Mini-me ja painajaisyöt

Miksei kukaan kertonut, että lapsissa on oikeasti näin jumalattomasti työtä? Jos olisin tiennyt tän duunimäärän, oisin pitänyt neljää kortsua päällekkäin!

Mini-me oli mulla viimeiset 5 päivää, kun äitinsä joutui sairaalaan. Oli hieman totuttelemista yh-elämään. Ainoa hyvä puoli koko paskomis- ja itkushown keskellä on, että ipana ei ole tissitakiainen vaan vetelee tyytyväisenä pullosta litkujaan. (Isäänsä tullut tuossa pulloaddiktiossa, tekee niin mieli kylmää bissee lasipullosta!) Muutenhan mä oisin joutunut juoksemaan ipanan kanssa sairaalassa tissillä jatkuvasti. Ei sillä, etteikö tissit kivoja ois mut eihän tilanne mua ois hyödyttänyt.

Eka yhteinen yö Testoksessa oli vähintään yhtä jännä kuin ensimmäiset kännipanot Viking Fuckerellalla lukioikäisenä. Kädet täris, valvoin koko yön ja paskoin henkisesti housuuni yhtä monesti kuin ipana. Nukuin ehkä 2 tuntia ja nekin itkuhälytin kainalossa. Ajattelin, että jos en herää liveitkuun, herään sit täpöllä huutavaan itkuhälyttimeen, joka myös tärisee. Don’t ask! Yontte toi Aasiasta.

Seuraava yö meni paremmin. Uskalsin jopa siirtyä kundien kanssa kattoterassille, ku otin itkuhälyttimen mukaan. Aina kun käärö alkoi tuhista, jäi stobe pöydälle ja Piimänni pinkoi työntämään tuttia suuhun. Aamuviiteen mennessä laskin juosseeni terassilta alakertaan yli 20 kertaa. Kunto nousee… Sisko opetti, että kannattaa mieluummin heti reagoida mini-me:n vaatimuksiin kuin päästää tilanne eskaloitumaan itkuun ja raivoon. Melko samoja periaatteita kuin naisten kanssa siis.

Miten noin pieni ihminen voi olla noin vaativa, mietinpähän vaan. Tänään kuitenkin vapaata ipanasta ja lähdetään poikain porukalla fillaroimaan. Investoitiin Erpan kanssa kunnon maantiepyöriin, ni täytyy käydä testaamassa. Koskaan en ole pyöräilystä ollut ni innostunut kuin nyt mut saa nähdä, pysyykö into yllä. Skidiä varten pitää vissiin asentaa turvaistuin messiin. 😉 Jos ostaa riittävän ison läski-yonttekin mahtuu siihen kans. 😉 huomaa että äijä on syönyt suruunsa hamppareita.

Mukavaa pvää jäbät ja mimmit! Se on moro ny.

Ps. Älkää unohtako, että nyt on HC-grillikausi ja kunnon setit saat esim. Grillikauppa.fi:stä.

Syyt ja seuraukset

Jahas, jahas, jahas. Nyt on sitten tullut jutskattua Jennan kans pienen eroa seuranneen hengähdystauon jälkeen. Juhannuksen pippaloissa se tosiaan meni sit sekoileen mun luokkakaverin kans ja kehtas viel pistää mun syyks. Menin siis eilen käymään sen luona ilmoittamatta, kun tiesin sen olevan kotona. Ajattelin, ettei se ehtis keksiin mitään turhia tekosyitä, vaan vois kaikessa yllättyneisyydessään olla jotenkin jopa välitön ja aito. Näin kävi. Tosin nyt tuntuu tosi typerältä, että ees halusin kuulla todelliset syyt. Oli meinaan aiiiiika arsesta ja sai vääntää kahden tunnin ajan ennen ku sain mitään koko muijasta irti. Ja sit kun vihdoin jotain irtos…….

Ensinnäkin… oon kuulemma vouhottanut liikaa vauvoista ja lapsista sen jälkeen ku mulle huhtikuulla syntyi pikkuveli (joka saa muuten nimen viikon päästä). Eeeeh, eikö muka oo normaalia, että innostuin ku näin ekaa kertaa pikkuveljen ja yleensäkin mini-ihmisen lähietäisyydeltä??!!! Ilmeisesti ei. Jenna veti kauheet kilarit nytkin ja sanoi, ettei oo valmis äidiksi eikä tiiä olisiko hänestä ees ”koko hommaan” ja jos niin ei ainakaan vielä kymmeneen vuoteen ja että se ei kestä, että mä painostan sitä?! .___.

Se, että innostuin tuplaveljeydestäni reissun jälkeen, ei tarkoita, että tarttisin oman sinappikoneen tähän ja nyt. VAD F–?! Enkä mä mielestäni oo sanallakaan puhunut mitään siihen suuntaan. Ja nyt ku on lukenut noista lasten katoamisista (ja tänään onneksi myös Ristiinan tapauksessa löytymisistä) niin tuntuu omien lasten hankkiminen entistä kaukaisemmalta. Liikaa vastuuta, pelkoa ja huolta. Eniten ärsyttää se, että Jenna sai myös mut epäileen tolla paskallaan sitä olisko mustakaan ikinä vanhemmaks.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

_

No mut tää oli vaan yksi asia. Toinen asia juhannus-friikkaukseen oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin sanonut Jennalle rakastavani sitä. Se oli ilmeisesti liikaa, väärin, julmaa ja ties mitä, kun sen tiimoilta neiti koki oikeudekseen säätää mun luokkakaverin kans ja tiesi vielä, että näkisin koko tilanteen. Tiesin joo, että se friikkaa helposti ja on ehkä vähän sitoutumiskammoinen, mut että näin paljon? Ilmeisesti. Tuli vaan entistäkin paskempi olo, kun se ei oo ees yrittänyt pyytää anteeksi. Mä en aio pyytää anteeksi sitä, että kerroin sille tunteistani tai siitä, että oon iloinen pikkuveljestä.

Joopa joo. Näin täällä. Mitäs muille kuuluu? 🙂

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

”Mä haluan lapsia kahden vuoden sisään”.

Kävin tänään semi-treffeillä oikein lupaavalta vaikuttavan tytön kanssa. Yritysmyyntipäällikkö, toimintaterapeutti, extremeurheilija ja ns. kypsä aikuinen nainen! Tunnetaan vuosien takaa työkuvioiden kautta. Muija seukkas TOSI kauan sitten mun ex-työkaverin kanssa. Luulin, että pari oli tosi onnellinen, mutta oonhan mä luullut muutakin, joka ei pidä paikkaansa. Todellisuudess äijä oli raskas tapaus: narsisti. Ai että, ukko osas salata ton ongelman ni täydellisesti! Meikäl on kuitenki aika hyvä ihmisvaisto, mutta en osannut yhtään epäillä, että ukolla ois kuuppa aivan sekaisin. Hoiti työnsä moitteettomasti, oli kaikille aina perusystävällinen ja vaikutti siltä, että palvoo rakastansa.

Pari seukkais muutaman vuoden, kunnes joskus känni-iltana tää naisfrendini sai vihdoin suunsa auki ja kertoi, mitä kulisseissa tapahtuu: sairaalloista mustasukkaisuutta, eristämistä kaikista sosiaalisista kontakteista ja lopulta fyysistä väkivaltaa. Pahimpina hetkinä mimmi oli saanut ensin turpaansa ja lopulta joutunut karkaamaan omasta kodista puolipukeissa läheiselle nakkikiskalle soittamaan poliisit taloon, jota äijä oli alkanut pistää systemaattisesti paskaks. Ja mikä oli yleensä syy? ”Sä oot nainu tässä talossa muita miehiä ennen mua”.

Hmm… Ai jaa, ihanko totta, että kylmekybänen mimmi ois ehkä joskus harrastanut seksiä ennen ko. miestä? Mä niin luulin, että kaikki naiset on nunnia avioliittoon asti.

No joo… Se siitä taustasta. Luulin todella, että mimmi ois päässyt tässä viidessä vuodessa yli exästä, mutta nähtävästi ei. Paitsi, että hän oli hirvittävän epävarma ja alistuvainen, hänelle oli iskenyt ikäkriisi ja äitiyspakko. Oltiin istuttu ehkä tunteroinen, ku muija pamautti jauhot suuhun kertoessaan, ettei aio alkaa suhteeseen, jossa mies ei halua lapsia! Hän kuulemma aikoo tehdä lapsia parin vuoden sisään, ja siihen pitäis sitten mukautua, jos hänen kanssaan haluaa ikinä olla. WTF? Niin tuttua puhetta mun ikäkriisissa rypeneen exän Seijan suusta!

Voitte arvata, ettei sit iskenyt tommoinen kommentti ensitreffeillä.Jotenki ämmä kuvitteli, et se vois niinku pikakelata suhteen siihen vaiheeseen, että mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Ja se mikä eniten ällötti, oli sen asenne. Iha ku niitä lapsia niin vaan sormii napsauttamalla tehtäisiin. Tuttavapiiriss on niin monta vuosikausia lapsia yrittäneitä pareja, että tommonen asenne tuntui aivan saatanan oudolta.

Kaikki naikkosen jutusstelu pyöri tulevaisuuden, lapsien ja äitiyden ympärillä. Aivan sama mitä yritin kysellä tai kertoa, teemaksi palasi jossain vaiheessa perheen perustaminen ja mielellään NYT HETI ja SAMANTIEN. Mä ystävällisesti vihjaisin tästä lapsikommentista tyttöselle, ja sehän otti tietty perunan nenään. Ajattelin, et ollaan kuitenki kavereita vuosien takaa, niin voisin hyvin antaa vähän miesperspektiiviä asiaan. Tarkkaan ottaen sanoin ihan suoraan, että jatkossa ei varmaan kantsi ensitreffeillä kertoa perhehaaveistaan noin tarkasti ja ilmoittaa vielä alustavaa projektisuunnitelmaa aikatauluineen, kuinka hommassa edettäisiin. Mimmi ei ottanut kuuleviin korviin pikkuvihjeita, vaan itsepintaisesti alko jankata, että mä oon sitoutumiskammoinen ja liian nuori hänelle… Niinpä niin.

Semmoiset treffit tänään. Tapaamisemme kunniaksi poistin muikin FB-kavereista ja toivotin tekstarilla onnea isän etsintään tulevaisuudessa. Hiukkasen alkoi ahdistaa… Kovinkaan moni ei ole valmis kuulemaan ensitreffeillä tommosta settiä. Nopeesti karkuun vaan, sanon mä. Tsiisus, mitä sakkii tähä maailmaan mahtuu. Missä on ne aikuiset naiset, joilla ei ole ikäkriisiä eikä pakonomaista tarvetta hankkia kersoja ensimmäisten kuukausien sisällä tapaamisesta…

Morooo!