huulet suoltaa valitettavan usein hirveetä paskaa. Pakko hyväksyä, että kaikki mikä kiiltää, ei olekaan kultaa ja että naisen kohtaaminen lenkin jälkeen ”luonnonkauniina” voi suistaa tämmösen estetikkomiekkosen päivän rateiltaan.  Mä tahdon AIDON naisen! Päältä ja sisältä kauniin. Missä te ootte? Kai tähän maailmaan ny yks muikki, jolla ois sekä älyy, tyylii ja sydäntä, mahtuu? Please, ilmoittautukaa Villa Testoksen alfaurokselle.

Moro ny!