Selitys Mungolifen Annan asennevammaan

Eikä tarttenut edes kauaa etsiä. Koulukiusattu outsiaderi, jolla on ollut kotona hirmuisen tiukat rajat ja kiltin tytön syndrooma. .

t. P-Man, melkein valmis psykiatri ja tunteiden tulkki.
—
http://www.mll.fi/nuortennetti/idolikortit/anna_vanhanen_mungolife/

Yhtä Suomen suosituinta lifestyleblogia, Mungolifea, kirjoittava Anna Vanhanen vietti 15-vuotiaana aikaansa kavereiden kanssa hengaillen ja lentopalloa pelaillen. ”Olin aika rasavilli sellaisella perinteisellä tavalla, joka siihen ikään sopii. Halusin kokeilla omia rajojani, ja samalla kokeilla myös ympärillä olevien ihmisten rajoja käyttäytymiseni suhteen”, hän sanoo. Annalla oli kotona melko tiukka kasvatus, eikä isä sallinut nuorena meikkaamista tai myöhäisiä kotiintuloaikoja.

Anna kävi koulua Kulosaaressa ja asui Vantaan Länsimäessä. Hän oli töissä kesä- ja joululomilla. Lempiaineita olivat äidinkieli, englanti ja kotitalous. ”Mä oon aina ollu hyvä oppilas. Oon pienestä pitäen ollut tunnollinen ja luotettava, ja lisäksi mussa on aina palanut mieletön kunnianhimo, joka myös opiskelujen osaksi tuli niin, että halusin aina menestyä, ja tehdä tietenkin kaiken täysillä! En ihan aina ollut koulussa välttämättä paikalla tai keskittynyt tunnilla muuhun kuin ystävien kanssa olemiseen, enkä aina tehnyt läksyjäkään, mutta koulu on ollu mulle aina helppoa”, Anna kertoo.

Ala-asteella Anna koki olevansa ulkopuolinen, mutta yläasteen puolessavälissä tilanne muuttui. Hyvät arvosanat koulussa korreloituvat hikari-lempinimeen ja Annaa kiusattiin usein sukutaustansa takia – ryssittelyä hän sai kuulla melkeinpä koko peruskouluajansa. Aikuiset ympärillä eivät huomanneet kiusaamista, joten asia ei koskaan oikein selvinnyt. Anna oli ala-asteella myös kiusaajana, mitä hän katuu nyt todella paljon. Hän kertoo, että tilanne ajautui noidankehään ja aina välillä hän kiusasi kahta tyttöä ja omatunnon soidessa taas kaveerasi heidän kanssa. ”Suurimman osan ajasta en vaikuttanut tilanteeseen mitenkään, seurasin vierestä. Ja se on ihan yhtä paha, kuin olla yksi kiusaajista.”

Anna pelkää vieläkin hammaslääkärikäyntejä, mutta yrittää työstää pelkoaan. Hän tunsi myös nuorena, että muut eivät välttämättä nähneet sitä Annaa, mitä hän tunsi oikeasti olevan. Hän oli peloissaan jos joku olisi saanut tietää millainen hän oikeasti oli.

Ensisuudelman Anna sai kahdeksannella luokalla. Ensimmäistä seurustelua on vaikea määrittää, mutta ensimmäinen kunnon ”poikaystävä” oli myös kahdeksannella. Annan vanhemmat ovat olleet toistensa ensimmäiset tyttö -ja poikaystävät. Annan isä oli sanonut jo kuudennella luokalla, että ”tuosta tytöstä tulee vaimoni” tarkoittaen Annan äitiä. Annan äiti on ollut aina hänen paras ystävänsä ja Annan suhde isäänsä lähentyy vuosi vuodelta.

Alkoholia Anna maistoi 7.-8. luokalla ja tupakkaa vasta myöhemmin, lukiossa. Terveysintoilijana hän ei ole välittänyt tupakasta eikä alkoholista. Anna ei koskaan ole juonut humalanhakuisesti. Terve suhtautuminen päihteisiin on tullut perheestä.

Kun Anna oli 15-vuotias, hän ajatteli että 21-vuotias on ”vanha”. ”Ennen 18 vuoden ikää haluaisi, että aika kulkisi nopeammin, ja sen jälkeen ajan haluaisi pysäyttää”, Anna toteaa. Nyt Anna opiskelee juristiksi, on osana upeaa ystäväpiiriä ja omistaa koiran.

Anna haluaa sanoa vielä nuorille:

”Olkaa oma itsenne! Minä löysin onnen vasta silloin, kun opin rakastamaan itseäni oman tuntemukseni kautta, enkä niin, että olisin mukautunut ympärillä olevien ihmisten toiveisiin. Itseään on hyvä rakastaa, koska silloin osaa rakastaa myös muita. Silloin osaa nähdä, että ansaitsee ne muut hyvät ihmiset ympärilleen, ja ansaitsee olla onnellinen. Rakastakaa siis itseänne nyt, eilen ja huomenna, ja pitäkää huoli mielestänne ja kehostanne, se on kalleinta omaisuutta mitä teillä on! Älkää siis tuhotko sitä, vaan rakastakaa ja vaalikaa sitä!:) Elämä on kaiken todistusaineiston varassa vain kerran käytössämme, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kulkekaa siis omaa tietänne, kohti unelmianne ja tehkää kaikkenne, että saatte tästä yhdestä elämästä kaiken irti, unohtamatta sitä, että yksi olennainen osa omaa onnea, on olla onnellinen muiden puolesta, ja olla hyvä muille!”

Teksti: Marie Hyrynen / Verkk@rit

—
Tähän tää nyt sit mennyt. Voi luoja. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Oli pikkuisen ristiriitaisuuksia aikaisemman uuden jutun kanssa. Nyt jos oisin Mannerheimin lastensuojeluliiton viestintäsetä, heittäisin annan Idolikortilla vesilintuu. Pah. Mikä eukko! 😦