Naisten juomisesta


Oltiin tosiaan Ystäväpäivän vietossa Eerikin kanssa Nokian Edenissä. Toisaalta oli superhauskaa, toisaalta koko reissu meni ihan vituiks. Erkalle tuli maha kipeeksi ja se tölläs hotlassa Olympialaisii. Meikä päätyi sit bilettään plikkaseurassa. Ainoo hämmentävä asia ei suinkaan ollut se. että muijat kiroili kuin merimiehet, vaan ne myös joi niinkuin merimiehet! Meikäläinen kattoi huuli pyöreenä, kun mua 30 kiloo pienemmät tsybyt kaatoi viinaa alas meikäläisen tahtia nopeammin, eikä ne edes kontannut pitkin seiniä.No okei, yks sammui vessan pöntön eteen sikiöasentoon, mikä tuntui must hirveen surulliselta, koska kuulin hänen kantavan sikiötä myös sisällään. Ja vielä suht alkuvaiheessa raskautta. Sen verran Vanha ja Kuuro Piimännikin oli hereillä terkkatiedon tunneilla, että tiedän alkoholin tekevän hallaa sikiölle. Kyllä mulle tuli kauhee fiilis, ku aattelin, että tommonen törttöilijä on sit joskus vastuussa pienestä ihmisestä, kun ei se osaa huolehtia siitä edes raskausaikana. En mä tiedä, kuink vaarallista viina on odottavalle, mut ei se hyväksikään voi olla.

Itse asiassa me puhuttiinkin tästä juomisesta suht pitkiä henviä keskusteluita. Ei edes lähdetty mihinkään baariin, ku niin mielenkiintoiset puheenaiheet menossa. Enimmäkseen keskityttiin tosi väittelemään kaikesta. Meikä oli hiukka heikoilla ainoona kakslahkeisena, mut siitä oltiin kaikki yhtä mieltä, että muijien alkoholin käyttö on lisääntynyt aivan törkeesti ja naisten juominen on aivan yhtä humalahakuista kuin miestenkin.

Suurin osa mimmeistä ilmoitti juhlivansa kerran tai kaks kuussa, siis oikein kunnolla päihtyneenä, mikä on mun mielestä suht paljon. Neljä oli kuitenkin perheellistä, kaks seukkaili ja kaks tosiaan sinkkuja. Nää sinkut vetää kuulemma viina lähes joka viikko. Aika jännä, että toinen perusteli juomistaan yksinäisyydellä. Vetää kuulemma keskenään tumut himassa, että kehtaa lähteä yksin illaviettoon ja baariin. Kavereista ei ole seuraksi, koska kaikki on jo pariutunut. Olin aika hämilläni, ku mimmi kertoi usein aloittavansa vielä krapulapäivänkin skumppa-aamupalalla tai viinillä. Erehdyin heittämään puoliläpällä, että krapulan pois juominen on merkki alkoholista, ja sain päähäni lämpörullat. Siis ne heitettiin mun ohimoon.

Siitä päästiinki sit pohtii muijien aggressiivista kännikäyttäytynistä. Tää mun frendi, narsistin uhri, väitti oppineensa tältä hullulta exältään ton väkivaltaisen käytöksen, koska hän oli joutunut kuulemma puolustamaan itseään tältä narsistimieheltään joka kerta, kun ukko oli ollut päissään. Se vihamielinen suhtautuminen ja uhkaava käytös kuulemma tarttuu. Mä en tosin usko tota. Selityksen makua. Miksi musta ei sitten tullut Seijan kanssa kännihiiri, joka ei puhu eikä pukahda humaltuessaan mitään, mutta sit jossain vaiheessa vaan on niin pleksit, että alkaa käyttäytyä ku kävelevä katastrofi, tai sit vaan sammuu syliin?

Noi oli ne kaks vaihtoehtoa, jotka hallitsi meidän yhteisiä bilereissuja: Joko muija tissutteli ensin koko illan ja sit yhtäkkiä ku mun silmä vältti, se joi itsensä kantokuntoon tai sit se oli lähes selvinpäin ja keskittyi tekemään mun illasta mahdollisimman paskan nalkuttamalla ja kontrolloimalla MUN juomista ja muiden mimmien kanssa juttelua.

Se oli kans jännää kuultavaa, ku nää perheellisen kertoi juovansa pääasiassa siksi, että siihen tulee painostus ulkopuolelta. Tää yksin mimmi, joka toimi palvelujohtajana jossain hyvinvointialan firmassa, juo kuulemma siksi, ettei leimaudu äijävaltaisessa työporukassa nössöksi nalkuttajaksi ja tylsäksi perheenäidiksi. Kuulemma viinankäytt tuo rohkeutta ja sitä kautta äijämäistä uskottavuutta suorasanaisuuden ja ronskin huumorin myötä. Aika hassua kuultavaa naisen suusta, mut voihan se todella noin olla.

Ehkä eniten järkytyin tästä mun deittikaverin toiminnasta,. ku mimmi kertoi vetävänsä viikollakin alkoholia rentoutuakseen. Viikossa menee jopa 3-4 punkkupulloa, mikä  on aika saatanasti arkipäiville! Ja se mikä oli tosi huolestuttavaa, niin mimmi ei pitänyt tätä viinin juontia mitenkään rinnastettavana viinaan, sidukoihin, bisseen tai kirkkaisiin. ”Sehän  on kuin maitoa jois”, tää naikkonen perusteli. Mä kysyinkin että eikö sitä itseensä hieman huoleta oma alkkistelu, koska sekään ei ollut mun mielestä enää normaalia, että muija ostaa kuulemma viinit vuorotellen eri Alkoista, koska ei kehtaa ostaa jatkuvasti lähimmästä mestasta noiden reippaiden määrien takia. Ja tyhjiä pullojakaan se ei enää kehtaa vielä Alkoon, vaan jättää osan kasseista kerrostalon sisäpihalle yöaikaan, ja antaa taloyhtiön mukuloiden löytää ne ja viedä ne palaukseen hankkien samalla itselleen taskurahaa. Kuulosti aika erikoiselta touhulta ollakseen niinkus normaalia alkkistelua enää. En tiedä. Tekeekö joku muu noin? Epäilen.

Yks hassu juttu oli kans tää seksuaalinen vapautuminen, joka kasvoi samaan tahtiin naikkosten humalan kanssa. Ku meikä esitteli niitä tantraseksikokemuksia, niin nää kaks sinkkua kävi niin saatanan kuumana, että joutui törkkimään munista ja pakaroista irti leidejä. Aika hämmentävä kokemus,  ku ystävykset käy suhun kiinni ku siat limppuun ja suurin piirtein taistelee siitä, kumpi saa kikkeliä sinä yönä. Ei saanut kumpikaan, koska mulle jäi niin elävästi mieleen ne deitit, joilla toi mun frendi ilmoitti haluavansa lapsia parin vuoden sisään, ja että siihen olisi parempi sit mieltyä, jos häntä halusi tapailla.

Olin aivan varma, että molemmilla sinkkumuijilla oli laukut täynnä puhkottuja kortsuja. Tai jotain mällin keräyspurkkeja, joihin ne taltiois mun spermaa ja hedelmöittäis ittensä… No joo, kuulostaa aika paksulta, mut oon mä oudompaakin kuullut.

Olkoot miten oli, mut väitän että naiset juo nykyään enemmän viinaa suhteessa kokoonsa kuin äijät. Tai ainakin se juominen on ihan yhtä humalahakuista kuin ukoillakin. Ja samalla tavalla ne hyökkää kimppuun tarpeeks päihtyessään ku kuka tahansa keskivertoseksuaalinen ukkokin. Ihan turha yrittää väittää jotain muuta. Tai siis ainahan keskustella voidaan. 😉 Aiheeseen liittyen pakko laittaa tähän lopuks kuva naisesta, joka on aina yhtä edustaja kännissä. Kukas tunnistaa tämänblondittaren? Vastaus löytyy vaikkapa täältä.

Kaunista tuo naisten juominen!

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

39 Responses to Naisten juomisesta

  1. Tiina kirjoitti:

    Ehkä sen humalaisen naisen ajatuksissa ei ole pitää sitä lasta?

  2. anna kirjoitti:

    minullakin on yksi ystävä, jonka tiedän saaneen keskenmenon siksi, että joi liikaa. toki kyseinen henkilö ei tiennyt olevansa raskaana, eli vähän eri tilanne kuin tässä, mutta pointtina se, ettei varmaan kovinkaan tervettä ole. itse olen miettinyt ravintola-alalla työskennelleenä, että pitäisikö raskaana olevalle (siis tässä tapauksessa kun raskaus todella näkyy) myydä ollenkaan viinaa, vai onko asia jokaisen oma. aika paheksuvia katseitahan raskaana olevat saavat jo silloin kun ovat edes tulleet baariin ja vaikkeivät välttämättä edes joisi mitään 😀

    • P-man kirjoitti:

      Hyvä kysymys. Eiköhän toi ole jokaisen henk.koht. juttu?! Tai siis voihan siihen puuttua mutta väitin et tulis kylmää kyytiä. 😀 Mutta kyllä välillä tekis ittekin mieli sanoo jollekin mimmille, jolla silmät seisoo päässä jo, että nainen nyt lopeta. Ja sama pätee äijiinkin! Mut eihän sitä voi.

      Sama ku Mäkin asiakaspalvelija sanois läskille, että lopeta nyt saatana näiden burgereiden mussutus. Tai vaatekauppia rumalle ihmiselle, että turhaan sä näihin tuhlaat, ku oot ruma jokatapauksessa oli vaatteet mitkä vaan.

  3. Tiina kirjoitti:

    Missä vaiheessa naisen raskaus on? Jos se on ihan alkuvaiheessa, jolloin kyse on alkiosta, niin alkoholista ei liene haittaa. About kuukausi hedelmöittymisestä, alkio ottaa ravintonsa sitä suojaavasta ruskuaispussista, ennenkuin napanuora ja istukka kehittyvät.

    • P-man kirjoitti:

      En ole varma, mut muistelin että se sanoi jotain 12 viikosta. eli onks se sit 2 kuukautta? Enpä tiiä…

      • P-man kirjoitti:

        Ja ei, lapsi on ihan suunniteltu ja pidetään. Kolmas lapsi, jos muistan oikein.

    • apina kirjoitti:

      Tämä on sitä samaa viisastelua kuin jotkut käyvät ratin takana. Jos autolla ajettaessa ei oteta, ei pitäisi raskaana ollessakaan ottaa. Piste.

      • P-man kirjoitti:

        Moro Apina! Ai tuntuipas tyhmältä sanoo sua apinaks… No ei nimi persoonaa pahenna. 😉 Teretulemas vastavierailulle!

        Juu, joissain asioissa on hyvä olla ehdoton. Mulla on totaalinen nollalinja ratin takana, koska saatan viel hakea uudestaan Poliisikouluun ja linja on armoton. Nyt paremman puutteessa täytyy tytätä tästä kaupallisesta alasta.

    • apina kirjoitti:

      Näistä ”suoja-ajoista” näyttää liikkuvan jos jonkinlaista väärinkäsitystä. Sen huomaa, kun käy vilkaisemassa vauvasivujen keskustelupalstoja. Siellä jopa luullaan (toivotaan?), että kolme kuukauttakin saisi pämpätä ihan rauhassa!

      ”Turvallinen” aika on kaksi viikkoa hedelmöityksestä:
      http://www.cerebralpalsychildren.com/CPFetal.html

      Sen jälkeen teratogeenit vaikuttavat alkionkehitykseen, ensimmäisenä hermoston ja sydämen kehitykseen. Alkoholi on selkeästi yleisin ja vakavin sikiövaurioita aiheuttavista teratogeeneistä.

      Mutta jos miettii asiaa apinajärjellä – eli molemmilla käytettävissä olevilla aivosoluilla, niin en kyllä mielelläni tiputtaisi edes hedelmöitettyä munasolua viinalla kyllästettyyn kasvatusalustaan. Eivät ne solut sentään teräskuoren sisällä ole.

  4. apina kirjoitti:

    On minullakin yksi kokemus umpikännisestä raskaana olevasta naaraasta:
    http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/09/15/keuhkokuume/

    On se niin erikoista, että jos mies tekee jotain – siis ylipäätään vaan tekee jotain – niin eiköhän heti joku ole jossain huutamassa nollatoleranssia. Mutta kun nainen tahallaan vammauttaa lapsensa, niin eipä siihen ole kukaan nollatoranssia tarjoamassa…

    • P-man kirjoitti:

      juuri näinhän se menee. Kumpi on suhteessa suurempi paha siis saatujen tuhojen takia: nainen kännissä toistuvasti raskauden aikana vai mies kännissä lasta hoitaessaan toistuvasti? molemmat aiheuttaa paljon haittaa, mutta veikkaan että isoin syyttävä sormi osoittaa jälleen meilin kakslahkeisiin. kuitenkin.

      välil aina funtsin, että tasa-arvoksi kutsutaan sitä, että naiset ovat oikeutettu tekemään enemmän tyhmyyksiä/samoja tyhmyyksiä kuin mekin ja kaiken lisäks miehille on ilmestynyt lisää erityisiä velvollisuuksia… 😉 tää meidän harjoittelija on vaarallinen esimerkki ko. ajatusmaailman edistämisestä. kuvittelee voivansa tehdä mitä vaan ja missä vaan ja samaan aikaan vouhottaa aivan pikkusta vaille perkeleesti meille suurin piirtein kaikesta. tänään sain kuulla kunniani, kun mun meetwurstt oli sen salaatteja hajustattamassa yhteisessä jääkaapissa ja sillä oikeudella, et ne hais pahalla, muija oli heittänyt ne roskiin ja tuonut mun pöydälle 2 euroa 60 äsenttiä. Noin se ei toimi!!!

      • Tiina kirjoitti:

        Löysin muutaman mielenkiintoisen artikkelin Terveysportista. Linkittäisin, mutta ette pääse lukemaan ilman tunnuksia. Copy Pastea kehiin.

        Alkoholinkäyttö ja raskaus

        Alkoholia suositellaan vältettäväksi raskauden aikana; erityinen riski liittyy humalahakuiseen juomiseen.
        Alkuperäisen määritelmän mukaisesti runsas ja jatkuva sikiöaikainen alkoholialtistus voi johtaa FAS-oireyhtymään (FAS = fetal alcohol syndroma), johon liittyy kasvuhäiriö, keskushermoston pysyvä toimintahäiriö, tyypilliset kasvonpiirteet ja usein lisäksi jonkin elimen epämuodostuma 1, 12. Kun alkoholialtistus on varmistettu ja oireyhtymä esiintyy osittaisena, käytetään termejä FAE (FAE = fetal alcohol effects) tai osittainen tai epätäydellinen FAS. Kun lapsella todetaan vain keskushermoston toimintahäiriö, käytetään usein termiä ARND (ARND = alcohol-related neurodevelopmental disorders) 2.
        FAS:in ja FAE:n riskin katsotaan liittyvän vähintään keskiraskauteen jatkuvaan alkoholialtistukseen, joka itse ilmoitettuna ylittää 10 alkoholinannosta /vko tai 45 aa/kk 3. Mitä pidempään sikiöaikana alkoholille altistuneita lapsia on seurattu ja mitä laajempi on seuranta-aineisto (ei vain alkoholin suurkuluttajanaiset vaan myös alkoholista pidättäytyvät, satunnaisesti tai toistuvasti mutta alle 10 aa/vko alkoholia käyttävät), sitä selkeämmin on käynyt ilmi, että keskushermoston vaurioituminen on herkin alkoholialtistuksen indikaattori 4, 5. ARND-oireyhtymää esitetäänkin nykyään yleisimmäksi sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamaksi vaurioksi 6. Toistaiseksi ei varmuudella voida sanoa, millainen alkoholinkäyttö liittyy ARND:n riskiin. Tämän vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys on päätynyt suosittamaan täydellistä alkoholista pidättäytymistä raskauden aikana 7.
        Seattlessa, Yhdysvalloissa toteutetaan 1980-luvulla alkanutta ja edelleen jatkuvaa 500 äiti-lapsi -parin prospektiivista seurantatutkimusta, jossa äidin alkoholinkäyttöä on kysytty viidennen raskauskuukauden aikana. Äidin itse ilmoittama humalahakuinen alkoholinkäyttö joko ennen raskauden toteamista tai raskauden aikana on korreloinut koko seurantatutkimuksen ajan kognitiivisiin tuloksiin, ja ennakoinut oppimisvaikeuksia myös silloin, kun äidin itse ilmoittama alkoholinkäyttö on ollut alle 10 aa/vko 8.
        Ernhart ym. 9 totesivat 359 vastasyntyneen kohorttitutkimuksessa, että sikiön elinepämuodostumien ja dysmorfisten piirteiden riski kasvaa merkittävästi, jos raskauden alussa tai juuri ennen raskautta äidin alkoholinkäyttö on ylittänyt 6 annosta/vrk, mutta raja ei ole yksiselitteinen. Mills ja Graubard 10 kysyivät raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikaista alkoholikäyttöä 32 870 naiselta ja selvittivät syntyneiden lasten elinepämuodostumat. Tutkimuksessa todettiin synnytys- ja virtsateiden epämuodostumien korreloivan merkittävästi raskauden alkuvaiheen alkoholinkäyttöön. Polygeniksen ym. tekemässä meta-analyysissa 11 todettiin, että käyttömäärä 28 g/viikko – 28 g/vrk (2 aa/vko – 2aa/vrk) ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei lisää sikiön epämuodostumien vaaraa. Vaarasuhde oli 1.01 ja 95 %:n luottamusväli 0.94 – 1.108. Meta-analyysissa altistettuja oli 24 007, ei-altistettuja 106 803.
        Kommentti: Raskauden aikaisen alkoholinkäytön ja sikiövaurion yhteys ei ole yksiselitteinen. Tieto alkoholialtistuksen määrästä perustuu aina äidin itse ilmoittamaan, ja todellinen altistus voi olla ilmoitettua suurempi. Sikiön vaurioitumisen riskiin vaikuttaa paitsi alkoholiannoksen suuruus myös muun muassa altistuksen ajoittuminen sikiökehityksen eri vaiheisiin (elinten kehityksen herkkyysvaiheet), äidin geneettiset tekijät, äidin ravitsemustila ja sosiaalinen tilanne sekä muiden päihteiden väärinkäyttö. Syntymän jälkeiset elinolosuhteet voivat myös vaikuttaa lapsen kehitysennusteeseen ja erityisesti käyttäytymiseen. Tutkimukset puoltavat humalahakuisen alkoholinkäytön välttämistä elinepämuodostumariskin vuoksi, jos raskauden alkaminen on mahdollinen. Alkoholin käyttöä suositellaan välttämään raskauden toteamisen jälkeen, satunnaisen kerta-annoksen sikiövauriota aiheuttavasta vaikutuksesta ei ole näyttöä.
        Kirjallisuutta
        Jones KL, Smith DW, Ullelan CN, Streissguth P. Pattern of malformation in offspring of chronic alcoholic mothers. Lancet 1973:1:1267-71
        Stratton K, Howe, Battaglia (toim.) Fetal alcohol syndrome: diagnosis, epidemiology, prevention and treatment. National Academy Press, Washington D.C. 1996
        Jacobson JL, Jacobson SW. Prenatal alcohol exposure and neurobehavioral development. Where is the threshold? Alcohol Health Res World. 1994;18:30-6
        Larroque B, Kaminski M, Dehaene P, Subtil D, Delfosse MJ, Querleu D. Moderate prenatal alcohol exposure and psychomotor development at preschool age. Am J Public Health 1995;85:1654-61
        Mattson SN, Riley EP. A review of the neurobehavioral deficits in children with fetal alcohol syndrome of prenatal exposure to alcohol. Alcohol Clin Exp Res 1998;22:279-94
        Sokol RJ, Delayney-Black V, Nordtsrom B. Fetal alcohol spectrum disorder. JAMA 2003;290:2996-9
        American Academy of Pediatrics. Committee on substance abuse and committee on children with disabilities. Fetal alcohol syndrome and alcohol-related neurodevelopmental disorders. Pediatrics 2000;106:358-61
        Streissguth AP, Bookstein FL, Barr HM. A dose-response study of the enduring effects of prenatal alcohol exposure: birth to 14 years. Kirjassa: Alcohol, pregnancy and the developing fetus. Spohr HL, Steinhausen HC (toim.) Cambridge University Press 1996
        Ernhart CB, Sokol RJ, Martier S ym. Alcohol teratogenicity in the human: a detailed assessment of specificity, critical period, and threshold. Am J Obstet Gynecol 1987;156:33-9
        Mills J, Graubard BI. Is moderate drinking during pregnancy associated with an increased risk for malformations? Pediatrics 1997;80:309-14
        Polygenis D, Wharton S, Malmberg C ym. Moderate alcohol consumption during pregnancy and the incidence of fetal malformations: a meta analysis. Neurotoxicol Teratol 1998;20:61-7
        Lemoine P, Harasseau H, Borteyry JP ym. Les enfantes de parents alcooliques: Anomalies observées, a propos de 127 cas. Ouest Medical (Paris) 1968;21:476-82

  5. Tiina kirjoitti:

    Sikiön oikeusturva Sikiön itsenäiset oikeudet vai raskaana olevan naisen oikeusturva sikiön hyvinvoinnin oikeudellisena perustana?

    Lääkärilehti
    2001;56(19):2171-2175
    Marita Liljeström
    Sikiö itsenäisten oikeuksien haltijaksi?
    Sikiön oikeusasema
    Raskaana olevan naisen perusoikeudet
    Sikiön hyvinvointi ja raskaana olevan naisen oikeusturva
    Lastensuojelulakia vastaava sikiönsuojelulaki?
    Monitieteellisiä pohdintoja muista maista
    Raskaana olevan naisen tahdosta riippumatta annettavan hoidon edellytykset
    Päätelmät
    Kirjallisuutta
    Ihminen tulee perusoikeuksien täysimääräiseksi haltijaksi syntymänsä hetkellä. Sikiöön ei tosin saa kohdistaa ihmisarvoa loukkaavia toimenpiteitä, mutta sillä ei vastasyntyneen lapsen tavoin ole perusoikeutta hengen, terveyden tai koskemattomuuden suojaan. Siksi raskaana olevan naiseen ei voida hänen perusoikeuksiaan loukkaamatta kohdistaa pakkotoimia sikiön arvioidun edun nimissä. Huolehtimalla siitä, että raskaana olevalle naiselle tarjotaan hyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, turvataan sekä sikiön että raskaana olevan naisen oikeudet. Avainasemassa ovat päihdehuollon ja mielenterveystyön palvelujen saatavuus ja laatu.
    Lennart Nilssonin kuuluisissa sikiökuvissa ei näy raskaana olevaa naista, ainoastaan sikiö irrallisessa kohdussa. Nämä kuvat ilmentävät hyvin lääketieteellisen ja teknisen kehityksen ruokkimana yleistyvää mielikuvaa sikiöstä itsenäisenä olentona, ja tämä myös näkyy pyrkimyksissä kehittää sikiölle itsenäisiä oikeuksia. Tämä kirjoitus tarkastelee sikiön oikeusturvan kehittämistä kahdesta näkökulmasta: Pitäisikö sikiölle luoda itsenäiset oikeudet suhteessa raskaana olevaan naiseen vai olisiko sikiön hyvinvoinnista huolehdittava turvaamalla raskaana olevan naisen oikeuksia? Onko oikeudellisesti ja eettisesti hyväksyttävää korvata yhteiskunnan puutteellisesti järjestämää sosiaali- ja terveydenhuoltoa raskaana olevaan naiseen kohdistuvilla pakkotoimilla?
    Sikiö itsenäisten oikeuksien haltijaksi?
    Suuntaus, jossa sikiö nähdään raskaana olevasta naisesta erillisenä olentona ja itsenäisten oikeuksien haltijana, näkyy erityisesti Yhdysvaltain oikeuselämässä. Suomessa tämänkaltaista ajatustapaa syntyvän lapsen etujen turvaamiseksi esittävät Kouvalainen ja Äärimaa (1). He vaativat kirjoituksessaan sikiön suojaksi lastensuojelulain 16 pykälä:n analogian mukaisen säädöksen, joka mahdollistaisi raskaana olevan naisen pakkohoidon. Lain piiriin kuuluisivat alkoholi- ja huumeongelmaisten naisten lisäksi mm. naiset, jotka kieltävät sikiölle synnytyksessä välttämättömän toimenpiteen tai sellaisen hoidon, josta ei koituisi merkittäviä riskejä synnyttäjälle itselleen. Esimerkkeinä näistä tilanteista kirjoittajat mainitsevat induktiosynnytyksen yliaikaisessa raskaudessa sekä keisarileikkauksen sikiön tilan vuoksi.
    Mielikuva sikiöstä raskaana olevasta naisesta erillisenä olentona ei vastaa todellisuutta. Pitäisikö Yhdysvaltain oikeuselämästä sitten tuottaa Suomeen tällaista mielikuvaa vastaava oikeudellinen rakennelma? Suomen lainsäädännön mukaan sikiön oikeusturva on yhtä vahvasti sidoksissa raskaana olevan naisen oikeusturvaan kuin sikiö raskaana olevaan naiseen. Sikiön oikeuksia koskevia lainsäädäntötoiveita ei siten voida käsitellä tarkastelematta raskaana olevan naisen oikeusturvaa, erityisesti hänen perusoikeuksiaan. Kysymys on myös perustavaa laatua olevasta valinnasta: tarkastelemmeko sikiön hyvinvoinnin turvaamista sikiön oikeuksia koskevana kysymyksenä vai yhteiskunnallisena ongelmana, jossa keskeiseksi nousee huoli raskaana olevan naisen hoidon tasosta tai puutteellisesta hoidosta?
    Sikiön oikeusasema
    Suomen lainsäädännössä määritellään nykyään sekä alkio että sikiö. Alkio muuttuu sikiöksi, kun se on elävänä kiinnittynyt naisen elimistöön (2). Sikiötä ei missään yhteydessä rinnasteta lapseen. Tulevan ihmiselämän tai potentiaalisen yksilön oikeussuoja ei rinnastu elävänä syntyneen ihmisen ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluviin hengen, terveyden tai koskemattomuuden suojaan, vaan se on sitä suhteellisempi. Tämä lainsäädäntömme perinteinen lähtökohta vahvistettiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa ja Suomen uudessa perustuslaissa (3). Ihminen tulee perusoikeuksien täysimääräiseksi haltijaksi syntymänsä hetkellä. Perusoikeus elämään ei siten estä lailla säätämästä esimerkiksi raskauden keskeyttämisestä naisen suostumuksella.
    Oikeusjärjestys antaa kuitenkin eri tavoin suojaa myös ennen syntymää. Osittain tämä tapahtuu raskaana olevalle naiselle annettavan perusoikeusturvan välityksellä. Perustuslain 1 pykälä:stä ilmenee valtiosäännön perusarvona ihmisarvon loukkaamattomuus. Sikiöön ja alkioon kohdistuvat ihmisarvoa loukkaavat lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut ovat perustuslain vastaisia (4). Lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain 3 pykälä:n mukaan sikiötutkimuksessa tulee kunnioittaa ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatetta. Sikiötutkimus edellyttää, että raskaana oleva nainen on antanut sille kirjallisen, tietoon perustuvan suostumuksensa (14 pykälä).
    Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia biolääketieteessä koskeva yleissopimus vuodelta 1997 (bioetiikkasopimus) täsmentää Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ilmeneviä oikeuksia nimenomaan terveydenhuollon kentässä. Yleisenä periaatteena on, että ihmisarvoa ja ihmisen (human being) identiteettiä on kunnioitettava heti elämän alusta alkaen. Yleissopimus toteaa samoin kuin meidän perustuslakimme, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle. Termiä jokainen (everyone, toute personne) ei kuitenkaan määritellä, koska määritelmästä ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Käsitteen määrittely jätetään jäsenvaltioiden lainsäädännön varaan.
    Vanhastaan sikiötä on suojeltu siten, että sikiön laiton surmaaminen tai lähdettäminen joko naisen tahdon mukaan tai hänen tahtomattaan on kriminalisoitu (rikoslain 22 luvun 5 ja 6 pykälä). Laillisesti sikiön elämä voidaan päättää raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa säädetyin edellytyksin. Sikiötä suojataan myös työturvallisuuslailla ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston, työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä. Mahdollinen sikiölle aiheutuva vaara otetaan huomioon arvioitaessa työolosuhteista johtuvia vaaratekijöitä.
    Lastensuojelulakia on täydennetty sikiön suojelemiseen tähtäävillä säännöksillä. Lain 11 pykälä 2 momentin (139/1990) mukaan terveydenhuollon viranomaisten on tarvittaessa järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevan naisen erityiseksi suojelemiseksi. Tällä tavoin pyritään turvaamaan hänelle välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja ehkäisemään lapsen mahdollista vammautumista sikiökaudella. Tarkoitus on mm. tarjota riittävän varhainen tuki raskaana olevan naisen päihdeongelman poistamiseksi ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Kysymyksessä on avohuollon tukitoimi, johon ei voida ryhtyä asiakkaan tahdon vastaisesti (5).
    Raskaana olevan naisen perusoikeudet
    Perustuslain 7 pykälä 1 momentti turvaa jokaisen oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen koskemattomuuden ja turvallisuuteen. Tämä suoja koskee tietenkin täysimääräisesti myös raskaana olevaa naista. Säännös antaa turvaa henkeen, vapauteen ja koskemattomuuteen kohdistuvia oikeudenvastaisia tekoja vastaan. Perusoikeussuoja on perinteisesti toteutettu kriminalisoimalla loukkaukset rikoslaissa.
    Oikeus elämään liittyy läheisesti perustuslain 19 pykälä:ssä määriteltyihin sosiaalisiin perusoikeuksiin, kuten oikeuteen sosiaaliturvaan sekä riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Erityisen läheinen kytkentä sillä on oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon eli ns. eksistenssiminimiin. Raskaana olevalla naisella on perusoikeus sekä fyysiseen vapauteen että tahdonvapauteen ja koskemattomuuteen. Oikeus koskemattomuuteen antaa suojan henkilöön käypiä tarkastuksia ja pakolla toteutettavia lääketieteellisiä ja vastaavia toimenpiteitä vastaan. Sillä on läheinen yhteys myös perustuslain 10 pykälä:ssä turvattuun yksityiselämän ja siihen kuuluvaan perhe-elämän suojaan. Ruumiillisen koskemattomuuden lisäksi suojan piiriin kuuluu myös merkittävä puuttuminen yksilön henkiseen koskemattomuuteen.
    Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumiselle on korkea kynnys. Rajoitusten tulee perustua lakiin ja täyttää ihmisoikeussopimusten tulkintakäytännössä täsmentyvät hyväksyttävyys- ja välttämättömyysvaatimukset (6). Kaikkien vapaudenriistojen ja henkilökohtaiseen vapauteen puuttumisten tulee perustua lakeihin. Hallintopäätöksellä ratkaistavat vapaudenriistoasiat–kuten henkilön tahdosta riippumatta annettavaa psykiatrista hoitoa tai päihdehuoltoa koskevat päätökset–tulee voida saattaa tuomioistuinten tutkittaviksi. Mielivaltaisten vapaudenriistojen kielto rajoittaa lainsäätäjän mahdollisuuksia määrätä vapaudenriistojen perusteista ja edellyttää, että laissa varmistetaan oikeusturvan säilyminen myös vapaudenmenetyksen yhteydessä. Sama koskee myös puuttumista henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lailla tulee turvata vapautensa menettäneen oikeudet kansainvälisten ihmisoikeussopimusten viitoittamalla tavalla. Vapaudenmenetyksestä ei sinänsä seuraa, että henkilö voitaisiin alistaa henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavaan lääketieteelliseen toimenpiteeseen.
    Perustuslain 19 pykälä:n mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on turvattava tämän perusoikeuden toteutuminen lainsäädäntötoimin sekä kohdentamalla sosiaali- ja terveystoimelle riittävät taloudelliset voimavarat (PL 22 pykälä) (7).
    Sikiön hyvinvointi ja raskaana olevan naisen oikeusturva
    Eri ihmisyksilöiden perusoikeudet joutuvat toisinaan keskenään ristiriitaan. Näitä ristiriitoja ratkaistaan sekä lainsäädännöllä että lainkäytössä. Lastensuojelulain huostaanottoa koskevilla säännöksillä ja sen nojalla tehtävillä päätöksillä ratkaistaan ristiriitoja toisaalta lapsen perusoikeuksien ja toisaalta vanhempien yksityisyyden suojan ja siihen kuuluvan perhe-elämän suojan välillä. Lainsäätäjän ja lainsoveltajan on perusoikeuksia koskevissa ristiriitatilanteissa lisäksi otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen tulkintakäytäntö.
    Terveydenhuollon ristiriitatilanteiden ratkaisuperiaatteita ilmentää bioetiikkasopimuksen 5. artiklan pääsääntö. Henkilöön voidaan kohdistaa terveydenhuollon toimenpiteitä pelkästään hänen vapaan ja tietoisen suostumuksensa perusteella. Hänen on etukäteen saatava asianmukaista tietoa toimenpiteen tarkoituksesta sekä sen seurauksista ja siihen liittyvistä riskeistä. Hän voi milloin tahansa peruuttaa antamansa suostumuksen. Viranomaiset saavat puuttua tämän oikeuden käyttämiseen vain silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä yleisen turvallisuuden vuoksi, rikollisuuden estämiseksi, yleisen terveyden suojelemiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
    Kun sikiöllä ei ole omia, raskaana olevan naisen oikeuksista erillisiä ihmis- eikä perusoikeuksia, ei ristiriitaa raskaana olevan naisen ja sikiön perusoikeuksien välille voi syntyä. Sellaisen lain säätäminen, jossa sikiön etua pyritään suojaamaan rajoittamalla raskaana olevan naisen oikeutta vapauteen tai puuttumalla hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa taikka yksityiselämänsä suojaan, loukkaisi käsitykseni mukaan raskaana olevan naisen perusoikeuksia. Kun tämän loukkauksen vastapainoksi ei voida asettaa sikiön vastaavia oikeuksia, minun on vaikea olla päätymättä muunlaiseen päätelmään, kuin että tällainen laki olisi perustuslain vastainen.
    Sikiötään elämäntavoillaan tai muilla ratkaisuillaan vahingoittava nainen ja hänen sikiönsä ovat kuitenkin niin sietämättömässä tilanteessa, että yhteiskunnan on välttämättä pyrittävä ratkaisuihin, jotka mahdollisimman hyvin vastaavat sekä raskaana olevan naisen että hänen sikiönsä etua. On kysyttävä, onko lainsäädännössämme sellaisia puutteita, jotka estävät tämän päämäärän toteutumista?
    Palaan siksi alussa esittämääni keskustelun lähtökohtien luonnehdintaan: tarkastelemmeko sikiön hyvinvoinnin turvaamista sikiön oikeuksia koskevana kysymyksenä vai yhteiskunnallisena ongelmana, jossa keskeiseksi nousee huoli raskaana olevien naisen naisen hoidon tasosta ja sen puutteista?
    Lastensuojelulakia vastaava sikiönsuojelulaki?
    Lastensuojelulain 16 pykälä:n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaansa ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä ja terveyttä. Lisäedellytyksenä on, että avohuollon toimenpiteet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi sekä että sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Vastaava säännös ei olisi sikiön kohdalla mahdollinen, sikiötähän ei voida sijoittaa sijaishuoltoon. Lastensuojelulaki suojelee lasta hänen vanhemmiltaan. Se ei sen sijaan mahdollista lapsen vanhemman hoitoa hänen tahdostaan riippumatta. Tältä osin analogisia ratkaisuja sikiön suojelemiseksi ei siis ole löydettävissä.
    Lastensuojelulaista analogian pohjaksi voisi nähdä vain sikiön terveyden ja kehityksen vaarantumisen, jos äidin puutteellinen huolenpito itsestään tai muut hänen olosuhteensa uhkaisivat vakavasti vaarantaa sikiön kehitystä ja terveyttä. Tältä osin tultaisiin ongelmallisiin näyttökysymyksiin. Olisi pystyttävä oikeusprosessissa näyttämään, että raskaana olevan naisen elämäntavat uhkaavat vakavasti vaarantaa sikiön terveyttä ja kehitystä. Lisäksi olisi näytettävä, että avohuollon toimenpiteet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
    Monitieteellisiä pohdintoja muista maista
    Ruotsissa tätä ongelmaa on monipuolisesti pohdittu mietinnössä Skydd för det väntade barnet I. Åtgärder vid missbruk m.m. under graviditet (8). Selvitysmies ei päätynyt ehdottamaan pakkotoimien lisäämistä.
    Varsin syvällistä keskustelua on käyty anglosaksisen oikeusjärjestyksen maissa (9,10,11). Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytävää viimeaikaista keskustelua kuvaavat useat oikeustieteelliset julkaisut (12,13,14,15), ja näissä maissa keskustelun lähtökohdissa on merkittävä ero.
    Yhdysvalloissa on pyrkimyksiä nähdä raskaana oleva nainen ja sikiö eri yksilöinä ja jättää sosiaalinen tilanne huomiotta. Sikiön oikeuksia korostava oppi aiheuttaa kuitenkin varsin hankalia tilanteita ja ristiriitaisia tunteita. Raskaana olevan naisen pakkohoitoon on siksi saatettu pyrkiä myös lastensuojelusäännösten analogisen tulkinnan kautta. Oikeuskirjallisuudessa kuvataan ja arvostellaan raskaana olevia naisia vastaan käytäviä prosesseja, joissa syyttäjä vaati sosiaalisesti heikoissa oloissa elävälle naiselle rangaistusta sikiötä oletettavasti vahingoittavista elämäntavoista tai lapsen tai sikiön edustaja vaati äidiltä vahingonkorvauksia sikiöaikaisesta vahingosta tai joissa vaadittiin tuomioistuinta määräämään naiselle vankeutta tai pakkohoitoa, esimerkiksi keisarileikkauksen. Useimmiten vaatimukset on hylätty, mutta on myös syntynyt esimerkiksi tilanteita, joissa käsiraudoissa olevalle naiselle on tehty sektio tai joissa sekä äiti että lapsi kuolivat pakkosektion jälkeen taikka joissa lääkärien vaatima sektio ei ollutkaan aiheellinen. Kirjallisuudessa kerrotaan myös sikiön itsenäisiä oikeuksia koskevan mallin liittymäkohdista aborttia koskevaan yhteiskunnalliseen ristiriitaan.
    Kanadassa torjutaan yritykset vaatia raskaana olevan naisen perusoikeuksien rajoittamista sikiön oikeuksia korostavilla argumenteilla. Sikiö nähdään osana raskaana olevan naista, kunnes se on syntynyt. Sen oikeusturvaa pyritään parantamaan naisen tilannetta kohentamalla.
    The Canadian Royal Commission on New Reproductive Technologies suosittelee, ettei raskauteen ja synnytykseen oikeudellisesti puututa (16). Komissio suosittelee erityisesti, että
    1) lääketieteellistä hoitoa ei koskaan anneta raskaana olevalle naiselle pakolla eikä rikoslakia tai muuta lakia koskaan käytetä raskaana olevan naisen vapauden riistämiseksi hänen sikiönsä edun perusteella
    2) raskaana olevan naisen käyttäytymistä sikiötään kohtaan ei kriminalisoida
    3) lastensuojelu- tai muuta lainsäädäntöä ei koskaan käytetä raskaana olevan naisen käyttäytymisen kontrollointiin raskauden tai synnytyksen aikana
    4) vahingonkorvausvastuuta ei koskaan aseteta naiselle hänen raskauden aikana sikiölle aiheuttamastaan vahingosta.
    Julkisen vallan on sen sijaan järjestettävä raskaana oleville naisille kohdennettuja tiedotus- ja opetusohjelmia, jotta nämä eivät tahtomattaan aiheuttaisi sikiölle riskejä, kulttuuritaustat huomioon ottavia tukipalveluja, erityisesti nuorille haavoittuvassa asemassa oleville naisille, sekä erityisesti päihdeongelmaisten naisten tarpeita vastaavaa neuvontaa, kuntoutusta, aktiivista yhteydenottotoimintaa ja tukipalveluja.
    Komission päätelmä on, että melkein kaikki raskaana olevat naiset pyrkivät terveeseen synnytykseen, edellyttäen että heillä on mahdollisuus riittävään tietoon, raskaudenaikaiseen hoitoon, sosiaalipalveluihin ja toimeentulotukeen. Antamalla raskaana olevalle naiselle hänen tarvitsemansa tuki saavutetaan parhaat mahdollisuudet sekä sikiön että sitä kantavan naisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
    Kanadassa oikeustila vastaa komission suosituksia. Kanadan korkeimman oikeuden vuonna 1997 antaman ratkaisun myötä on selvä, ettei raskaana olevaa naista sikiön terveydentilan perusteella voida hoitaa hänen tahtonsa vastaisesti.
    FIGO:n (International Federation of Gynecology and Obstetrics) eettinen komitea (The FIGO Committee for the Study of Ethical Aspects of Human Reproduction and Women’s Health) on vuonna 1998 hyväksynyt suosituksen nimeltä Ethical Guidelines Regarding Interventions for Fetal Well-being. Komitea ei pidä eettisesti perusteltuna puuttua raskaana olevan naisen vapauteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen tilanteissa, joissa naisen ja hänen sikiönsä edut näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Hoitotiimillä on sen sijaan velvollisuus antaa naiselle kaikki relevantti hoitovaihtoehtoja koskeva tieto, neuvoa häntä kärsivällisesti ja empaattisesti ja järjestää tarvittavat tukipalvelut. Nainen saattaa tällöin hyväksyä suositellut lääketieteelliset neuvot ja muuttaa elintapojaan. Raskaana olevan naisen pakottaminen sikiön edun nimissä lääketieteelliseen tai kirurgiseen toimenpiteeseen merkitsisi hänen itsemääräämisoikeutensa ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksiensa loukkaamista.
    Raskaana olevan naisen tahdosta riippumatta annettavan hoidon edellytykset
    Raskaana olevaan naiselle voidaan hänen perus- ja ihmisoikeuksiensa huomioon ottaen antaa hoitoa hänen tahdostaan riippumatta vain mielenterveyslain, kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevan lain, tartuntatautilain ja päihdehuoltolain nojalla. Tässä yhteydessä erityisesti päihdehuoltolaki ansaitsee lähempää tarkastelua.
    Päihdehuoltolain 10 pykälä mukaan päihdehuoltoa voidaan antaa henkilön tahdosta riippumatta, jos hoito ja huolto vapaaehtoisten palvelujen varassa ei ole mahdollista tai se on riittämätöntä. Lisäksi edellytetään, että henkilölle ilman päihteiden käytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa aiheutuu sairauden tai vamman johdosta välitön hengenvaara tai kiireellistä hoitoa vaativa terveydellinen vaurio (terveysvaara). Hoitoa voidaan tällöin antaa enintään viisi vuorokautta. Jos henkilö päihteiden käytön vuoksi vaarantaa väkivaltaisella tavalla perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta tai henkistä kehitystä, voi hoitoa antaa hänen tahdostaan riippumatta hallinto-oikeuden päätöksellä vielä 30 vuorokautta.
    Sikiön hengen tai terveyden vaarantuminen ei siis ole raskaana olevan naisen terveydentilasta riippumaton hoitoonmääräämisperuste. Olen vuonna 1994 tässä lehdessä esittänyt pohdittavaksi, olisiko lääketieteellisesti, sosiaalihuollollisesti ja oikeudellisesti asianmukaista madaltaa kynnystä raskaana olevan naisen tahdosta riippumatta annettavalle hoidolle sikiön suojelemiseksi määrittelemällä päihdehuoltolain mukaiset pakkohuollon edellytykset siten, että niihin sisällytettäisiin myös sikiön terveyden tai kehityksen vaarantuminen tai sikiöön kohdistuvan väkivallan uhka (17). Perusoikeusuudistuksen jälkeen on mielestäni selvää, ettei naisen vapauteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen puuttuminen pelkästään sikiölle aiheutuvan riskin perusteella ole mahdollista.
    Tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan lainsäädäntömme mukaan antaa vain raskaana olevan naisen oman sairauden, kehitysvammaisuuden tai päihteiden käytön ja siihen liittyvän hoidontarpeen perusteella. Lisäkriteerinä voi olla vaarallisuus itselle tai muille ihmisille. Tämä onkin luonnollista, koska sekä naisella itsellään että muilla ihmisillä on perusoikeus elämään, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Koska sikiöllä ei tällaisia perusoikeuksia ole, ei lainsäädäntöä käsitykseni mukaan voida tältä osin täydentää sikiötä koskevilla säännöksillä. Eri asia on, että naisen oman terveyden vaarantumista arvioitaessa raskaudella saattaa olla merkitystä.
    Suomessa kaikki pakkohoitoa koskevat ratkaisut tehdään ensi asteessa joko lääkärin tai sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksellä. Ristiriitatilanteita ei siis anglosaksiseen tapaan voida siirtää pois käsistä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Lääkärillä on myös potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan laaja toimivalta ratkaista sellaisia asioita, jotka monissa maissa kuuluvat tuomioistuimille. Tästä kuitenkin toisaalta seuraa, että tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta päätettäessä saattaa syntyä vastakkainasettelua hoitosuhteessa.
    Päätelmät
    Sikiön suojelu toteutetaan Suomen oikeusjärjestelmässä perus- ja ihmisoikeuksia noudattaen tarjoamalla raskaana olevalle naiselle hänen tarvitsemiaan riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä suojelemalla häntä sikiölle vaaraa aiheuttavilta työperäisiltä riskeiltä ja rikollisilta teoilta. Raskaana olevan naisen ja hänen sikiönsä hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaksi nouseekin perusoikeusuudistuksessa julkiselle vallalle asetettu velvollisuus järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
    Päihdeongelmista ja psyykkisistä ongelmista kärsivät eivät ole poliittisesti kiinnostavia eivätkä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Päihdehuollon ja mielenterveystyön palvelut ovatkin suhteellisesti heikommin järjestetty kuin muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Mielestäni ei ole eettisesti oikein korvata määrällisesti ja laadullisesti riittämättömiä päihde- ja mielenterveyspalveluja ryhtymällä pakkotoimiin raskaana olevia naisia kohtaan. Parhaiten sikiön oikeusturvaa parannetaan siten, että asianmukaisia päihde- ja mielenterveyspalveluja on tarjolla jo ennen raskautta.
    Olen useassa yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lainsäädäntömme ja käytännön hallinto- ja muu toiminta riittävästi turvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien perusoikeuksien toteutumista (18). Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä ongelma näkyy siinä, että hoitoa pyritään saamaan tuomioistuinten kautta (19). Oma näkemykseni sikiön suojelun lainsäädännöllisistä keinoista on tältä pohjalta selvä: on huolehdittava siitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä käytännössä saadaan vastaamaan perusoikeuksia. Valtiollisia tehtäviä ja kunnallista itsehallintoa toteuttavat henkilöt on saatava ymmärtämään ja kantamaan tästä vastuunsa. Lainsäädäntöä ja hallintoa on kehitettävä, määrärahoja kanavoitava riittävästi sekä valvontaa ja hoitojärjestelmien laadun arviointia kehitettävä.
    Päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset eivät itse pysty etujaan ja oikeuksiaan ajamaan. Heidän myllyttämisensä oikeusprosesseissa kaiken muun deprivaation lisäksi ei mielestäni ole toivottavaa kehitystä.
    Kirjallisuutta
    1 Kouvalainen K, Äärimaa M. Sikiön oikeusturva. Kirjassa: Lääkärintoimi ja laki. Helsinki 2000;420.
    2 Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 488/1999, 2 pykälä.
    3 Suomen perustuslaki 731/1999.
    4 HE 309/1993 vp. s 24.
    5 HE 177/1989 vp.
    6 HE 309/1993 vp s. 47.
    7 HE 309/1993 vp. s. 75.
    8 SOU 1987:11.
    9 Draper H. Women, Forced caesareans and antenatal responsibilities. J Med Ethics 1996;22:327–333.
    10 Friend JR. Some current obstetric and gynaecological problems. Baillière’s Clinical Obstetrics and Gynaecology 1999;Vol 13, No 4:449–472.
    11 Chervenak FA, McCullough LB. Ethics in Fetal medicin. Baillière’s Clinical Obstetrics and Gynaecology 1999;Vol 13, No 4:491–502.
    12 Mills MD. Fetal abuse prosecutions, the triumph of reaction over reason, 47 DePaul L.Rev. 989.
    13 Scott C. Resisting the temptation to turn medical recommendations into judicial orders: a reconsideration of court-ordered surgery for pregnant women, 10 Ga.St.U.L Rev. 615.
    14 Clarke CA. Fins, pins, chips, & chins: A reasoned approach to the problem of drug use during pregnancy, 29 Seton Hall L.Rev. 634.
    15 Harrison Young A. New reproductive technologies in Canada and the United States: Same problems, different solutions, 12 Temp. Int’l&Comp.L.J. 43.
    16 The Canadian Royal Commission on New Reproductive Technologies. Final Report: Proceed with Care, Volume 2, 1993, Judicial Intervention in Pregnancy and Birth.
    17 Liljeström M. Sikiön ja vastasyntyneen oikeudet. Suom Lääkäril 1994;49:3633–3635.
    18 Liljeström M. Hallintotuomioistuimet ja sairaanhoitopäätös. Suom Lääkäril 1999;54:2171–2177.
    19 KHO 27.11.2000 taltio 3118 oikeudesta lääkinnälliseen kuntoutukseen.
    Kirjoittaja Marita Liljeström OTL, hallintoneuvos Korkein hallinto-oikeus
    Artikkelin tunnus: sll02795 (A1192171)
    © 2010 Suomen Lääkäriliitto

  6. Tiina kirjoitti:

    Mä tukin teidän blogin ;).

    Fetaalialkoholisyndrooma: voidaanko lapsen ennustetta parantaa?

    Aikakauskirja Duodecim
    2005;121(1):54-60
    Erja Halmesmäki ja Ilona Autti-Rämö
    Sikiövaurioiden ilmaantuvuus
    Alkoholin vaikutus sikiöön
    Alkoholivaurion tunnistaminen
    Miten alkoholivaurioisia lapsia voidaan auttaa?
    Alkoholin riskikäytön tunnistaminen ja ehkäisy
    Lopuksi
    Kirjallisuutta
    Sikiöaikainen alkoholialtistus voi johtaa laajuudeltaan ja vaikeusasteeltaan hyvin monimuotoiseen oireyhtymään, ja siihen liittyvä diagnoosinimikkeistö on kirjava. Kliinisessä työssä on tärkeintä altistuksen ja oirekuvan välisen yhteyden tunnistaminen, sillä lapsen kehitysennusteen kannalta tärkeintä on turvallisen kasvuympäristön varmistaminen. Ei ole olemassa tyypillistä alkoholialtistuksesta kärsivää lasta eikä spesifistä kuntoutusta. Seurannassa ja kuntoutuksessa on huomioitava lapsen yksilölliset erityistarpeet.
    Ranskalainen lastenlääkäri Lemoine työryhmineen kuvasi v. 1968 sikiön alkoholivaurion eli fetaalialkoholisyndrooman (FAS). Kansainväliseen tietoon raskaudenaikaisen runsaan alkoholinkäytön ja sikiövaurion välinen yhteys tuli vuonna 1973 (Jones ja Smith). Ensivaiheessa oireyhtymään katsottiin kuuluviksi kasvuhäiriö, tyypilliset kasvonpiirteet, keskushermoston vaurio sekä epämuodostumat mm. sydämessä, luustossa ja sukupuolielimissä. Sikiövaurion oirekuvan määrittämisen vaikeudet johtivat 1990-luvulla useisiin yrityksiin luoda uusia kriteereitä oireyhtymän eri muotojen tunnistamiseksi ja kuvaamiseksi. Kaikissa tarjotuissa vaihtoehdoissa raja eri diagnoosien välillä on liukuva. Termi fetal alcohol spectrum disorder (FASD) on vakiintunut nopeasti kuvaamaan koko sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamaa vaurioiden kirjoa (Sokol ym. 2003).
    Nykyään käytetään yleisimmin Strattonin komitean (Stratton ym. 1996) esittämiä kriteereitä, joiden avulla pyritään tunnistamaan paitsi FAS myös sitä yleisemmät sikiövaurion muodot: osittainen FAS tai FAE (fetal alcohol effects) ja ARND (alcohol related neurodevelopmental disorder) (taulukko 1) (Sokol ym. 2003). Lisädiagnoosina tulisi käyttää ARBD:tä (alcohol related birth defect), jos lapsella on alkoholialtistuksen aiheuttama epämuodostuma. Tämäkään kriteeristö ei ole ollut kliinisessä käytössä riittävän selkeä, ja tämän vuoksi siitä ollaan juuri julkaisemassa uusittu versio (Hoyme ym. 2004). Uusittu kriteeristö painottaa kasvonpiirteitä, mikä voi aiheuttaa sekaannuksia diagnoosinimikkeiden käytössä. Uudessa kriteeristössä esitetään lisäksi, että Suomessa vakiintunutta diagnoosia FAE ei tulisi lainkaan käyttää vaan kriteereiden täyttymisen mukaan lapselle annetaan diagnoosiksi FAS, osittainen FAS, ARND tai ARBD. Jos uusi kriteeristö hyväksytään kansainväliseen käyttöön, esimerkiksi Suomessa aikaisempien kriteerien mukaan FAE-diagnoosin saaneista lapsista osalla olisi diagnoosina osittainen FAS ja osalla ARND.
    Washingtonin yliopistossa (Astley ym. 1999) on kehitetty strukturoitu neliluokkainen ja nelinumeroinen koodisto, jonka avulla voidaan luoda 22 eri luokitusyhdistelmää (taulukko 2). Näissä huomioidaan alkoholialtistuksen todennäköisyys, kasvuhäiriön vaikeusaste, kasvonpiirteiden tyypillisyys ja keskushermostohäiriön todennäköisyys. Tämän kriteeristön tärkein kliininen anti on »lip-philtrum guide» eli sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyvän filtrumin ja ylähuulen tyypillisten dysmorfisten piirteiden tunnistusväline, joka on saatavissa myös Internetistä (http://depts.washington.edu/fasdpn.lipguide.html), ja se on omaksuttu myös uuteen FASD-kriteeriehdotukseen (Hoyme ym. 2004).
    Sikiövaurioiden ilmaantuvuus
    Abel arvioi v. 1984, että FAS:n keskimääräinen ilmaantuvuus maailmassa on 1,1:1 000 vastasyntynyttä. Sittemmin Sampson ym. (1997) esittivät, että FASD:n (koko kirjo) ilmaantuvuus olisi länsimaissa niinkin suuri kuin yksi tapaus 110:tä syntyvää lasta kohden. Tämä tarkoittaa, että Suomessa syntyy vuosittain noin 600 lasta, joilla on sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyviä oireita. Oman kokemuksemme perusteella arvioimme, että näistä lapsista noin 70:llä on klassinen FAS, 130:lla FAE tai osittainen FAS ja noin 400:lla yksinomaan keskushermoston toimintahäiriö tai vain varhaisraskaudessa tapahtuneen satunnaisen humalahakuisen alkoholinkäytön aiheuttama epämuodostuma. Oman seurantatutkimuksemme aineistossa kaikilla niillä 26 lapsella, joiden äiti oli juonut koko raskauden ajan yleensä yli kymmenen alkoholiannosta viikossa, esiintyi vähintään yksi alkoholin aiheuttamaksi sopiva oire (Autti-Rämö 1993).
    Stakesin epämuodostumarekisteriin on ilmoitettu viimeisten kymmenen vuoden aikana 2–11 FAS-diagnoosia vuodessa (A. Ritvanen, henkilökohtainen tiedonanto). Yleisesti arvioidaan, että vain noin 10 % FAS-tapauksista ilmoitetaan rekistereihin. Tämä kuvastanee paitsi oireyhtymän kliinisen tunnistamisen vaikeutta myös diagnoosin tekemiseen ja siitä ilmoittamiseen liittyviä monimutkaisia psykososiaalisia tekijöitä.
    Alkoholin vaikutus sikiöön
    Alkoholi on teratogeeni, joka aiheuttaa epämuodostumia ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Tällöin yksittäinenkin humalahakuinen alkoholinkäyttökerta yksittäisen elimen (erityisesti sydämen) kehittymisen kannalta kriittisenä päivänä voi johtaa epämuodostumaan. Muuttamalla hiiriemon alkoholialtistusajankohtaa parilla päivällä saadaan syntymään esimerkiksi sydän-epämuodostumien sijasta raajaepämuodostumia (Ernhart ym. 1987). Vastaavia selvityksiä ihmissikiöiden kehityksestä ei luonnollisestikaan ole tehty, eikä mikään tutkimustulos ole osoittanut, että yksi viini- tai olutlasillinen satunnaisesti nautittuna olisi sikiön kehityksen kannalta vaarallista. Tyypillisiä ensimmäisen raskauskolmanneksen alkoholialtistuksen aiheuttamia ihmisen epämuodostumia ovat mm. sydän- ja luustoanomaliat (taulukko 3), ja alkoholin selkein vaikutus sikiöön on kasvun hidastuminen. Pienipäisyys eli mikrokefalia on osoitettavissa jo raskaudenaikaisissa kaikumittauksissa, joissa pään kasvun hidastuminen tulee esiin sitä selkeämmin, mitä runsaampaa äidin alkoholinkäyttö on (kuva 1) (Halmesmäki 1988). Raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttama mikrokefalia liitetään aivojen kehityshäiriöön, ja eläinkokeissa alkoholin on todettu indusoivan selkeää neuronikatoa (Bonthius ja West 1990).
    Runsaasti alkoholia alkuraskaudessa käyttävillä esiintyy enemmän verenvuotoja ja keskenmenoja kuin raittiilla naisilla: yksi tai kaksi päivittäistä alkoholiannosta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kaksinkertaistaa toisen trimesterin keskenmenoriskin. Riskit kasvavat suhteessa alkoholinkäyttöön: kolme päivittäistä alkoholiannosta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kolminkertaistaa toisen kolmanneksen keskenmenoriskin (Harlap ja Shiono 1980). Verenvuoto- ja keskenmenovaaran suurenemisen syyksi on arveltu toisaalta alkoholin vaikutusta hyytymistekijöihin ja verisuonten seinämiin ja sitä kautta istukan kehitykseen ja toimintaan sekä toisaalta suurissa altistuksissa suoraa vaikutusta kehittyvään alkioon ja sikiöön (Halmesmäki 1987). Raskaus ei välttämättä mene kesken, mutta sikiön kasvu voi hidastua, ja suurkuluttajan sikiö saattaa olla odotettua pienikokoisempi jo ensimmäisessä kaikututkimuksessa (Halmesmäki 1987).
    Alkoholi läpäisee istukan suoraan, ja sikiön alkoholipitoisuus vakiintuu nopeasti äidin pitoisuutta vastaavaksi (Waltman ja Iniquez 1972). Omien havaintojemme mukaan humalassa synnyttäneen naisen vastasyntyneellä lapsella veren alkoholipitoisuus on yleensä suunnilleen sama kuin äidin. Alkoholi kulkeutuu kaikkiin sikiön kudoksiin sekä sikiön virtsan mukana ja keuhkojen tai ihon läpi myös lapsiveteen ja siellä edelleen takaisin sikiöön tämän niellessä lapsivettä. Alkoholi poistuu lapsivedestä hitaammin kuin äidin ja sikiön verestä, minkä vuoksi lapsiveden alkoholipitoisuus voi olla ajoittain suurempi kuin veren (Brien ym. 1983). Lopuksi alkoholi palaa istukan läpi takaisin äitiin, jonka maksa eliminoi alkoholin. Ensimmäisellä raskauskolmanneksella sikiön maksan kyky metaboloida alkoholia on vain 3–4 %, ja vastasyntyneelläkin se on vain 50 % aikuisen maksan kyvystä (Pikkarainen ja Räihä 1967).
    Alkoholin vaikutuksen alaisen sikiön liikkeet vähenevät ja sydämen rytmi saattaa muuttua. Tämä on nähtävissä sikiön kardiotokografiassa (KTG). KTG-käyrä on humalatilan aikana monotoninen ja siitä puuttuvat sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaihtelut. Normaalitilanteessa monotoninen KTG-käyrä kuvastaa sikiön uhkaavaa hapenpuutetta. Pitkään jatkuessaan tämä tila voi johtaa vaihtelevanasteiseen aivovaurioon ja pahimmillaan sikiön kuolemaan. Tilanne edellyttää jatkuvaa KTG-seurantaa synnytyssairaalassa ja tarvittaessa ennenaikaista synnyttämistä. Humalatilan jälkeen äidin veren alkoholipitoisuuden pienentyessä myös KTG-käyrän normaali vaihtelu yleensä palautuu.
    Jo 8–10 viikoittaisen alkoholiannoksen on todettu hidastavan ihmissikiön kasvua, joten oireen esiintyminen ei edellytä alkoholismia. Kasvun hidastumisen vaikeusaste riippuu kuitenkin alkoholialtistuksen määrästä: mitä suurempi alkoholialtistus, sen vaikeampi kasvun hidastuma. Jos äidin alkoholinkäyttö jatkuu runsaana, voi sikiön kasvu pysähtyä kokonaan. Tällöin on harkittava ennenaikaista synnyttämistä, koska keuhkojen hengitysvalmius saattaa olla kasvun hidastumasta ja hapenpuutteesta kohdussa kärsineellä sikiöllä hyvä jo 32. raskausviikolla. Tämä mahdollistaa synnyttämisen tilanteissa, joissa sikiö raskauden jatkuessa altistuu koko ajan suurille alkoholimäärille. Kasvuhäiriö jatkuu syntymän jälkeenkin. Jatkuvasti alkoholia saavalle rottaemolle ja sen sikiölle kehittyy hypokalsemia, joka häiritsee sikiön luuston kasvua ja johtaa mm. pysyvästi suurentuneeseen osteoporoosin riskiin. Tällöin ei altistusajankohta ole ratkaiseva vaan alkoholin kokonaisannos (Keiver ja Weinberg 2004).
    Alkoholivaurion tunnistaminen
    FAS- ja FAE-diagnoosia tulee pitää todennäköisenä, jos lapsella on kasvuhäiriö, keskushermoston toimintahäiriö ja oireyhtymään viittaavat kasvonpiirteet ja pystytään varmistamaan, että äiti on käyttänyt runsaasti alkoholia vähintään keskiraskauteen asti. Jos äiti kieltää alkoholialtistuksen mutta sitä voidaan perustelluista syistä epäillä (omaisten ilmoitus) tai jos altistuksen määrää ei pystytä varmistamaan (esim. ulkomailta adoptoidut lapset), voidaan FAS- tai FAE-diagnoosia käyttää, mutta sitä tulisi täydentää merkinnällä »alkoholialtistus varmistamaton» (Stratton ym. 1996). Tarvittaessa silmänpohjatutkimus (verisuonten kierteisyys ja hypoplastinen papilla) (Strömland ja Hellström 1996) tai aivojen rakennekuvaus (erityisesti aivokurkiaisen ja pikkuaivojen vermiksen hypoplasia) (Autti-Rämö ym. 2002) antavat lisävahvistusta diagnoosille.
    Käytännön kliinisessä työssä FAS-diagnoosi jää erittäin usein antamatta (Stoler ja Holmes 1999). ARND-diagnoosin tekeminen kliinisesti on erityisen vaikeaa, koska näiltä lapsilta puuttuvat ulkoiset tunnuspiirteet. Diagnosointia vaikeuttaa myös se, että toistaiseksi ei ole pystytty varmasti toteamaan, minkäsuuruinen alkoholinkäyttö raskauden aikana on turvallista eli minkäasteiseen käyttöön liittyy keskushermoston vaurioitumisen mahdollisuus.
    FAS-diagnoosin eri kriteereiden yksittäinen arviointi auttaa myös diagnoosin teossa.
    Kasvuhäiriö. Pitkäaikaiseen runsaaseen alkoholialtistukseen liittyy sikiön pysyvä kasvuhäiriö, jolloin lapsi ei saavuta vanhempiensa mukaista odotuspituutta. Vastasyntyneen kasvuhäiriö on yleensä symmetrinen, mutta huono painonnousu korostuu usein imeväisiässä. Myös pään kasvun hidas taittuminen ensimmäisinä elinvuosina on tyypillistä FAS:ssä ja FAE:ssä. Tytöillä suhteellinen paino usein normaalistuu murrosiässä mutta pojat ovat FAS:n vuoksi aikuisinakin hyvin hoikkia.
    Keskushermoston toimintahäiriö. Sikiöaikainen alkoholialtistus voi aiheuttaa hyvin monimuotoisia kognitiivisia ongelmia. Pahimmillaan todetaan vaikea kehitysvammaisuus ja lievimmässä muodossa käyttäytymisen tai tarkkaavuuden tai molempien häiriö (Stratton ym. 1996, Mattson ja Riley 1998, Roebuck ym. 1999 Autti-Rämö 2000). Vaikea kehitysvammaisuus todetaan jo imeväisiässä, mutta lievemmät oppimiseen ja sosiaaliseen suoriutumiseen liittyvät seuraukset näkyvät vasta esikoulu- tai kouluiässä. Tyypillisesti oppimisvaikeudet näkyvät matematiikassa. Koko oireyhtymän kirjolle on ominaista ns. eksekutiivisten toimintojen vaikeus, esimerkiksi vaikeus ennakoida ja suunnitella omaa toimintaansa, vaihtaa keskittymisen kohdetta tai suorittaa tehtäviään loppuun.
    Dysmorfiset piirteet. FAS:n määritelmään kuuluvat lyhyet luomiraot, hypoplastinen filtrum ja pieni alaleuka. Näiden piirteiden lisäksi oireyhtymässä esiintyy paljon muitakin dysmorfioita mutta kasvonpiirteet ovat tärkein etiologian tunnistamisen kannalta. Kasvot ovat usein kapeat, kasvojen keskiosa on usein hypoplastinen, ylähuuli on kapea, filtrum vaikuttaa pitkältä ja nenä on usein lyhyt, leveä tai pysty – kuin jälkikäteen kiinnitetty (Autti-Rämö ym. 1992).
    Miten alkoholivaurioisia lapsia voidaan auttaa?
    Ensisijaisen tärkeää kaikille lapsille on turvallisen ja kehitystä tukevan kasvuympäristön varmistaminen. Tämä voi onnistua biologisten vanhempien kanssa, jos äidille tai molemmille vanhemmille järjestetään päihdeongelman hoito (Andersson 2001). Jos lapsen kasvu biologisten vanhempien hoidossa on uhanalainen, on lapsi otettava huostaan ja hänelle on järjestettävä hyvän kasvun mahdollistava koti (Söderholm 2000). Valitettavasti päihdeperheissä nähdään usein toistuvien huostaanottojen kierre, jossa lapsen psyykkinen kehitys on vaarassa (Kajava 1997, Autti-Rämö 2000, Viittala 2001).
    Runsaaseen alkoholialtistukseen liittyy useita syntymänjälkeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat epäedullisesti lapsen kasvu- ja kehitysennusteeseen (Streissguth ym. 1996, Johnson ja Leff 1999, Autti-Rämö 2000). Runsas alkoholinkäyttö loppuu harvoin synnytykseen, ja lapset voivat altistua niin päivittäisen hoidon laiminlyönnille kuin perheväkivallalle. Yhdysvalloissa FAS:sta tai FAE:stä kärsivillä nuorilla ja aikuisilla esiintyy runsaasti psyykkisiä ongelmia, koulun keskeyttämistä, rikollisuutta, päihteiden käyttöä ja vaikeuksia itsenäisen elämän saavuttamisessa (Streissguth ym. 1996). Myös Suomessa (Autti-Rämö 2000) ja Saksassa (Steinhausen ym. 1993) psyykkisten häiriöiden on todettu olevan yleisiä tämän ryhmän lapsilla. Suomessa lähes kaikki FAS-diagnoosin saaneet lapset otetaan huostaan ja FAE-diagnoosin saaneistakin yli puolet (Autti-Rämö 2000). Huostaanotto tuskin riittää suojaamaan kaikilta sekundaarisilta aikuisikään ulottuvilta ongelmilta (Viittala 2001).
    Varhaislapsuudessa on tärkeintä huolehtia varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisestä (Pajulo ja Tamminen 2002) ja leikki-iästä erityisesti toiminnan ohjaamisen sekä kielellisten ja sosiaalisten taitojen tukemisesta. Lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiva hyvä päivähoito on vähintään yhtä tärkeää kuin tarvittavan yksilöllisen kuntoutuksen (esim. puhe- tai toimintaterapian) järjestäminen. Kouluiän lähestyessä on tärkeää arvioida lapsen oppimisvalmiudet ja -edellytykset sekä pyrittävä valitsemaan sellainen opetusmuoto ja -ryhmä, jossa hänen erityisvaikeutensa voidaan parhaiten huomioida. Käytännössä opintojen suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat toiminnan ohjaamiseen ja matemaattisiin taitoihin liittyvät puutteet (Mattson ja Riley 1998). Jatko-opiskelumahdollisuudet sekä itsenäisen elämän mahdollistava ammatti ja työ edellyttävät usein asiantuntevaa ammatinvalinnanohjausta. Käytännön kokemuksen mukaan näillä nuorilla on suurempia vaikeuksia selviytyä jatko-opiskelusta kuin psykologin tutkimusten perusteella voisi olettaa.
    Alkoholin riskikäytön tunnistaminen ja ehkäisy
    Krooninen alkoholisti ei kuuntele valistusta eikä lopeta juomista, ellei hänellä ole omaa motivaatiota, ja siksi alkoholistiäidin sikiön vaurioituminen on todennäköistä. Lukumäärältään suurempi ja ennusteeltaan parempi ryhmä ovat alkoholin suurkuluttajat, jotka eivät ehkä itse tiedosta juomisensa vaarantavan sikiön terveyden. Alkoholin suurkuluttajan juomatapoihin voidaan vaikuttaa. HUS:n naistenklinikan aineistossa kaksi kolmasosaa heistä vähensi juomistaan merkitsevästi raskauden aikana osallistuessaan tehostettuun neuvontaan ja seurantaan äitiyspoliklinikassa (Halmesmäki 1988).
    Raskaudenaikaisena kohtuukäyttönä pidetään 1–2:ta viikoittaista alkoholiannosta. Sen ei ole todettu aiheuttavan haittavaikutuksia raskauden kulkuun eikä äidin omaan tai vastasyntyneen terveyteen. Vain vajaat 10 % naisista ylittää tämän kulutuksen, mutta toisaalta noin 6 % naisista on päihteistä riippuvaisia (Pajulo 2001 ). Päihderiippuvuuden tunnistaminen vaatii harjaantumista. Sen helpottamiseksi on kehitetty useitakin strukturoituja lomakkeita (taulukot 4 ja 5) (Lepistö ja Seppä 1999).
    Laboratoriokokeista ei ole juuri apua, koska niiden tulokset ovat yleensä poikkeavia vasta silloin, kun alkoholiongelma jo näkyy ulospäin. Hengitysilman, veren ja virtsan alkoholipitoisuuksien määritykset ovat luotettavia mutta edellyttävät, että alkoholia on nautittu juuri ennen määritystä. Käyttäytyminen ja veren alkoholipitoisuus saattavat olla ristiriidassa, kun alkoholitoleranssi on jo kehittynyt. Synnyttäjä saattaa tulla kävellen synnytysvastaanotolle vaikka on 2–3 promillen humalassa. Alkoholin kohtuukäyttäjillä kliininen humalatila on havaittavissa jo alkometrin näyttäessä 0,5–1 promillea.
    Lopuksi
    Alkoholialtistus on kehitysvammaisuuden tärkein yksittäinen sikiöaikainen syy, ja sen aiheuttamat vauriot ovat periaatteessa ainoat ehkäistävissä olevat kehitysvammat. Vaikeasti päihdeongelmainen nainen, jonka sikiö on suurimmassa vaarassa vaurioitua vakavasti ja pysyvästi, ei raitistu valistuksen avulla, oli hän sitten raskaana tai ei. Ongelma on sama kaikkialla, ja kehittyvän sikiön terveyden turvaamiseksi mm. Norjassa on säädetty laki, joka mahdollistaa raskaana olevan naisen tahdonvastaisen hoidon silloin, kun mitkään vapaaehtoiset keinot eivät ole tuoneet tulosta. Toisaalta tahdonvastaisen hoidon on pelätty karkottavan alkoholisoituneet naiset terveydenhuollosta. Pelko on aiheeton, koska kokemuksemme mukaan alkoholisoituneet naiset jättävät nykyisinkin usein ajanvarauksensa käyttämättä ja tulevat harvakseltaan neuvolaan ja äitiyspoliklinikkaan, vaikka heille annetaan toistuvasti aikoja vastaanotoille.
    Tietojemme mukaan Suomessa ei ole koskaan ryhdytty tahdonvastaisiin hoitotoimiin, vaikka tulevan äidin alkoholikäyttö on selkeästi johtanut sikiön kasvun ja keskushermoston kehityksen pysyvään häiriöön. Päihdehuoltolain kymmenes pykälä mahdollistaa päihdeongelmaisen henkilön viiden vuorokauden pakkohoidon silloin, kun vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja henkilön oma terveys tai henki on vaarassa. Suomen lain mukaan sikiö on osa äitiä ja saa yksilön perusoikeudet täysimääräisesti vasta syntymähetkellä (Liljeström 2001). Tältä pohjalta päihdehuoltolain kymmenes pykälä on sovellettavissa raskaana olevan naisen pakkohoitoon, koska jatkuva juominen todistettavasti vaurioittaa sikiön terveyttä ja jopa uhkaa sikiön henkeä.
    Oman kokemuksemme mukaan FAS:stä kärsivän lapsen synnyttäneet ja myöhemmin raitistuneet alkoholistinaiset sanovat usein, että he eivät raskauden aikana välittäneet sen paremmin omasta kuin sikiönkään terveydestä eivätkä voineet käsittää, kuinka suuresta asiasta oli kyse. Ajatus vaikka vain viiden vuorokauden pakollisen katkaisun hyödystä perustuu siihen, että selvittyään humalatilasta äiti ehkä ymmärtää paremmin juomisen sikiölle aiheuttamat seuraukset ja motivoituu yrittämään vapaaehtoisesti juomisen katkaisua pakkohoidon jälkeen.
    Vapauden ja itsemääräämisoikeuden tilapäinen menettäminen on varmasti pienempi tragedia kuin se, että aiheuttaa itse lapselleen pysyvän kehitysvamman. FAS- tai FAE-diagnoosin saanut nuori miettii ongelmiensa taustaa, ja hänellä on oikeus saada siitä tietoa. Kliinikon on vastattava näiden nuorten kysymyksiin »miksi äiti joi minusta tällaisen, miksei kukaan tehnyt mitään?».
    Kirjallisuutta
    Abel EL. Fetal alcohol syndrome and fetal alcohol effects. New York: Plenium Press, 1984.
    Andersson M. Tartu hetkeen. Apua ja hoito päihteitä käyttäville vauvaperheille. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 27. Helsinki: Nykypaino OY, 2001.
    Astley SJ, Clarren SK, Aldrich, R. Diagnostic guide for fetal alcohol syndrome and related conditions. The 4-digit diagnostic code. Seattle: University of Washington, 1999.
    Autti-Rämö I, Gaily E, Granström M-L. Dysmorphic features in offspring of alcoholic mothers. Arch Dis Child 1992;67:712–6.
    Autti-Rämö I. The outcome of children exposed to alcohol in utero: a prospective follow-up study during the first three years. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1993.
    Autti-Rämö I. Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen kognitiiviset vaikutukset. Duodecim 2000;113:308–14.
    Autti-Rämö I. Twelve-year follow-up of children exposed to alcohol in utero. Dev Med Child Neurol 2000;41:406–11.
    Autti-Rämö I, Korkman M, Kettunen S, Autti T, Valanne L, Salonen O. MRI findings in children with specific learning disorder who had been exposed prenatally to alcohol. DMCN 2002:44:98–106.
    Bonthius DJ, West JR. Alcohol induced neuronal loss in developing rats: increased brain damage with binge exposure. Alcohol Clin Exp Res 1990;14:107–18.
    Brien JF, Loomis CW, Tranmer J, McGrath M. Disposition of ethanol in human maternal venous blood and amniotic fluid. Am J Obstet Gynecol 1983;146:181–6.
    Ernhart CB, Sokol RJ, Martier S, ym. Alcohol teratogenity in the human: a detailed assessment of specificity, critical period and threshold. Am J Obstet Gynecol 1987;85:33–9.
    Halmesmäki E. Alcohol consumption in pregnancy. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1987.
    Halmesmäki E. Alcohol counselling of 85 pregnant problem drinkers: effect on drinking and fetal outcome. Br J Obstet Gynecol 1988;95:243–7.
    Halmesmäki E. Päihteet ja raskaus. Kirjassa: Ylikorkala O, Kauppila A, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Pieksämäki: Kustannus Oy Duodecim, 2001, s. 547–51.
    Harlap S, Shiono PH. Alcohol,smoking, and incidence of spontnaneous abortions in the first and second trimester. Lancet 1980;2:173–6.
    Hoyme HE, May PA, Kalberg WO, ym. A practical clinical approach to diagnosis of fetal alcohol spectrum disorders: Clarification of the 1996 Institute of Medicine criteria. J Pediatrics 2004 (painossa).
    Johnson JL, Leff M. Children of substance abusers: overview of research findings. Pediatrics 1999;103:1085–99.
    Jones KL, Smith DW. Recognition of the fetal alcohol syndrome in early infancy. Lancet 1973;2:999–1001.
    Kajava M. Lapsen etu huostaanottoprosessissa. Tutkimus pakkohuostaanotosta. Väitöskirja. Acta Universitas Ouluensis E 2. Oulun Yliopisto, 1997.
    Keiver K, Weinberg J. Effect of duration of maternal alcohol consumption on calcium metabolism and bone in the fetal rat. Alcohol Clin Exp Res 2004;28:456–67.
    Lemoine P, Harousseau H, Borteyru JP, Menuet JC. Les enfants de parents alcooliques: anomalies observees. Quest Med 1968;25:476–82.
    Lepistö J, Seppä K. Päihdeongelman vaikeuden arviointi kyselymittareiden avulla. Suom Lääkäril 1999;54:3965–70.
    Liljeström M. Sikiön oikeusturva. Suom Lääkäril 2001;19:2171–5.
    Mattson S, Riley E. A review of the neurobehavioral deficits in children with fetal alcohol syndrome or prenatal exposure to alcohol. Alcohol Clin Exp Res 1998;22(2):279–94.
    Pajulo M, Tamminen T. Äidin päihdeongelma, vauva ja varhainen vuorovaikutus. Suom Lääkäril 2002;57:30–2.
    Pajulo M. Early motherhood at risk: mothers with substance dependency. Väitöskirja. Turun yliopisto, 2001.
    Pikkarainen PH, Räihä NCR. Development of alcohol dehydrogenase activity in the human liver. Pediatr Res 1967;1:165–8.
    Roebuck TM, Mattson SN, Riley EP. Behavioral and psychosocial profiles of alcohol-exposed children. Alcohol Clin Exp Res 1999;23:1070–6.
    Sampson PD, Streissguth AP, Bookstein FL, ym. Incidence of fetal alcohol syndrome and prevalence of alcohol-related neurodevelopmental disorder. Teratology 1997;56:317–26.
    Sokol RJ, Delayney-Black V, Nordstrom B: Fetal alcohol spectrum disorder. JAMA 2003;290:2996–9.
    Steinhausen HC, Wilmms J, Spohr HL. Long-term psychopathological and cognitive outcome of children with fetal alcohol syndrome. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1993;32:990–4.
    Stoler J, Holmes LB. Under-recognition of prenatal alcohol effects in infants of known alcohol abusing women. J Pediatr 1999:135:430–6.
    Stratton K, Howe C, Battaglia F (Institute of Medicine; Committee to Study Fetal Alcohol Syndrome). Fetal Alcohol syndrome: diagnosis, epidemiology, prevention and treatment. Washington D.C.: National Academy Press, 1996.
    Streissguth AP, Barr HM, Kogan J, Bookstein FL. Understanding the occurrence of secondary disabilities in clients with fetal alcohol syndrome (FAS) and fetal alcohol effects (FAE). Final report August 1996, Centers for Disease Control and Prevention. University of Washington School of Medicine, Seattle, Washington.
    Strömland K, Hellström A. Fetal alcohol syndrome – an ophthalmological and socioeducational prospective study. Pediatrics 1996;97:845–50.
    Söderholm A. Lääkäri ja lastensuojelu. Suom Lääkäril 2000;55:2562–5.
    Waltman R, Iniquez ES. Placental transfer of ethanol and its elimination at term. 1972;40:180–5.
    Viittala K. »Kyll se tommosellaki lapsella on kovempi urakka». Sikiöaikana alkoholille altistuneiden huostaanotettujen lasten elämäntilanne, riskiprosessit ja suojaavat prosessit. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, 2001.
    ERJA HALMESMÄKI, dosentti, osastonylilääkäri
    erja.halmesmaki@hus.fi
    HYKS:n naistenklinikka
    00029 HUS
    ILONA AUTTI-RÄMÖ, LKT, erikoislääkäri
    HYKS:n lasten ja nuorten sairaala
    PL 280, 00029 HUS
    ja
    FinOHTA/Stakes
    PL 220, 00531 Helsinki

  7. P-man kirjoitti:

    Tsiisus nainen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Propsit ehdottomasti blogin pisimmästä kommentista ever…. 😉 Pitäiskö toi jaksaa lukea? Eiks joku vois referoida?

    • apina kirjoitti:

      No pitihän nuo kahlata läpi. Melkoinen urakka, olis tietty voinut tehdä jotain kehittävämpääkin. Mutta tässä nyt sitten referointia.

      Hallintoneuvos eli siis lakinainen Marita Liljeström puolusteli naisten oikeutta juoda. Hänen mielestään perustuslaki ei salli pakkohoitoa oikeudettoman sikiön pelastamiseksi. ”Sellaisen lain säätäminen, jossa sikiön etua pyritään suojaamaan rajoittamalla raskaana olevan naisen oikeutta vapauteen tai puuttumalla hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa taikka yksityiselämänsä suojaan, loukkaisi käsitykseni mukaan raskaana olevan naisen perusoikeuksia.”

      Onkohan viinanjuonti sitten jokin perusoikeus? Miten voi olla kohtuutonta olla yhdeksän kuukautta elämästään ilman viiniä tai muuta alkoholia??? En voi ymmärtää. Ja perustuslakikin on vain laki, sitäkin voi muuttaa.

      Maritan ajatus kulki sitä rataa, ettei ole ”eettisesti hyväksyttävää korvata yhteiskunnan puutteellisesti järjestämää sosiaali- ja terveydenhuoltoa raskaana olevaan naiseen kohdistuvilla pakkotoimilla”. Aina näitä naisten tyhmyyksiä perustellaan yhteiskunnanallisilla syillä. Miesten ongelmat sen sijaan eivät koskaan ole muita kuin heidän omaa syytään.

      Niinpä ”Jos henkilö (lue: mies) päihteiden käytön vuoksi vaarantaa väkivaltaisella tavalla perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta tai henkistä kehitystä, voi hoitoa antaa hänen tahdostaan riippumatta hallinto-oikeuden päätöksellä vielä 30 vuorokautta”.

      Mutta ”on mielestäni selvää, ettei naisen vapauteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen puuttuminen pelkästään sikiölle aiheutuvan riskin perusteella ole mahdollista.”.

      Lääkärit Erja Halmesmäki ja Ilona Autti-Rämö olivat kuitenkin toista mieltä: ”päihdehuoltolain kymmenes pykälä on sovellettavissa raskaana olevan naisen pakkohoitoon, koska jatkuva juominen todistettavasti vaurioittaa sikiön terveyttä ja jopa uhkaa sikiön henkeä. Vapauden ja itsemääräämisoikeuden tilapäinen menettäminen on varmasti pienempi tragedia kuin se, että aiheuttaa itse lapselleen pysyvän kehitysvamman. FAS- tai FAE-diagnoosin saanut nuori miettii ongelmiensa taustaa, ja hänellä on oikeus saada siitä tietoa. Kliinikon on vastattava näiden nuorten kysymyksiin »miksi äiti joi minusta tällaisen, miksei kukaan tehnyt mitään»”.

      Norjassa pakkohoito on mahdollista.

      Muutama lainaus vielä tähän loppuun:
      ”Mikään tutkimustulos ole osoittanut, että yksi viini- tai olutlasillinen satunnaisesti nautittuna olisi sikiön kehityksen kannalta vaarallista”.

      Toisaalta ”toistaiseksi ei ole pystytty varmasti toteamaan, minkäsuuruinen alkoholinkäyttö raskauden aikana on turvallista eli minkäasteiseen käyttöön liittyy keskushermoston vaurioitumisen mahdollisuus”.

      Tämän perusteella olisi viisainta olla kokeilematta.

      ”Vaikea kehitysvammaisuus todetaan jo imeväisiässä, mutta lievemmät oppimiseen ja sosiaaliseen suoriutumiseen liittyvät seuraukset näkyvät vasta esikoulu- tai kouluiässä. Tyypillisesti oppimisvaikeudet näkyvät matematiikassa”.

      Kas kummaa. Matematiikan taidothan ovat koululaisilla menneet alaspäin kuin lehmän häntä…

      ”Alkoholialtistus on kehitysvammaisuuden tärkein yksittäinen sikiöaikainen syy, ja sen aiheuttamat vauriot ovat periaatteessa ainoat ehkäistävissä olevat kehitysvammat. Vaikeasti päihdeongelmainen nainen, jonka sikiö on suurimmassa vaarassa vaurioitua vakavasti ja pysyvästi, ei raitistu valistuksen avulla, oli hän sitten raskaana tai ei”.

      • P-man kirjoitti:

        mä tyydyn toteamaan tähän, että johan on aikoihin eletty, jos viinanjuonti kuuluu tässä tapauksessa perusoikeuksiin. Ehkä järkevämoää kuin hoitaa raskaana olevan naisen juomista olisi hoitaa niin, ettei alkoholin kanssa leikkivät sais edes tehdä lapsia. Mutta kas, tämä ei tule koskaan toteutumaan. Anteeks negatiivisuuteni, mut jos äiti on jo odottaessaan niin sekaisin, että vetää viinaa ku (Paavo) Pesusieni, ni aikas helvetin vaikea kuvitella, että hän raitistuis niin raskauden kun lapsen saamisen jälkeenkään. Ja aika helvetin myöhäistä enää silloin tosiaan on, kun on jo kehityshiriöinen kekara huollettavana ja tuplaten lisää haasteita verraatuna siihen, et lapsi ois terve. Oravanpyörä pyörii vaan hiukka eri tavalla synnytyksen jlk, mut pyörii taatusti.

        Toisaalta, kai niitä nyt luulis olevan onnistuneitakin raitistumisia? Siis naisia, uotka tulee järkiinsä ja lopettaa sen dokaamisen. En tiedä, en ole hirveen perillä näistä sosiaalipuolen jutuista, vaikka sisko yrittääkin aina valistaa. Sen tiedän, että alkkismimmistä ei ikinä tule mun lazpsen äiti, koska en ole itsekään mikään viinan suurkuluttaja ja osaan pitää humalajupmisen fiksuissa rajoissa. Taannoin olin pari vuotta kokonaan ryyppäämättä, kun ei vaan huvittanut. Ehkä pitäis palata siihen takas…

  8. Tiina kirjoitti:

    LOL. Linkittäminen olis ollut helpompaa, mutta kun noita artikkeleja ei pääse lukemaan ilman käyttäjätunnuksia. Hei miten sun peppututkimukset? Olet ilmeisesti vielä kuitenkin hengissä.

    • P-man kirjoitti:

      joo, meni hiukka päivämäärät ja tähystykset sekas. Oon niin helpottunut, et se on huomenna ja se on VATSALAUKUN TÄHYSTYS!!!!!! Jippii!!! 😀

      • Tiina kirjoitti:

        Se on silti aika epämiellyttävää. Onneksi se on kuitenkin nopea tutkimus.

  9. P-man kirjoitti:

    Kiitos kannustuksesta Tiina! Kauan se sit kestää? Puudutetaanko kurkku jotenkin vai miten helvetissä ne estää mua laattaamasta?

  10. Tiina kirjoitti:

    Mulle tehtiin yksityisellä toi, niin oli mahdollisuus saada kunnon seisauttava lääkitys. En tiedä onko mahista siihen siellä, mihin sä meet. Tosin tuli sitä oksua silti. Varaudu siihen, että siltä et voi välttyä. Sulla oli varmaan siinä tutkimusohjeessa mainittu se aika miten kauan sun pitää olla syömättä ja juomatta ennen tutkimusta?

  11. Tiina kirjoitti:

    Noissa huostaanotoissakin ollaan aivan liian silkkihansikkain liikenteessä. Yleensä se huostaanotto tehdään ihan liian myöhään. Se on myöhäistä kyykkiä kun paskat on jo housuissa.

    • P-man kirjoitti:

      Ai jaa? Missä tilanteissa ne sitten ottaa huostaan? Oonko ymmärtänyt oikein, että pitää olla siis todella paimavat syytkin?

      • Tiina kirjoitti:

        No pitää, ja nekään eivät aina ihan riitä. Ihmisiä paapotaan ihan tarpeeksi. JA jos huostaan otetaan, niin ne narkki- ja juoppoäitien penskat on ehkä korkeintaan kuukauden veke ja sitten menee takaisin luuserimutsilleen.

  12. P-man kirjoitti:

    Juu, on mainittu. Ihan vitun liikaa pitää olla ilman mitään…

    NO ehkä mä selviän. Iso ja reipas poika! 😉

  13. P-man kirjoitti:

    Onks tossa Tiinan mainitsemassa lyhyessä huostaanotossa mitään järkeä? Jos mut ois viety porukoilta joskus kuukaudeks syyllä millä tahansa, luulis et ois hiukka vituttanut tommonen turha riepottelu. Ja tosiaan aivan turhaa, koska tuskin kukaan paranee kuukaudessa… Ihme touhuu. Sä oot Tiina saanut mut kiinnostumaan näistä terveysjutuista aivan uudesta näkökulmasta. Intresting. Ehkä musta tulee isona sittenkin sosionomi niinku ihq-Karpelasta. 😉

    • Tiina kirjoitti:

      Miksi juuri sosionomi? Musta Piimänni olisi loistava sairaanhoitaja :D.

      • P-man kirjoitti:

        no ku Karpelakin on… Ei vais, tuli ekana mieleen. Ja juu, kyllä multa mummot ainakin nousis kevyesti!

      • Tiina kirjoitti:

        Mummot riemastuuu mieshoitajista. Kyllä raihnaisen mamman askel nousee kevyesti, kun nuori mieshoitsu ilmestyy näköpiiriin ;).

      • P-man kirjoitti:

        ja nuori mieshoitsu innostaa vanhemmista lääkärinaisista. laitan tämän todella harkintaan! ensihoito kiinnostais aivan oikeasti…

      • Tiina kirjoitti:

        Miksi juuri ensihoito?

  14. apina kirjoitti:

    ”Ai tuntuipas tyhmältä sanoo sua apinaks…”

    No joo, eihän sitä juurilleen mitään voi. Mutta joskus syntyperästään voi olla jopa ylpeä:
    http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/bonobo-simpanssit-jakavat-ruokaa-vapaaehtoisesti-muiden-kanssa

  15. Viola kirjoitti:

    Itse en ainakaan tuntenut mitään tarvetta juoda tai polttaa raskausaikana. Ajatuskin siitä että joisi (edes sen yhden oluen tai viinilasillisen) tuntui niin pahalta että päätös olla täysin juomatta oli helppo.
    Oma lapsen hankkiminen tapahtui vasta siinä vaiheessa kun baareissa riehuminen ei liiemmälti enää kiinnostanut.
    Mä en olisi silloin enkä nyt tehnyt mitään mikä vaarantaa lapsen.
    Valtaosahan kai näin toimiikin. Ikävää vaan lukea näistä jotka ei näin tee…

    • P-man kirjoitti:

      juu, tuota mä ymnärrä, että mikä ihme himol siihen viinaan sitten on niin paljon, ettei voli edes kohtuudessa pysyä tuota 9 kuukautta. kyllä mä ymmärrän, että alkkikset ei voi lopettaa mutta entäs ne kohtuukäyttäjät. eihän ole kuin päätös ja halu pysyä päätöksessä

  16. Päivitysilmoitus: Työhuolia, naispaljoutta ja lätkää « Ristipissarit

  17. P-man kirjoitti:

    Siinä saa olla enemmän sankaripelastaja. Sairaalamaailman Mc Gyver.

  18. P-man kirjoitti:

    😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: