Lisää ympäripyöreetä pohdintaa nettiperseilystä

Ku kerta nettiaiheisiin entryihin päästiin tos aiemmin, nii kai sitä vois avautua enempi huolel aiheest ”netti-identiteetti”. Feissarista ollaanki höpötelty jo moneen kertaan, et kuin ihmiset hehkuttaa sinne statuksiinsa ja kuviinsa vaa kaikkia elämän huippuhetkiä. No joo se ny on edellee selvää kauraa – kukapa haluis jakaa elämän scheisset siel varsinki kerta fb toimii enempi virallisena käyntikorttina… ja kavereinaki on kaikki entisistä opettajista työnantajiin ja muihin random puolituttuihin.

No joo, feissari on kuiteski viel suhteellisen tuttu ja turvallinen, enkä usko et sen kautta pystyy tulee iha nii sokeesti huijatuks ku jonku muun ”kasvottoman” foorumin kautta, mut en mä silti puolla niit biksukuvien ja muiden levittelyy sielläkää. Eihä siit niin kauaa oo ku fb omisti oikeudet kaikkien käyttäjien kuviin. Vaik ne muutti sitä sääntökohtaa, nii osa jo kertaalleen poistetuista biksukuvist saattaa edelleen kuulua fb:lle. (Ei omia kokemuksia bikinikuviin liittyen, kerrottakoon tähä väliin 😉

Mut takas aiheeseen. Messengerit ja muut IM-softat on kans suht ok, koska sinne joutuu kuitenki hyväksyyn ne ketä haluaa omalle kontaktilistalleen –> pääosa siis todnäk tuttuja. IRC (Internet Relay Chat) varmaa se kaikist pelottavin on ja sit jotku foorumit & blogit, jonne kuka tahansa voi soluttautua – liittyä/kirjottaa/kommentoida. Tosin kaks jälkimmäistå ei tietty enää kuulu tohon IM-porukkaan, eikä kukaa varsinaisesti venaile kenenkää tietyn henkilön reaktioo – ei siis ehkä samanlaista painetta ku suoras privaviestittelys.

Mut se on fakta, et ei kellää oo varsinaisii takeita kuka minkäkin nickin taakse kätkeytyy, oli kyse sit IM-pohjasest tai laajemmast naputtelust. Ja muistetaan et nettiminäänki on helppo ihastua, joten tietyltä osaa voi olla tunteetkin pelissä. Tiiän, voi kuulostaa tekopyhältä paasaukselta kerta me itekin kirjotellaan tätä blogia mahdollisimman anonyymeinä. Mut tottahan se on. Ei kukaan teistä lukijoista voi tietää, vaikka oltais kaikki jotai keski-ikäsii ällöläskejä rasvaduunareit, jotka vaan yrittää päästä osingoille teinipipareist…. yyh, no ei sentää. Hyhhyh. Vaiks jontte kyl lähestyy huolestuttavasti sitä keski-ikää ja hamuaa toisinaan teinipipareita. 😉

Mut pointtina se, et kuka tahansa voi luoda mieluisensa netti-identiteetin, tehdä/sanoa sen turvin mitä tahansa olematta siitä ikinä sen suuremmas vastuus, eikä kukaan lopulta tiiä kenen kans on tekemisis. Tietty osal se netti-identiteetti saattaa olla hyvinki lähel irl-minää, mut sit on näit kaikkia hulluja, jotka huijaa ihan surutta porukkaa esittämäl jotai muuta mitä todellisuudes on. Se on mun mielestä kuvottavaa, enkä nää mitä järkee siinä ees on. Toisaalta, eipä kaksnaamasuudelta ja muulta perseilyltä voi välttyy ees irl, mut silloin on ees jotku tsäänssit päästä selville noiden ihmisperseiden todellisesta minästä, ennen ku on liian myöhästä.

Onkos lukijoilla omakohtasia kokemuksia nettiperseilystä tai ihmisten kaksnaamaisuudesta, jos miettii nettiminän ja liveminän eroja?? Mun mielestä tästä aiheesta olis hyvä saada jotain keskustelua vireille, koska sillai voi saada karsittua porukasta tiettyä sinisilmäsyyttä ja ehkä jopa ”pelastaa” jonkun ennen nettiuhriks joutumista.

Tarinoita ja kommentteja odottelemaan jääden toivottelen tyypeille hyvät yöt ja huomiset ja lupaan palata astialle jatkos taas aktiivisemmin! 🙂

Rakkausruno Yön saalistajasta

Joku on kirjoittanut kauniisti Jontesta. 😉 Mahdollisesti entinen hoito, joka on bongannut tatskan? Hiukka repeilin…

Yön saalistaja- runo löytyy täältä:
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija1.php?runid=973170&luku=1&apu=35159

Hyvät yöt itse kullekin saalistitte tai ette hämärän hiipiessä. Moro ny!

XJ6 – Tihutyön uhri

Tämän päivän källi olikin simppeli. Käytiin tallissa nappaamassa kuva jonten rakkaasta Jakesta, ns. kakkosautosta. Jaquar tosin on maksanut enemmän kuin sen Audi, mutta Jakke on huviauto ja Audi työauto. Ihan hyvät perustelut moiselle rahanhassaukselle. 😉

Jontte osti XJ6:n suht uutena joltain investointipankkiirilta, joka ei sit ollut itte osannut investoida varojaan oikein. Vai olikohan se niin, että kaveri sijoitteli rahojaan hieman hämärän rajamailla ja joutui lopulta myymään koko omaisuutensa. No, kuitenkin… Jontte näki tilaisuuden tulleen ja osti kaaran ”pilkkahintaan”. Siis Jonten pilkkahinta on ihan jotain muuta ku keskituloisen talliaisen. Itseasias ny ku mietin, en oo jonten koskaan nähny ajavan tolla. Kai se on tarkoitettu enemmänkin ellaiseen sikarikerhossa ilmenevään äijäilyyn, renkaidenpotkimiseen ja yleiseen ihasteluun… Hmm, tai ehkä se käyttää autoa ainoastaan seksuaalisiin tarkoituksiin. Voin vain kuvitella, miltä toi kylmä nahka tuntuu paljaalla perseellä.

Nii joo, itse jekkuun. Lainattiin avaimia ja siirrettiin Jakkea tallissa. Ajettiin se tarkkaan ottaen semmoiseen kulmaan, että kun kattoo toiselta puolelta näyttää siltä, et on peruuttanut keulan lähtiessä betonitolppaan. Luojalle kiitos Erkan harrastelijavisualistin hommista, shopattiin vielä kuvan etualalla möllöttävään puskuriin ISO vekki… Ensin meinattiin pistää viel spreijaus: ”Kostoksi pillunkarvoista”, mut aateltiin sen olevan niin epäuskottavaa, et joku muidu ois saanut avaimet meitin eteisestä saatika osanut spreijaa… Otettiin siis omaan piikkiin auton paskominen.

No, ei muuta ku kuvat ja nöyrä anteeksipyyntömme meiliin ja odotellaan, että Jontte pääsee verkkoon. Vähänkö se kiehuu, kun nimenomaa vannotti. että Jakkeen ei kosketa. Mitäs jätti meille avaimet.

Pakko laittaa yks kuva sisustuksesta. Ei oo siis jonten kaarasta,  mutta siinä on tosi paljon samanlainen verhoilu. Mietinpä vaan edelleen, miltä tuntuis  istuu nahkapenkillä paljaalla ahterilla, kun sylissä pomppis kuuma vosu hajareisin. Siinäkö mun seuraava missio, päästä nusaseen yön saalistajan Jaquarissa. No, jos lähtee helpommasta ja yrittää ees päästä nusaseen.

Moro ny.

Yön saalistaja

Mäsainmäsainmäsainmäsain!!!!!! Olen ihan naurettavan iloinen vaikka pitäisihän yli kolmekymppisen viriilin miehen jo olla näihin tottunut.  Mutta tää keissi tuli niin hyvään saumaan.  Olin eilen ihan veto poissa, vitutti ja oli huono olo (mun matala verenpaine plus kuumuus). Meinasin makata vain koko illan kotosalla ja katsella Sledgehammer-boxin läpi, mutta Vito soitteli yhdeksältä ja houkutteli Tabuun skumpalle. Hitto, Viton kanssa aina sattuu ja tapahtuu.  Juteltiin yhestä tutusta ja se kertoi taas sellaista settiä mistä muilla ei ole aavistustakaan. Asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät. Mulla olisi yhtä jos toistakin sanottavaa näistä sijoitusaiheesta mutta kun tietää että millainen sanasota siitä syntyy taas näiden kaikkitietäjien kanssa niin enpä viitsi ainakaan vielä. No tiedänpä että Vitolla ja mulla on aiheesta tietoa mistä yleisesti ei mainita mitään eivätkä ne edes halua mainita koska koko homma halutaan esittää niin mustavalkoisesti.

Mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Mennään mielenkiintoisempaan eli perjantaipuluun. Siinä kukersi Tabun terassilla punavalkoiseen niukanpiukenaan minihameviritykseen pukeutuneena. Jumalauta sen typyn hiukset! Ne oli melekin yhtä pitkät kuin se donna itse, se oli sellainen ihana taskuvenus, pieni, timmi ja muodokas ja siihen yhdistettynä se piiiitkä hiusputous, voitte vaan arvata mitä kaikkee hauskaa sellaisella letillä voi improvisoida makkarissa….se oli viime yönä mun poni… 🙂

Aamulla mulle iski mieleen ihan kauhee idea. Mä olisin niin halunnut sen muidun hiukset ittelleni. Siinä se tydy mammi mun kolmimetrisessä sängyssäni aavistamatta että mulla oli jo Fiskarrssit toisessa kädessä ja hiuskimppu toisessa. Mutta en mä kuitenkaan voinut. Miten mä olisin selittänyt sille naiselle että sen hiukset olis aamulla kadonneet. Sori beibe kaadoin vähän tervaa sun tukkaan ja ei se olis lähteny mitenkään pois niin päätin sit leikata sun tukkas ihan hyvää hyvyyttäni. Ei varmaan olisi mennyt läpi. No myönnän, ihan pikku tupsun nirhaisin niskasta. Ei se sitä huomaa, niskavillat on muutenkin lyhyenmät kuin muu tukka. Teippasin tupsukan yhteen nahkakantiseen vihkoon joka on jääny käyttämättä. Faija osti sen mulle kaks vuotta sit synttärilahjaks ja siinä tuli mukana hemmetin hieno kaiverrettu mustekynä. On vähä hävettänyt kun en mä ole sitä tarvinnut, nykyään kaikki tulee kirjoitettua ompulla ja tiedot on puhelimen kaleterissa. Mutta nyt mä keksin tälle Polo-viholleni ja hopeoidulle kynälleni varsin oivaa käyttöä. Tiedän, oon sika, mutta luulenpa että alan jatkossakin tehdä tätä pikku keräilyä:) Olen ollut viime aikoina vähän laiska naisten suhteen ja tämä ”arkistointi” alkoi kiinnostaa mua nyt niin paljon että taidan alkaa kesäkaatokauden ihan vain siksi että saan vihkoon täytettä.

Ai niin, blogiböönalistani täydentyi ehdottomasti tämän löydettyäni, voi morjens mikä lyyli. Tässä on kaikki kohdallaan: leveä valkoinen hymy, ihana iho, tosi hoikka ja sporttinen, sanalla sanoen vain uskomattoman ihana nainen:

http://strictlystyle.blogspot.com/

Tää on kans ihan ok. Ei niin kaunis, mutta hyvä rusketus, persoonallisemmat kasvot ja paksu tukka. Tosin se voisi olla pidempi niin saisi arkistoon pidemmän suortuvan 🙂

http://boogie2nite.blogspot.com/

Tää tyttö ei ole niin nätti mutta nostan hänelle hattua kun älysi lopettaa huuhaa-opinnot ja meni kauppikseen. Arvostettu ja varma ammatti ja koulutus on aina kannattava vaihtoehto, työttöilyä, kuten vaatesuunnittelua, runoilua ja ikonimaalausta voi harrastaa itsekseenkin.

http://allthatglittersb.blogspot.com/

Ai niin, huomasin just Aamulehdestä että TAMPEREELLE ON HITTO AVATTU SELLAINEN SMILESPA! Siis mesta jossa hampaat valkaistaan samalla kun saat jonkun aromaattisen lässytyshoidon josta maksat 300 egee. Siinä meni se bisnes, ei tähän kaupunkiin mahdu kahta hammashoitola spa´ta.  Pitää jutella Robinin kanssa Tallinnan kuvioista. Mä olen nimittäin nyt niin innoissani tosta hammas spa-ideasta.

Nyt tytöt ja pojat arskaan!