Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #5: Tippuri Is Back.

Tippuri on takaisin mesessä. Onneks vain töissä, ei pippelissä. Se on ihmeparantunut sikiksestä, vaikka kuulemma perjantaina oli ollut kuumetta yli 39. Joojoojoo… Mä sain saikkutodistuksen, joka näytti aidolta, niin täytyy sit vissiin uskoa. Sovittiin, et jatkossa sairaspoissaoloista ilmoitetaan soittamalla, ei vajoamalla maan alle tai laittamalla tekstari. Käytiin muutenkin muutama perusjuttu läpi aamun ratoks.

Työvaatteet:
Jontte on elpymään päin ja erittäin hyvällä tuulella (varmaan saanut lappitoosaa) ja suostui siihen, että Tippuri saa hankkia firman piikkiin hyvät työkengät. Yhdellä ehdolla: Mun pitää mennä muijan mukaan vahtimaan, ja paikka on ennalta määrätty. Oisko ollut Fidzi tai Fichi, missä on joku Yonten kaveri auttamassa. Voi vittu, sanon mä. No, huomenna ostoksille sit.

Työajat:
Jatkossa Tippurilla on suht itsenäiset viikot ja liukuma välillä 7-18. Eli muija saa itte sovittaa sen 7,5 tuntia, miten lystää, kunhan asettuu tolle välille. Ja torstaina ei ole tulemista ennen 10, koska meillä on jatkossa aamupalaveri 8-10.

Työtehtävät:
Tippuri jatkaa media-analyysin parissa koko harjoitteluaikansa. Ollaan jo nyt about 3 päivää dediksestä jäljessä, vaikka koitin viikonloppuna kuinka paikkailla. Tänään muuten neiti on siivonnut toimistoa ja täydentänyt safkakaapin tarjontaa. Annoin muijalle vanhan tukkukuitin käteen ja sanoin, että ostaa sen mukaan saman satsin ku ennenkin. Ja mitä kävi…

Auto ja kulukorvaukset:
Maksetaan Tippurille kulukorvaukset oman auton (= äitinsä) käytöstä, koska Yontte ei halua saastuttaa Kiesiään. Mä mietinkin viime viikolla, miks auto piti pesettää sisältä ja ulkoa tätä viikkoo varten, mut se selvis. Äijä on ehtiny kuksasta Tippuria kaarassa. En kyllä tajunnu, oliks tää silloin The Tartuttamishetkellä, vai siis myöhemmin. Iha sama. Nyt ei pitäis itää enää tippurit penkissä.

Omatoimisuus:
Tippuri pyrkii mahdollisimman omatoimiseen suoriutumiseen kaikesta. Eli ei soittele mulle niinkuin eilen kesken linnanjuhlien ja kysele, ”voiko tulla töihin, kun on nyt terve”. Miksei vois, kun niin on sovittu?! Melkein missasin Karpelan tissien sisääntulon eilen, ku tää yks dorkkis häiritsi kesken kaiken.

Ja omatoimisuus koskee myös kaikkea muuta työtä. Tänään tosiaan lähetin muijan Tukkuun hakeen täytettä asiakassafkoihin. Annoin vanhan kuitin käteen ja pyysin tuomaan samanlaisen setin Nekalasta. No, menikö puolta tuntiakaan, ku mimmi soitti, ettei löytäny tukkuun, vaan oli Pirkkalan lentokentällä. Sit neuvottiin kädestä pitäen takas isolle tielle ja siitä Viinikan kautta Nekalaan. Saatanan dorka. Jos sanotaan, että Viinikan liikenneympyrän jälkeen vasemmalle Nekalan kylttien mukaan ja annetaan navi mukaan just in case, niin kuinka voi ajaa 20 kilsaa risteyksen ohi? Mimmi on edelleen ostoksilla, mut katotaan löytääkö takas toimistolle.

Kyllä tää tästä pikkuhiljaa alkaa lutviutua. Mukavaa työpäivää kaikille tyypeille. Meikkis jatkaa kans puurtamista. 🙂

Morooo!

Tästä kaikki alkoi:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #1: Tippuriteinin balettitossut ja järjetön paskalohkare pöntössä (ei menny iha nappiin…)

Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉

Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.

Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.

Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.

Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.

Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.

Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!

Tippuriteinin piinaviikot!

Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…

Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.

Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉

Luuttua perkele.

Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?

En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.

Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.

Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉

%d bloggaajaa tykkää tästä: