Tyttö tuli, tyttö tuli… Isyyden ahdistus ja ihanuus

Moro!

Tuntuu tosi kornilta kirjoittaa meitin poikamiesblogiin, kun on nykyään isipappa. Kuten tuossa aikaisemmin avauduin, onnistuin pistämään erään mimmin (koira-tiinan) paksuksi, ja vastuuhan täytyy kantaa ikävistäkin asioista. Mitään suurta rakkaussuhdetta äitiin mulla ei ole mutta myönnettäköön, että pieni prinsessa on sulattanut raavaan äijän täysin. Tulevaisuudesta ei ole tietookaan mut ei se mitään. Päivä kerrallaan tässä on menty tähänkin asti.

Pikkuipana on aivan mahtava, nyt 4 viikkoa. Syntyi reippaasti etuajassa siitä, mitä toimitusehdoissa on yleisesti saneltu mutta voi ok. Hiukkasen isukin pää pyörällä tästä kaikesta –> totuttelen.

Lapsen äiti ei olekaan sit ni helppo tapaus. Hän on saanut päähänsä, että ku on yhteinen skidi pitää myös olla parisuhde. Turvallinen koti, jossa kasvaa ja plaaplaaplaa… Mutta minkäs teet, kun eukko ei kiinnosta. Ipanaa haluan nähdä ja teen kaikkeni, että hän vois hyvin mutta naimisiin en ole hänen äitinsä kanssa menossa, vaikka kuulemma pitäis. Miksi, kysynpä vaan?

Miksi pitäis mennä naimisiin vain siks, että on sittänyt lapsen? Aivan sairas tapa ajatella. Maailma on täynnä lapsia, joiden vanhemmat elää avoliitossa tai eivät ole yhdessä ollenkaan.

Ehdottomasti parasta isyydessä on isyysloma.  kela maksaa siitä, että  nauratan ipanaa enkä tee juuri mitään muuta paitsi nautin auringosta ja elämästä. mun epäviralliset lomat (eli ylityövapaat) alkaa muutaman viikon päästä, jahka Jontte palaa takas. Älkää kysykö. Saa kertoa itse Kuninkaan paluusta… Eerikistäkään en kerro mitään, saatte sit itse päätellä, meneekö jätkällä hyvin vai hyvin hjonosti, jahka kuulette… 😉 😉

Oisittepa nähneet Kelan tätin ilmeen, kun kävin siellä tiedustelemassa noista isyystuista ja kerroin asuvani kahden miehen kanssa… Ilmeisesti hiukan erikoinen ratkaisu tää kolme miestä ja osittain paikalla hengaava beibi. Aluksi tosin prinsessa viettää aikaa äidillään mutta kun mulla vähän työrupeama helpottaa, haluun pitään häntä Testoksessakin toisinaan. Sain jo porukoilta lahjaks muksulle matkasängyn, minkä takia joudui luopuun mun huoneen arkkupakastimesta. Jotain perustavaraa täytyy tiretty hankkii mut siskot saa jelppiä sit siinä, kun tietävät, mitä ipana tarttee.

Jaahas, jospas sitä tekis vähän duunia, kun on tuo PERHE elätettävänä… Motivaatiota on ainakin myyntiin, koska kulut tuplaantui saman tien. Mutta vastuu on kannettava. Mä oon mies, enkä hiiri, jonka takia väännän nytkin kahta duunia yhtä aikaa. Yonten hommien lisäks tulee kärvisteltyä yo:lla yhdessä projektissa ja vedettyä satunnaisia koulutuksia elektroniikklla. Letkeetä hommaa, vähän niinku paluu juurilleen.

Lopuks vielä pari linkkiä mulle tärkeisiin asioihin:

http://www.youtube.com/watch?v=7-Jr-NvEmco

http://www.socialnomics.net/wp-content/uploads/2011/05/pippa-middleton-ass.jpg

http://www.stylebistro.com/lookbook/Pippa+Middleton/5JjkFh7v65C/Dresses+Skirts

http://www.biographyonline.net/women/images/Pippa_Middleton.jpg

Vähän laihahan tuo Pippa on mutta ehkä rintavarustus korvaa sen, mitä muussa uhkeudessa puuttuu. Samoin en käsitä, mistä mimmi on jo saanut ton ikäisenä uurteita kasvoilleen. Pippa hei, jos on mieshuolia, niin mä kyllä tuen sua…

Olen naisia palvonut, kiellä ees en
Mutta nyt tuli oikeaa kultaa
Vaikka kaikkea on tehty, myönnän mä sen
Että tää oli suoritus multa
Vaikka nuorena hiivin itse öisillä teillä
Silti pojat, se ei onnistu meillä

Ahdistelija

Tiina, joka siis pamahti paksuksi kun sählättiin sängyssä, rinkuttaa mulle aivan koko ajan. Tänään oon vastannut 7 kertaa ja jättäny toiset seitsemän vastaamatta. Aina sama itku. ”Mitä me nyt tehdään?”. No MITÄ ME TEHTÄIS? Hän kantaa sen lapsen, mä leikin kiinnostunutta isukkia ja sit ku on synnytyksen aika, mä pyörryn. En tod. aio mennä ees mukaan synnytykseen, koska ei Tiina ole mulle sillä tavalla läheinen tai rakas ihminen, että kokisin olevani hyödyllinen tai haluttu synnärille. Ihan sama. En tiedä. Ehkä me päätetään raskaus kuitenkin. Mulla ei ole kuitenkaan oikeutta sen toisen kehoon, joten ykss lysti. 😦

Mä lähden nyt tekeen hirveen yläkroppaharjoituksen ja sit vähän perus mättöä kaapista eli limppua punaisella lihalla ja Mexican-kastikkeella, jonka reseptin keksin viime yönä, kun en ole nukkunut silmällistäkään. Koittakaahan olla raskautumatta,..

Moro!!!

Tosi hienoa saatana: ipanauutinen!

Kirjoitin maailman pisimmän vuodatuspostauksen ja kone tilttas. Lyhyestä virsi ruma. Arvatkaa, kenet seuraavista P-Man on saattanut siunattuun tilaan?

a) itsensä
b) Yonten
c) Tiinan (Terkkatalo-mimmi)
d) toimintaterapeutin kylpylässä
e) Golfmuijan
f) Seijan
g) Mitsun
h) Miskan vaimon
i) Tippurin

Oikea vastaus voittaa purkitettuna kuivattuja hedelmöittymiskyvyttömäksi tehtyjä siittiöitä.

Moro!!!! Yö ja Ihmisen Poika soimaan… hyvästi nuoruus.

Mitä tapahtui Kiira Korvelle?

Eksyin viime yönä selailemaan meidän menneitä päivän pimuja ja tsekkasin mitä niille nykyään kuuluu. Suurimman osan kohdalla ei mitään jäätäviä mullistuksia, mutta yksi veti maton alta: Mansen oma ihana taitoluistelija, Kiira Korpi. Jotain oli tapahtunut, eikä kyllä parempaan suuntaan. Havaitsin, että Kiira oli saanut uudet nettisivut. Jouduin hieraisemaan pariin kertaan silmiäni, että onko kyseessä edes sama pimu…

Uusi Kiira :(

Uusi Kiira 😦

Sivut vois yhtä hyvin kuulua joillekin kirsipyrhösille ja suvikoposille. Etusivulla ei näy viittaustakaan urheiluun. Galleriassa sama juttu, tai no joo, yksi ainoa kuva luistimilla, mutta ei ollut edes mikään piruettikuva, joten ei lasketa. Sivustoilta kyllä löytyy kalenteri, mutta ei edes nimellä kilpailukalenteri, niin ei ekana tuu mieleen, että kyseessä on urheilija.

Sivustoilta löytyy myös Twitter-feed, joka välittää Kiiran kuulumisia. Niissä sentään oli jotain mainintaa lyhytohjelmista ja muista alan termeistä… mutta kun ei tuolla sivuilla oo mitään kunnon biografiaa Kiirasta, tai mitään tietoja KUKA hää on. Pelkästään joku tarina lapsuuden rusettiluisteluista ja unelmasta olla maailman paras. Homma haiskahtaa vähän, kun ensinnäkin oletetaan, että koko maailma tietää kuka on Kiira Korpi. Hei haloo… Tarkoitus ei missään nimessä ole mollata mimmiä, päin vastoin, oon vaan ihan pirun pettynyt, kun oon aina fanittanut Kiiraa täpöllä… Ja nyt se menee tekeen kuvainnolliset rihannat. :/ Kilpasisko Laura Lepistön sivustot ei toki ole yhtä ”tyylikkäät”, mutta niissä sentään on panostettu itse asiaan, URHEILUUN.

Vanha kunnon Kiira <3

Vanha kunnon Kiira ❤

Onkohan urheilijanura heikossa hapessa, kun on tarvinnut ottaa käyttöön plan B, eli ulkonäkö. Ei sillä, onhan Kiira todella kaunis pimu ja sinänsä nää kuvat on ilo miehen silmälle ja saa varmaan helpommin taas sponssiakin. Kuvat on kyllä upeita ja ammattimaisia, mutta tässä tapauksessa enemmän kaivattaisiin Kari Kuukan (luistelukuvat) ottamia kuvia kuin Marko Rantasen mallisäätöjä. Eikös Kiira nimenomaan ole haastatteluissa painottanut sitä kuinka hän on ensisijaisesti urheilija?? Ei siltä näytä. Ihme pampuloita ja tyllisettejä vaan kuvat piukassa. Yh. Oon kyllä sanoin kuvaamattoman pettynyt tähän uuteen imagoon. Syö uskottavuutta urheilijana. Sanoisin, että tässä tapauksessa urheilijan henkilöbrändin uudistus on vähän kosahtanut.

Ja kuvainnollisilla rihannoilla meinaan sitä, että Rihannakin uransa alkuaikoina muistaakseni painotti, että vaatteet pysyy päällä ja homma etenee musiikin ehdoilla. Just joo, nykyään muidulla on hädin tuskin vaatteet päällä ja tissit on oletuksena tiskissä. Ei mulla oo mitään vähäpukeisia naisia eikä etenkään tissejä ❤ vastaan, mut totaalista täyskäännöstä ja sanojensa syömistä vastaan on ja paljon. Etenkin siinä tapauksessa, että ainoa motiivi on tehdä enemmän rahaa.

Myö tahotaan entinen Kiira takas!!!!!!

Treffeillä edelleen ;)

Täytyy raportoida kundeille, koska en ole jaksanut vastata puhelimeen, että oon treffeillä edelleen. Ehkei muidu ollutkaan niin paha tapaus mitä luulin. Ei pitäis olla niin suppea ja ennakkoluuloinen ja antaa ensivaikutelman hämätä liikaa. Kenties tästä tulee vielä kiva ilta. Ainakin meillä on nyt ihan hauskaa. Meitsi opettaa laskuvarjoilun teoriaa, dont ask! 😉 Aattelin alkaa hypätä siviilissä ens kesänä mut ans kattoo nyt saako sitäkään aikaiseksi.Mimmi on yks urheiluhullu, joten ehkä saan siitä kaverin vapaaotteluun ja varjoiluun. Voidaan treenata himassa alasti vaik joka päivä.

Moroo!!!!

Vähän dramatiikkaa

Dodii! Pman is back. Taas kerran.  Mistäs mä ny sit aloittaisin? Elikkäs elikkäs elikkäs. Palattiin Seijan mun exän kanssa yhteen lähes vuoden jälkeen. Jotenkin alkoi vaan tuntua siltä, että kaipaan sitä mimmiä päivä päivältä enemmän. Oon ollut tosi alakuloinen ja väsynyt keväästä lähtien ja miettinyt, mikä siihen vois olla joku järjellinen syy. Koska järjellistä syytä ei löytyny, aloin kollata  järjettömiä. Kävin läpi golfmuijan kanssa heilastelut ja meidän seksin loppumisen, mutta tajusin ettei tollainen riitä mua masentamaan.

Seuraavaksi mietin sitä, että melkein köyrin mun hyvän kaverini Samin ja mimmikaverin Saaran elämän pilalle sekstaamalla Saaran kanssa muttei sekään riittänyt syyksi masisteluun, vaikka onkin kyllä kertomisen arvoinen stoori. Tää sattu jo useampi viikko sitten mutta kerrotaan ny pois, kun painaa vieläkin sydämellä. Ei vais, housuissa se painaa, jos jossain. Niin…

Se ettei tilanne mennyt panemiseen asti on nokkelan ninja-Eerikin ansiota. Kaikki alkoi siis tästä perinteisestä aamuyön krabbemeiningistä. Tultiin poikain ja Saaran kanssa jatkoilta meidän yhteiseltä frendiltä ja päätettiin saattaa Saara himaan, koska Sami oli kertauksissa eikä tullut vastaan niinku yleensä. (Hei haloo, kuka menee hakemaan umpihumalaisen mimminsä kapakasta kotiin? Siis muut äijät paitsi SAmi?)

Oltiin Hämeenkadun ja Hämppipuiston kulmassa, kun Saara päätti ettei uskalla kävellä yksin rappukäytävässä vaan  jonkun pitää lähteä taluttaan kädestä ylös asti. NAISET””  Yontte oli paskaäijä -tuulella ja sönkkäs kebabit naamassa, ettei jaksa tod. kävellä kännissä rappusia ylös ja vielä takas alaskin.Kuulemma pumppu pettää ja lääkäri on käskenyt välttämään muuta kuin joogaa ja meditaatiota, ettei ylivireys iske uudestaan. Jep, jep. Eerikki skeideili sata metriä muita edellä, eikä sil ollut pienintäkään aikomusta kääntyä takaisin ja lähteä viemään ladyä kotiin.  En yhtään ihmettele, että on ollut ruotsissa evakossa Jennan vihalta, jossei ole auttanut sitäkään naista pulassa. 😉 (Oottekaas ku kuulette koko stoorin!)

No, meikä vetreenä melkein Rukin priimuksena olin ainoa yläkerroksiin kävelemään kännissä kykyneväinen yksilö ja tottakai lupauduin Saaran seuraksi. Se pelkää pimeitä paikkoja ja yksin liikkumista,  koska sen eksä on täys kilipää ja vainos sitä aikoinaan puoli vuotta – siis vielä Saminkin aikana mm. porttikongissa ja -käytävässä. Tiedän itsekin äijän. Rikostaustaa, mm. pahoinpitelyitä ja huumejupakkaa. Täysin kahjo, rikkoi useasti lähestymiskieltoaankin.

Niinhän siinä sit kävi että päästiin ylös ja Saara halus, että jään nopsaa yömyssylle katsomaan meidän utin aikaisia valokuvia. Siis Saara ja Sami oli yhdessä silloin, kun me oltiin intissä eli TOOOOSi kauan sitten. ;D Saara päätti pistää blenderin surisemaan ja alettiin vääntää kevyttä aamupalaa puolipilaantuneista vihanneksista ja kuivahtaneista tortillanpohjista, mitä jäkiksestä nyt sattui löytymään. Tuli itse asiassa hyvää. Meikäpojan kunkkaidea. Ensin vihreet blenderiin, tortiljapohjat perään ja lopuksi koko setti uuniin ja eikun mausteet . ;D ;D Grillimestari prkl!

Yks asia johti toiseen ja toinen kolmanteen ja yhtäkkiä pelattiin Twisteria Saaran ja Samin olkkarissa. ÄLKÄÄ EES KYSYKÖ MIKSI –> King Alcohol! Saara päätti keksiä omia sääntöjä, joissa sovellettiin mm. räsypokasta tuttua strippimeininkiä. joojoojoo… Siinä vaiheessa, kun meikä hengas puolialastomana nelinkontin naisen päällä (Seijan antamat) pinkit Viivi ja Wagner -bokserit kullista pahemmanlaatuisesti puristaen totesin, että lienee aika lähteä kotiin ettei tuu tehtyä typerää.

Sami on hyvä äijä ja meistä tuli oikeesti ok-kavereita intissä. Saara ei ollut ollenkaan samaa mieltä että lopetettais tällaisiin viattomuuksiin vaan muidu painoi päälle melkein loukkaantuneena, että yritin olla innostumatta siitä liikaa.  Mä yritin ihan oikeesti minimoida pienimmänkin lipsahduksen mahdollisuuden, koska kyseessä on frendin muija ja perinteisesti niihin ei kajota. Siis jossei tietty ole Yonten exä. Puoli tretta on nimittäin Yonten eksiä ja aina välillä sitä ei voi vaan tietää.

Tilanne laukes lopulta siihen, että ovikello alkoi soida raivokkaasti. Aateltiin tietty että naapurit tulee valittamaan, kun mentiin blendaamaan keskellä yötä tai että siellä vaihtoehtoisesti ois se hullu exä. Mutta paskanmarjat, se oli EERIKKI. Ja kun meikä kurkkas varovasti oven raosta, äijä tarras kurkkuun kiinni ja käy kiliseen siitä, että mä meen tarkoituksella panemaan toisen miehen naista ja että tää oli järjestetty juttu ja että mä haluun vaan kostaa Samille sen, että Sami oli Rukin priimus ja mä katkera siitä, että se pieksi mut siellä. Paskanmarjat. Ämmä teoria. En minä jaksa olla kateellinen mistään intin aikaisista ukotteluskaboista. Enkä todellakaan ollut minä, joka teki aloitteen ja sitäpaitsi en ois vienyt tilannetta ikinä loppuun asti.

Jaa, mistä Eerikki osas saapua paikalle? nooooh, meikä oli onnistunut soittamaan taskupuhelun Twitterin tiimoilta ja ne oli Yonten kanssa kuunnelleet meidän showta oman aikansa ja lopulta vetänyt kivipaperisaksia, kumpi tulee hakeen mut pois. Yontte oli todennut, että haluaa jäädä masturboimaan meidän showsta innstuneena, joten Eerikki lähti reissuun. Se on edelleen arvoitus, miten äijä oli päässyt rappukäytävään, koska alaovi oli kiinni. Muistan että vedin sen perässäni kiinni kunnolla, koska ajattelin, etten halua sitä exää tänä yönä kolmanneksi pyöräksi. Ois hienoa yrittää selittää Samlle, miksi sen hullu exä ja inttifrendi oli sen muijan luona  yhtä aikaa keskellä yötä.

Tosin on sillä kahjolla äijällä avain tähän taloon, kun on ennenkin päässyt keskellä yötä rappuun ja huudellut postarista rivouksia ja kussut eteiseen. Kerran Saara oli jopa tuikannut sitä sateenvarjolla silmään ,  kun ootteli paniikissa poliiseja paikalle. Skoudet oli kysynyt tullessaan mitä ahdistelin naamalle oli käynyt ja Saara oli todennut, että hän pisti sontsalla postiluukusta, koska pelkäs ja koki olennaiseksi puolustaa itseään. Toinen poliiseista oli vastannut, että pistä nyt sit vahingossa uudestaankin jos haluat ja pistänyt äijän kädet selän taa.  Mutta Saara oli alkanut nössöillä. Oispa ollut Sami himassa niin ois saanut turvonneen toisenkin silmän.

Sen pituinen se. Mut yks juttu, ei me oikeesti palattu Seijan kanssa yhteen. Kunhan vitsailin. Aattelin, että pojat lukee tän kuitenkin niin antaa niihin luulla, että voittavat sen 500 euroaan. Meillä on siis veto käynnissä. Jokaisesta vuodesta jona en pane Seijaa potti nousee 250 euroon (nyt siis 500 e vuosi menossa) ja jos sorrun, joudun maksamaan koko kertaantuneen summan äijille puokkiin. huh, huh! Se on sit 10 vuoden päästä jo 2500 eskoo, auts.

Päin vastoin, kuulin eilen mimmi oli vihitty bodari-kiinteistövälittäjä-äijänsä kanssa Thaimaassa. Olivat lähteneet lomalle ja ukko oli yllätyskosinut hormonipäissään. Seija oli suostunut ja joku suomessa asuva sesonkipappi oli vihkinyt ne onnelliseen liittoon. Sai prinsessa puoli valtakuntaa lihasta ja vain puolikkaan aivolohkon koko loppuelämäkseen. Jotenkin koomista, että Seijan faija halus sit ilmoittaa asianlaidan mulle.

Sen pituinen se. Mä taidan lähteä vielä haukkaan happea, kun pitäis toi hurtta käyttää ulkona. Oon lapsenvahtina Mitsulle. Cool.

Ps. Sekoilee ne muutkin.

Niin joo, ei siis kukaan tuttu Julia. 😉
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1194271/julia-tukiainen-vietiin-raudoissa-putkaan-johannan-laulukeikalta

Moro!

Selitys Mungolifen Annan asennevammaan

Eikä tarttenut edes kauaa etsiä. Koulukiusattu outsiaderi, jolla on ollut kotona hirmuisen tiukat rajat ja kiltin tytön syndrooma. .

t. P-Man, melkein valmis psykiatri ja tunteiden tulkki.

http://www.mll.fi/nuortennetti/idolikortit/anna_vanhanen_mungolife/

Yhtä Suomen suosituinta lifestyleblogia, Mungolifea, kirjoittava Anna Vanhanen vietti 15-vuotiaana aikaansa kavereiden kanssa hengaillen ja lentopalloa pelaillen. ”Olin aika rasavilli sellaisella perinteisellä tavalla, joka siihen ikään sopii. Halusin kokeilla omia rajojani, ja samalla kokeilla myös ympärillä olevien ihmisten rajoja käyttäytymiseni suhteen”, hän sanoo. Annalla oli kotona melko tiukka kasvatus, eikä isä sallinut nuorena meikkaamista tai myöhäisiä kotiintuloaikoja.

Anna kävi koulua Kulosaaressa ja asui Vantaan Länsimäessä. Hän oli töissä kesä- ja joululomilla. Lempiaineita olivat äidinkieli, englanti ja kotitalous. ”Mä oon aina ollu hyvä oppilas. Oon pienestä pitäen ollut tunnollinen ja luotettava, ja lisäksi mussa on aina palanut mieletön kunnianhimo, joka myös opiskelujen osaksi tuli niin, että halusin aina menestyä, ja tehdä tietenkin kaiken täysillä! En ihan aina ollut koulussa välttämättä paikalla tai keskittynyt tunnilla muuhun kuin ystävien kanssa olemiseen, enkä aina tehnyt läksyjäkään, mutta koulu on ollu mulle aina helppoa”, Anna kertoo.

Ala-asteella Anna koki olevansa ulkopuolinen, mutta yläasteen puolessavälissä tilanne muuttui. Hyvät arvosanat koulussa korreloituvat hikari-lempinimeen ja Annaa kiusattiin usein sukutaustansa takia – ryssittelyä hän sai kuulla melkeinpä koko peruskouluajansa. Aikuiset ympärillä eivät huomanneet kiusaamista, joten asia ei koskaan oikein selvinnyt. Anna oli ala-asteella myös kiusaajana, mitä hän katuu nyt todella paljon. Hän kertoo, että tilanne ajautui noidankehään ja aina välillä hän kiusasi kahta tyttöä ja omatunnon soidessa taas kaveerasi heidän kanssa. ”Suurimman osan ajasta en vaikuttanut tilanteeseen mitenkään, seurasin vierestä. Ja se on ihan yhtä paha, kuin olla yksi kiusaajista.”

Anna pelkää vieläkin hammaslääkärikäyntejä, mutta yrittää työstää pelkoaan. Hän tunsi myös nuorena, että muut eivät välttämättä nähneet sitä Annaa, mitä hän tunsi oikeasti olevan. Hän oli peloissaan jos joku olisi saanut tietää millainen hän oikeasti oli.

Ensisuudelman Anna sai kahdeksannella luokalla. Ensimmäistä seurustelua on vaikea määrittää, mutta ensimmäinen kunnon ”poikaystävä” oli myös kahdeksannella. Annan vanhemmat ovat olleet toistensa ensimmäiset tyttö -ja poikaystävät. Annan isä oli sanonut jo kuudennella luokalla, että ”tuosta tytöstä tulee vaimoni” tarkoittaen Annan äitiä. Annan äiti on ollut aina hänen paras ystävänsä ja Annan suhde isäänsä lähentyy vuosi vuodelta.

Alkoholia Anna maistoi 7.-8. luokalla ja tupakkaa vasta myöhemmin, lukiossa. Terveysintoilijana hän ei ole välittänyt tupakasta eikä alkoholista. Anna ei koskaan ole juonut humalanhakuisesti. Terve suhtautuminen päihteisiin on tullut perheestä.

Kun Anna oli 15-vuotias, hän ajatteli että 21-vuotias on ”vanha”. ”Ennen 18 vuoden ikää haluaisi, että aika kulkisi nopeammin, ja sen jälkeen ajan haluaisi pysäyttää”, Anna toteaa. Nyt Anna opiskelee juristiksi, on osana upeaa ystäväpiiriä ja omistaa koiran.

Anna haluaa sanoa vielä nuorille:

”Olkaa oma itsenne! Minä löysin onnen vasta silloin, kun opin rakastamaan itseäni oman tuntemukseni kautta, enkä niin, että olisin mukautunut ympärillä olevien ihmisten toiveisiin. Itseään on hyvä rakastaa, koska silloin osaa rakastaa myös muita. Silloin osaa nähdä, että ansaitsee ne muut hyvät ihmiset ympärilleen, ja ansaitsee olla onnellinen. Rakastakaa siis itseänne nyt, eilen ja huomenna, ja pitäkää huoli mielestänne ja kehostanne, se on kalleinta omaisuutta mitä teillä on! Älkää siis tuhotko sitä, vaan rakastakaa ja vaalikaa sitä!:) Elämä on kaiken todistusaineiston varassa vain kerran käytössämme, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kulkekaa siis omaa tietänne, kohti unelmianne ja tehkää kaikkenne, että saatte tästä yhdestä elämästä kaiken irti, unohtamatta sitä, että yksi olennainen osa omaa onnea, on olla onnellinen muiden puolesta, ja olla hyvä muille!”

Teksti: Marie Hyrynen / Verkk@rit


Tähän tää nyt sit mennyt. Voi luoja. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Oli pikkuisen ristiriitaisuuksia aikaisemman uuden jutun kanssa. Nyt jos oisin Mannerheimin lastensuojeluliiton viestintäsetä, heittäisin annan Idolikortilla vesilintuu. Pah. Mikä eukko! 😦

%d bloggers like this: