Flunssafakiiri

Nyt olo alkaa jo olla voiton puolella. Tosin viikonloppuhan meni ihan reisille. Olin vain himassa ja katsoin Kummisetä-trilogian putkeen ja fiilistelin Chivas Regal -pullo toisessa ja kuumemittari toisessa kädessä. Teinixejä lainatakseni, viikonloppu on mennyt myös dataillessa. Olen kolunnut ruokablogeja läpi ja virittäytynyt syksyfiilikseen.

Liemessä-blogista bongasin pirtsakan idean kanttarelli-lohikeittoon:
10 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
1 pss pakastevihanneksia
1 keltasipuli
1 l kanttarelleja
400 g lohta nahkoineen
1 dl ruokakermaa (15 %)
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
5 mustapippuria
5 laakerinlehteä
1 tlk suolaa

(Ohje Liemessä)

Tuunaisin reseptiä kuitenkin näiltä osin: ei mitään pakastevihanneksia! Einekset ovat saatanasta! Nyt on elonkorjuun aika ja olisi hullua jättää hyvät kotimaiset vihannekset hyödyntämättä! Lisäksi en laittaisi reseptiin mitään ”mukamaskermaa” vaan aina laitan ihan oikeaa kermaa, pienemmän lorauksen vain.  Laakerinlehtiä laittaisin ehkä kolme ja korvaisin loput lehdet lipstikalla, joka antaa keittoihin mukavaa umamin aromia, jolloin einesliemikuutoita ei edes tarvitse käyttää.

Pastanjauhannasta osui silmiini oikein mallikas kolmen ruokalajin menuu, vaikka viinimiehenä olisin tässä suhteessa kaivannut tietenkin tarkkuutta. Jälkiruuaksi tarjoiltu mustaherukka-juustokakku on hyvä veto, koska toinen, joiden käyttöä kannatan lämpimästi, ovat suomalaiset marjat. Ja kun alkuruoka ja pääruoka ovat aika lihaisia ja juustoisia, on raikas ja kirpsakka jälkkäri paikallaan. Mä itse asiassa skippaan usein jälkkärin ja otan jälkiruokaviiniä. Eisweinia aina niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä on tarjolla. Suomessa keskinkertaiset ja huonot ruokapaikat tunnistaa siitä, että raaka-aineet ovat niin huonoja, että ne yritetään peittää mielettömällä suola, rasva ja marinadikerroksella.

Hyvät tuoreet raaka-aineet puhuttelevat itsessään, ne eivät kaipaa kuin hentoa korostusta. Ja etenkin jälkkäreissä mennään ihan liian usein siitä, missä aita on matalin. Jäätelöä, suklaa sitä ja suklaa tätä. Jälkiruuan kuuluu olla vieno päätepiste aterialle, ei mikään närästyksen takaava hiilihydraattihyökkäys.

Tyttöjä on tietenkin tullut kans fiilisteltyä. Jotenkin sisäistin vasta nyt tällaisen näyttelijän kuin Maria Ylipään olemassaolon. On todella hämmentävää, että tää nainen on suomalainen, upeat ja intohimoiset piirteet. Tulee vähän iranilainen mieleen…ja sit Jessica Biel. Mä todella diggaan siitä, koska ko. muidussa on sellaista classya, jotain samaa kuin Cybill Shepherdissä oli 80-luvulla.

Tiedättekö. Se näyttää noissa bikineissäkin niin saatanan viileeltä, siltä et se voisi marssia noi bikinit päällä vaikka Nokian pääkonttoriin ja kaikki kunnioittaisi sitä niin vitusti et ne kattois vaan kaulasta ylöspäin. Uuuuuhhhh…

Eliitistä, etiketistä ja epäkunnioittavasta käytöksestä

Tuli noista P-manin golf-postauksista mieleeni yksi asia, mikä jurppii ihan pirusti. Nimittäin se, että ihmiset eivät enää käyttäydy golf-kentillä. Mua niin ärsyttää kun kyseessä on nykyään joku kaiken kansan harrastus. Sen ei pitäisi olla. Golf menee samaan kategoriaan kuin ooppera, ankeriaanliha, kouluratsastus ja Johnnie Walkerin Blue Label. Ei kaikkien kuulukaan saada sitä. Laatu kärsii volyymin kasvaessa, niin myös viheriöiden ilmapiiri.

Käyn itse tuolla Pirkkalan kentällä, ja heidän sivuillaan on tasan tarkkaan kerrottu, miten viheriöllä pitää käyttäytyä ja MIKSI. Kyseessä ei ole turhantärkeä snobbailu, vaan säännöille on hyvät syyt. Hyvä syy on sekin, että lajilla on pitkät perinteet. Pelin kunnioittamiseen kuuluu se, että kentälle ei tulla reisitaskuhousuissa kiroilemaan ja huutamaan kännipäissään. Sitä näkee valitettavan usein nykyään, vaikka ihan kiitettävästi henkilökunta on remuajien käytökseen puuttunut.

Käyttäytymisen lisäksi kyllä pukeutumiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Älkää penskat pelatko golffia jos teillä ei ole siihen varaa. Älkää pelatko, vaikka teil olisi varaa kunnon kamoihin, jos ei ole vaatteisiin ja toisin päin. En mäkään käy missään vitun Doriksessa koska en ole mikään räkärokkari ja sinne menemiseni aiheuttaisi vain nolostelua puolin ja toisin.

Hitto soikoon, iranilainen polttelee mielessä ja munissa. Mutta mä en taivu. Ainakaan vielä. EN!