isäelämää vol1

Oon yrittänyt epätoivoisesti myydä prätkääni. Kerran jo vaihdoin sen mut nyt luovun pyörästä kokonaan. Turha pitää sitä tallissa keikkumassa, kun en ehdi/jaksa ajaa. Vakuutukset juoksee kuitenkin, eikä puhuta mistään ihan pienistä summista.

Sinänsä epätoivo ei kumpua prätkästä, vaan siitä etten haluais myydä sitä iha aikuisen oikeesti. Kaunis kesä tulossa ja ois hauska kerätä kilsoja kunnolla, ku viime kesänä en ehtinyt. Mut mitä ihmettä mä sillä teksisin, kun ei ole omaa aikaa ja ipana kulkee mukana aina, kun liikun johonkin.

Kaks kuukautta olen nyt pitänyt ilmoitusta netissä mut täytyy varmaan laskea hintaa, koska ei se tolla mee. Ei tunnu ihmiset arvstavan taiteilijatyönä design-maalattua tankkia ja naarmuttomia katteita… Just vaihdettu takakumi ja uudet ketjutkin viime kesän minikilsojen jäljiltä – siis oikeesti aivan priimat. Mutta ei silti ole mennyt kaupaksi. Ehkä pakko myöntää vaan, että hinnat on tippunut. Täytyy yrittää saada Yontte innostuun hankkiin pykä firmalle…

Jaahas, mitäs sit tekis, kun on tätä lomaa ja aikaa vähäh liikaa? Ei naista, ei minimiitä tällä hetkellä, eikä kyllä mitään tekemistäkään. Pariin kesätenttiin vois tietty lukea, jos oskus valmistus tuolta natsilaitokselta.

Moro! Tehokasta viikkoa työssä kävijöille. Onneks ei varmaan v*tututa.

No dogs, no children!

Kaveri sen hyvin kiteytti: 5 vuotta sitten Piimänni veti kaljakärryjä Tallinnanlaivan terminaalissa mutta nyt se työntelee lastenkärryjä Hämeenpuistossa. Niin, näin se elämä heittelee.

Olin tänään pari tuntia mini-me:n kanssa kaupungilla, kun Tintsu kävi vielä kerran tarjoamassa vertaan saikkulassa. Ne kolme minuuttia, mitä oli aikaa/mahkui keskittyä lehtiin, oli mielenkiintoisia. Luin Taloussanomista artikkelin, jossa kerrottiin lapsivapaista hotelleista, joita mm. Tjäreborg tarjoaa asiakkailleen. JUMALAUTA, MAINIO PALVELUIDEA!!! Osoittaa hyvää pelisilmää, että tarjoaa myös muille kuin lapsiperheille kohderyhmäkohtaisia ratkaisuita. Meitsi ainakin varais sellaiseen yöpymisen, jos ilman skidouta lähtisin liikkeelle. Käänteisesti ajateltuna tää tarkoittaa sitä, että lapsenhenkiset asuvat samoissa mestoissa ja lapsivapaasta nauttivat omissaan. 😀

Mä en käsitä, mikä tässä on se ongelma, jonka takia lapsiperheelliset inisevät syrjinnästä? Eikös lapsiperheille ole aina ollut eniten vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia? Ei joka hotellissa tarvitse olla Bamse-klubia tai kahluuallasta. Tosin välillä kahluuallas ois jees vaihtoehto myös perheen päihtyneille isommille ”lapsille”…

Jos ny tuhannesta hotlasta 10 on lapsille, niin mitä väliä? Keneltä se on pois? Kyllä niistä 990:stä löytyy sit vaihtoehto lapiperheellekin. Mun mielestä on ainoastaan hyvää palvelua, että vaahtosammuttimen kokoiset hyperpuput kiljuvine hermostuneine vanhempineen eivät pääse valtaamaan aivan joka soppea – sama pitäis olla myös Suomessa mut ei taida onnistua.

Ny katteleen herkkupeppujs Rosendahlin ilta-aurinkoon. Siis yksin, ei skidoun kanssa. Parempi pysyä vaan katseluetäisyydellä. 😉

Elämänhallintaa etsimässä

Hiiop ja huipputihei jätkät ja mimmi! Otettiin jätkien kanssa neljän päivän breikki arjesta, vaihteeksi, ja lähdettiin käymään Itävallassa. Yonten frendillä on siellä  talo, joka otettin vuokralle pilkkahinnalla. 12 e/yö per pallit ja kuitenkin käytettävissä parisataa neliötä, allas ja minikuntosali. Verkostoituminen selkeästi kannattaa!

Lennettiin Klagenfurtiin, josta oli  vajaa 100 kilsaa autolla talolle. Oisittepa nähnet ku kolme isoo äijää tunki ittensä pieneen Puntoon. Ainoa, joka oli tarjolla siinä vaiheessa.. Onneks ei ollut menomatkalla juurikaan kamoja messissä, koska meil oli veto, kuka ottaa vähiten kamaa mukaan ja toisaalta, kuka ostaa sitä eniten reissusta. Erkka voitti ekan, jätkä lähti skedelaudassa ja kalsareissa + kahdessa paidassa, jotka se sullon reppuun.

Yontella ei mennyt kovinkaan vahvasti ekassa skabassa, koska sen piti taas ruodata ne helvetin tuoksukynttilät, rohdot, papujauheet, yrtit, piikkimatot messiin. Aiheuttaa suurta hilpeyttä, kun tutkivat laukut ruumaan menon yhteydessä. 😉 Varmaan turha mainita, että Y voitti vikan skaban. Lähetti 160 kiloo rahtia himaan laivalla. No, saatiinpahan uusi molskimatto Testokseen. Tsiisus!!!! Tää on jo toisen tarinan paikka, siihen palataan siis myöhemmin.

Oli aivan superjäätävä reissu. Meidän tönö sijaitsi ”vuoren” päälle. Alas pääs helposti mutta se ylösnouseminen (2 kilsaa) oli silkkaa helvettiä. huomaa että on tullut käytyä salilla muttei treenattua aerobista. Itse isäntä veteli golfauton tapaisella häkkyrällä ylöspäin, kun me nuoremmat ja vetreemmät puuskutettiin rinnettä monta kertaa päivässä.  Alkoi vituttaa niin paljon tää paska kunto, että aattelin alkaa treenaa vapaaottelua tai thaita. Thanks Eerikki innostuksesta! No, katotaa nyt, mitä täs oikeesti käy. Todennäköisesti vedän punttia ja juoksen, niinkuin aina ennennenkin. Miten se on niin helvetin vaikeeta tuoda elämäänsä uutta sisältöä ton urheilun suhteen? ei pysty käsittään. Aina stnan hyviä ajatuksia mut ku pitäis alkaa toimia käytännössä, koko homma lopahtaa.

Niin, takaisin matkaan. Yontte oli palkannut itselleen paikallisen henkioppaan hommiin. Piti meille kolme luentoa elämänhallinnasta ja opetti onnellisen elämän salaisuuksia. Argh, so gay!  siihen hintaansa nähden, mitä se kääri  harhaoppiselta, vaikutukset ei olleet kovin buenot.  Mutta en valita, meikäpoikahan sai nauttia ”lystistä” ilmaiseksi, sillä Yonten kukkarosta kaikki meni ja lasku pistettiin ”henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiskuluihin”. No, sitähän se olikin, ja vaikka nyt oonkin vähän skeptinen, kyllä mä siitä oikeesti sain jotain irtikin. Okei, okei, silkkaa hulluuttahan tää taas on, mutta sitä meidän elämä on ollut ennenkin. 😉

Ehdottomasti eniten mieleen jäänein sessio oli sellaisen oman tulevaisuuskartan piirtäminen. Oisko sit ollut joku npl-menetelmä tms. mutta piirrettiin itsellemme elämänskenaaroita, joita sitten tietoisesella ajattelulla ja tunteiden ohjaamisella muuteltiin. Erikoista. Tehtiin tota aikoinaan intin duunivuotenakin mutta vähän eri syistä ja näkökulmasta. EI siitä sen enempää. Jos karttaa on uskominen, mä tapaan mun elämäni naisen seuraavan vuoden sisällä. Lisäks mua kohtaa ikävä yllätys ja  saan vihdoin graduni tehtyä. Hupsistakeikkaa, sitä odotellen. Toivotaan,e ttä itseään toteuttavat ennusteet pitää paikkansa. Niistä se exäni Seijakin aina puhui – ja nai kiinteistövälittäjäbodarin. Öö… NOT?

Jaahas nyt puhelin pussiin ja lenksaa jatkamaan. Tulipa taas avauduttua, sori. Ihan ku ei ois äijien kanssa avauduttu  riittävästi tönöllä. 😉

PS. Hei tsiigatkaa tää, vaikkette Tubea yleensä katsoiskaan. Mä nostan tälle jäbälle hattua. Tää on aito kaveri. 😀

http://www.youtube.com/v/oWuyrlXI7nA?version=3

Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Juhannusta!

”Jos näet heilasi juhannuksena kaivossa, hän on hukkunut!”

Niin, että pitäkääs sit huolta siitä, ettei heila päädy kaivoon! Mä azattelin ottaa tän juhannuksen ihan rennosti, enkä tee mitään. Lähden kohta mutsin kyydillä himaan chillaan ja grillaan. Heitän golfbägin mukaan, käyn pelaan Messilässä kierroksen tai kaks ja thats it.Illalla piipahtaan frendin mökillä, missä on luvassa päivän kohokohtana sohvalla surffausta. Pojat on siis tehneet vanhasta sohvasta ja vesisuksista ryhmäsurffivälineen… Kuulostaa taas tosi pahalta, just siltä että täytyy mennä tsekkaan.

Oon muuten taas kuunnellu aamusta asti ku naapurissa tavarat lentää. Perusjuhannusmeininki, eiks juhannus ole yks suurimmista väkivaltafestareista Suomessa vai oonko väärässä? Ens viikolla täytyy varmaan soitta johku lastensuojeluun koska tota on nyt kestänyt ni monta viikkoa… Jräkyttävää paskaa.

Nyt nopsaa viel jussin toivotukset kaikille FB:ssä, muutama chatti erään mielenkiintoisen hoitsun kans (jep, se sama, josta puhuin aiemmin) ja sit matkaan. 😀

http://www.youtube.com/watch?v=kFKHaFJzUb4&feature=fvw

Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Prätkä, vappu, pallit ja viinit

Oisin niin halunnut värjätä hiukseni ylppärilakin väreihin huomiseksi, mutta ei onnistu parturi väitti. Liian lyhyt sänki. Vaan päänahka värjääntyy kuulemma. No ei se mtn, sit vedetään aidolla lakilla. 😉

Kävin tänään prätkäilemässä vanhalla pykällä vikaa kertaa – todennäköisesti. Tommonen oli, mutta se on ny käytännössä sit myyty.

http://www.runwalkjog.com/motorcycles/california/05_suzuki_gsxr750.jpg

Oli muuten aivan saatanan kylmä tien päällä!!! Jos liikutte pyörällä, varatkaa vaatteita riittävästi. Mä hölmö lähdin nahkapuvulla ja mamiksilla ilman kypärähuppua, ja kivarit ja naama jäätyi. Sammonkadun risteyksessä iski hottispimu silmää hopeisesta pikku-Bemusta, mut mulla oli kasvot niin jäässä, etten pystyny nikkaan takaisin. Saakeli. Ens kerralla Gorea päälle, tai tulee reuma. Öö, voiks sen saada kylmästä?

Täytyy tunnustaa, että kävin pyörällä Takahuhdin suunnilla Seijaa morottaa ja hakeen kellarista mun viineja. Koita nyt si ajaa prätkällä reppu selässä täynnä viinipulloja. oli ne sanomalehteen käärittynä mut oli hiukka sellainen elefantti posliinikaupassa -fiilis.

Pallitaidetta

Ostin muuten aamulla 200 ilmapalloa toimistolle (omaan laskuun!!!) ja yritin tehdä tällaisen:

Hieno prätkä!

Sanomattakin on selvää, että pieleen se meni. Sit yritin helpompaa, mut kyllästyin puhalteluun. Ois pitänyt olla pumppu. Tippurin ei voi antaa puhaltaa. Lopulta meni maku koko touhusta, joten jätin puhaltamattomat yksilöt Juhannuskylän päiväkodin pihalle. Toivotaan, että joku löytää ja tekee niistä hienon taideteoksen, ku meikä ei osannut! 😉

Pileet

Tänään on luvassa helmet bileet. Ensin Testoksessa ja sit myöhemmin mennään Jenni Vartiaisen keikalle. Ei ole mikään suosikkiaulaja, mut uskon että ”en haluu kuolla tänä yönä” -veto sopii enemmän ku täydellisesti tulevan yön fiilareihin.

Hauskaa vappua kaikille! Pitäkää hubaa, mut älkää tippuko Tammerkoskeen tai jääkö auton alle känässä. Viime vappuna meitsi tuli ”kotiin” kottikärryissä, et ehkä tänä vappuna sit vähän fiksummin. Ehkä…

Moro!!!!!

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Horros

Joopa joo… Pahoittelut myös tältä suunnalta blogin hiljaiselosta. En tiiä onko toi Jonten masistelu tarttunu vai mikä on. Ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Ei ees Virpin monot. Tai no ne vähän.

Totta puhuakseni, en oo nähnyt oikeestaan juuri ketään. Koulus oon käyny, Mitsun lenkittäny…. ja Jennaa vähän nähny. Tosin aika vähän sitäkään. Sarjoja oon katellu ja jotain käännösduuneja tehny, siinäpä ne suurimmat aktiviteetit. Mihinkään ylimääräiseen ei oikeen oo paukut piisannu ja oonkin yrittäny olla mahdollisimman vähän koneella. Ehkä aina ei oo vaan pakko jaksaa. Kai tää ikitalvi alkaa jo hiljalleen pakottaan mua johonki horrokseen. Mä kaipaan kyl jo lämpöö ja kesää. En paukkupakkasia, enkä kyl toisaalta sitä loskascheisseekaan. Tosin se taitaa olla välttämätön välivaihe, jotta joskus pääsis siihen kesään asti. x)

Suunnittelin, et vois lähtee vähäks aikaa Uppsalaan fammun luokse. Se on jo monta kertaa kyselly et koska tuun ja sitäkin, et koska tuon Jennan näytille…  Fammu myös tarttis vähän apua siellä, kun se lonkka on alkanu taas vaivaan. Soittelin äsken just Jennalle ja kyselin haluaisko se ylipäänsä lähtee ja jos, niin koska olis aikaa? No yllättäen kiinnosti ja sillä tuntuis ens viikko olevan opiskelujen kans löysää ja mulla on motivaatio ehkä muuten vaan nollassa, niin lupasin kattella sopivia lentoja tai vaihtoehtoisesti autolauttaa… jos vaikka mentäis autolla ja otettais Mitsu mukaan. 🙂