Krabbeko päivän viiveellä?

…. näemmä näinkin voi käydä. Jessus mikä olo. Heräsin äsken ja nyt tärisyttää. Ei puhettakaan, et olis kouluun selvinny. Eikös sen pitänyt olla selvä peli, et kun vetää keittoo lauantaina, niin sunnuntai podetaan ja sit maanantaina on entistä ehompi olo?! Näin se on ainaki ennen menny. Ehkä tehtiin jotain väärin… tai mä tein. 😀

Tosiaan lauantai käynnisty jo aamukahvin puitteis alkoholilla ku sitä kahvikermaa ei ollu. Onneks kermaligööri toimii siinäkin. Yleensä juodaan vaan pari kuppia aamusta, mut ny ei ees kehtaa sanoo montako ehti mennä ennen puoltapäivää. Siitä olikin sit helpompi siirtyä tuttuihin nalleihin iltapäivästä. Tiedos oli ollu jo muutaman päivän, et Jontte raahaa mut ja P-manin illaks Tabuun maisteleen viinejä. Voitteko kuvitella?! Eihän raavaat miehet nyt sellasta ihan selvinpäin pysty tekee. Onneks ei tarvinnukaan. 😉

Täytyy sanoo, et ei oo mitenkää kauheen selkeet muistikuvat Tabusta, vaikkei mitää varsinaista blackouttiikaan oo. Illan kulku on tallessa pääpiirteissään, mut hämärtyy tasaseen tahtiin loppua kohden ja pienet yksityiskohdat on kateissa. Muistavat osapuolet saa avautuu tarkemmin. Ite muistan, et porukkaa ei ollu mitenkää ihan hullusti, pääpiirteissään hyvä meininki ja siel lounges oli meneillään todnäk jotku isommat synttärit/luokkakokous/läksiäiset tms, evt. Hyvä melu välillä ku porukka jollotti karaokee… sekin ilmeisesti kannusti entistä enemmän ”maisteleen” näitä etukäteen hieman pelättyjä viinejä. Jontte valaisi jo eilen asiaa, et P-manin kans vedettiin niitä viinejä muutenki ku pelkäs maistelumielessä ja meidänki piti mennä laulaa, mut sit ku oma vuoro tuli, oltiin jo jossain ihan muual, perussettii siis. 😀

No joo, meitsi oli sit aamul jo ihan pirtee ja hyvähappinen ja yritin käydä nykimässä täriseviä kämppiksiä aamujäille. Turha yritys. P-man ei oo edelleenkää tietonen, et oon ylipäänsä käyny sitä herättelee. Mut joo, lätkän pariin selvittiin vasta illansuussa ja se varsinainen lätkäosuuskin oli vähä niin ja näin. Turha noita vanhuksia näemmä yrittää mihkään sporttieventteihin, ei tuu kesää. Kyl ne vähän aikaa pörräs hokkareis mailan ja kiekon kans, mut lyhyeenhän se jäi. Lopulta mä pelasin joidenki skidien kans ja pojat istu katsomossa rommikaakaoo lipittäen. Huoh… go, Testos! .___.

Mut näin jälkiviisaana ku pohtii, nii ei ollu ilmeisesti paras mahdollinen vaihtoehto tempoo meneen day afterina. Kiitos seisoi täl kertaa maanantaiaamussa. Ei hjuva. Nyt lähen haukkaa vähä happee ja toivon, et elämä lopulta voittaa!

Morot tyypeille! —>