Nummer tre!

Nooooniiii, täällä taas ja källi nro 3 completed!

 

Källejä keksies mietittiin pitkään ja hartaasti millasista jutuista jontte saattais diggaa. Oke, täytyy myöntää et toi eilinen ponien valjastus saattaa tuntuu liian överiltä väsyneen matkamiehen mielest, mut meil on vakaa luotto, et sitte ku jontte on vähä levänny ja kattelee sitä huoneen sokkeloo vaakatasost käsin, nii se osaa ehkä jo arvostaaki sitä. Ja etenki yöpöydäl laiduntavaa paskaponii. 😉

 

Mut asiaan. Ajatus tän päiväsestä källistä synty jo viikonloppuna ja se ite idea oli sikäli simppeli, mut toteutus sit vaati jo vähä enempi. Eli missiona oli hommaa käytävälle/jonten makkarin edustalle sellanen vanhanaikanen vuoronumeroautomaatti. Sellane mitä on esim kauppojen lihatiskeil. Ny tarvittiin vastaava siis jonten omaa lihatiskii aatellen. Täytyyhän kimmojen tietää oikee järjestys. Pahempi kränä siit varmaan syntyis, et kuka saa eka sitä jonten makkaraa, ku kaupan lihatiskil jostai hikisist grillikyljist. 😉

 

Oltiin täs pohdittu lähimmät mestat mis niit vanhoi punasii tomaatteja viel löytyy. En paljasta täs kohdemestaa, mut se oli semmonen, jossa sattu oleen yks p-manin tuttu töis ja siel ollaan siirtymäs just ens viikol digitaalisiin malleihin. Tää tomaattikeikka oli vähintään jotenki ennalta määrätty, nii smoothisti nää meidän järjestelyt meinaa meni! Eli tää p-manin kaveri oli saanu sovittua niide bossin kans et ostaa välistä si yhen vanhan itelleen. Tosin vaihto olis oikeesti vasta viikon päästä, mut sen verran isost puljust on kyse, nii kaveri vakuutteli ettei yhellä tomaatilla ja viikolla oo väliä. Mistä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli ite salakuljetukseen. 😉

 

Oltiin käyty vähä kouluaan jonten vaatekaappia hyvissä ajoin ennen eilisiä valjasviritelmiä ja otettu sieltä talteen pari sinistä puvuntakkia. Tänää sit vuorostaan käytii painattamas pari tummansinistä lippistä tekstillä ”Penan huoltoliike”. Nokkelimmat tyypit saattaa jo ny hiffata mihin tää on menos. KYLLÄ! Me poijjaat paineltiin sisään ku mitkäki ammattilaiset, käytiin ilmottamas lähimmälle myyjälle ”tulimme nyt hakemaan tämän automaatin huoltoon, kuten aiemmin sovittiin” ja myyjä jäi tuijottelee hoomoilasena ku napattiin laite omiin pikku kätösiimme ja paineltiin pokkana pois paikalta kera tomaatin. Ai että ollaan tyytyväisii itteemme ja TÄSTÄ jonttekin tykkää iha satavarmana!! Täytyyhä jonten kaltasella äijällä ny oma lihatiski jonotusnumeroautomaatteineen löytyy, vai mitä mieltä ootte?!

 

Tässä tää tän päivänen källi, seuraavaa ootellessa. 🙂 Huomisen pläjäys on jo suunniteltuna, vaik suunnitelmat vaihtukin vähä lennosta. P-manilla oli meinaa tänää ton meidän tomaattikeikan jälkeen se lekuriaika. Siellä sit tohtori kerto kuvista, et olkapään setit on revenny pahastipahasti ja leikkaukseen pääsis joko peruutusajalla NYT tai vaihtoehtosesti sit vasta yli puolen vuoden jälkeen. P-man on siis parhaillaan olkapääleikkaukses ja sairaalas menee ainakin tää yö, huomen tiedetää paremmin miten operaatiot meni ja koska pääsee pois. Sen verran lupaan kuitenki et huomisen källi toteutetaan kyl yhdes tuumin ja ajallaan, mut sen raportin ilmestyminen voi viivästyy päivän tai pari. Mut eiköhän villa testos pysy pystyssä pari päivää meitsin ja mitsunki toimesta. 🙂 Ilmottelen heti ku tiän mikä on p-manin ja olkapään tilanne.

 

Nyt ulkoileen, mukavaa iltaa tyypeille! 🙂

Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉